Oon huono äiti

En kelpaa mun lapselle. Taas on kiukutellut koko päivän. Ei antanu pukea ulos (ei ikinä anna hyvällä, aina menee itkuksi), rattaissa ei ollut hyvä, eikä oikeastaan leikkipuistossakaan, kun ei saanut juosta parkkipaikalle, rääkyen kotiin. Ei ala syömään, eikä mikään piirretty kelpaa ja jos ei vaihdu heti, niin sitten taas rääytään (yllätys). Kun ei saa silmälaseja, kännykkää, lyödä, niin taas huudetaan. Ihan normaali päivä siis. En kehtaa enää ees kauppaan mennä, kun sielläkin vaan huudetaan ja itketään. Autoon ei voi ikinä suostua nätisti. Mä alan oleen sitä mieltä, että me ollaan aina vaan kotona sen aikaa, kun mies on töissä. Neuvolassa käynnitkin vois lopettaa, kun ei niistäkään tuu mitään. Hyviä päiviä on vähemmän, ku huonoja ja hyvinäkään päivinä on kaikki perusjutut hoidettava huutoraivareiden kanssa (vaipanvaihto, pukeminen, ulkoilu...). Varmaan tää kaikki on mun vika. Kai mä teen ite itestäni lasuilmon. Ehkä tuo vois paremmin jonku muun kanssa.

 

Ihan normaali ipana
Että ole huoleti, sussa ei oo vikaa.

 

Taitaa lapsi olla siinä 1-2 ikävuoden kieppeillä? Jep, ihan normaali lapsi. Kyllä se siitä rauhottuu, kunhan pidät pääsi kylmänä. Tuo on siinä mielessä ihan älyttömän hienoa aikaa, että juuri tuona aikana äiti vaikuttaa lapseensa hurjan voimakkaasti. Juuri se, että pysyt rauhallisena ja pidän säännöistä kiinni ja näytät lapselle mikä on sallittua ja mikä ei, ratkaisee pitkälti lapsesi käytöksen tulevaisuudessa. Nyt sinulla on mahdollisuus kasvattaa kiltti lapsi. Kun lapsi uhmaa ja kiukuttelee, sinulla on hyvä mahdollisuus opettaa lapselle terveitä kommunikointitapoja ja hyviä käytöstapoja, ja niitä kullanarvoisia RAJOJA.

 

Taitaa lapsi olla siinä 1-2 ikävuoden kieppeillä? Jep, ihan normaali lapsi. Kyllä se siitä rauhottuu, kunhan pidät pääsi kylmänä. Tuo on siinä mielessä ihan älyttömän hienoa aikaa, että juuri tuona aikana äiti vaikuttaa lapseensa hurjan voimakkaasti. Juuri se, että pysyt rauhallisena ja pidän säännöistä kiinni ja näytät lapselle mikä on sallittua ja mikä ei, ratkaisee pitkälti lapsesi käytöksen tulevaisuudessa. Nyt sinulla on mahdollisuus kasvattaa kiltti lapsi. Kun lapsi uhmaa ja kiukuttelee, sinulla on hyvä mahdollisuus opettaa lapselle terveitä kommunikointitapoja ja hyviä käytöstapoja, ja niitä kullanarvoisia RAJOJA.

Oikein. Se on huono juttu, jos luovutat, etkä jaksa pitää lasta ns aisoissa. Kyllä nuo oireet yleensä loppuvat, kun lapsi huomaa, ettei niillä ole vaikutusta.

Se on tärkeää, että muistat aina "palkita" kiukuttelun lopettamisen!

 

Taitaa tosiaan olla joku 2v? Meil on samanlainen kohta kaksivuotias! kylläelämä siitä muuttuu mutta pitää olla johdonmukainen. Ja varauduthan myös niihin tuleviin uhmavsiheisiin. Tuo kohta nejävuotias osaa olla myös aika mahdoton. Tsemppiä sulle!

 

Onko tänään ollut erityisen huono päivä? Paskoina päivinä saattaa tuntua, että kaikki on AINA ihan hirveää ja on IHAN epäonnistunut, AIVAN surkea äiti ja saattaa toimiakin ei-niin-täydellisesti, vaikka tempperamenttinen taapero joskus vaan on vaan niin uuvuttava ja pitäisi ymmärtää itseään ja väsymystään. En usko, että olet ihan surkimus kuitenkaan, väsynyt varmasti purkauksesta päätellen.
Vähän samanlainen päivä menossa täällä, itkin jo äidilleni joka otti lapset ja vieläkin masentaa ja surkuteltuani "huonoa äitiyttäni ja ihmisyyttäni" ystävä päätti lähteä tänne (ihana!).

Onneksi ne kasvaa, taaperoaika on kyllä rasittavaa aikaa. Isommalla menossa ihan normaalit 5v uhmikset ja vastaavat "vaiheet", mutta mielestäni paljon käsiteltävämmässä iässä ja kivempi kuin ollessaan 2v.

toivottavasti piristyt pian, halauksia!