Oon epäonnistunut kaikessa

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vierailija
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

vierailija

Vieras
Eli oon 16-vuotias tyttö ja muutin peruskoulun loputtua toiseen kaupunkiin. Olin haaveillu siit jo pari vuotta, että saisin oman kämpän ja pääsisin sinne kouluun mihin oon halunnut. No, olin tosi masentunut koko syksyn ajan ja lintsasin tosi paljon koulusta, olin siellä vaan pari päivää viikossa. Kävin sitten psykologilla ja kuraattorilla, mut viime kerran jälkee ne teki lastensuojeluilmotuksen ja pari päivää sitten tuli soitto sossuilt etten saa enää asuu mun kämpäs ja joudun muuttaa takas mun äitin luo ja lopettaa toi koulu. Olin pari viikkoo sairaslomalla marraskuus ja mietin et meen sen jälkee kouluun ja niin mä meninkin sinne tekee rästitehtäviä ja suunnittelin että aloittaisin koulun uudestaan tammikuussa eri ryhmässä mut toi nyt jää vaa haaveeks sit..

Tuntuu silt et oon iha epäonnistunu ku en pystyny asuu tuol yksin tai siis pystyin mutten pystyny hoitaa kouluu kunnol ton masennuksen takii. Ja en haluu muuttaa takas mun äitin luo ja luopuu tost kämpäst ku se on nii ihana ja tosi hyväl sijainnil. Must muutenki tuntuu et syrjäydyn tai jotain ku en haluu mennä mihkään kouluun täs mun äitin asunnon lähel, ku oon 7.luokalt asti miettiny et haluun muuttaa pois sitku pääsen peruskoulust pois enkä haluu mennä mihkää kouluu täs lähettyvil. Ja sit must tuntuu kans et sossut on jotenki mokannu ku olin just alottamas uudestaan koulun ja nyt oon neljän seinän sisäl syrjäytyys.
 
Voithan lukea kaikki oppikirjat vaikka ulkoa odotellessasi täysi-ikäisyyttä:-)

Katso sen jälkeen uudelleen... Äitiä ne ei voi kouluttaa enää. Eikä sun kannata alkaa "pelaamaan" asioilla, vaan opettelet huolehtimaan itsestäsi. Lue vaikkapa kirja "Unta vain", Eeva Kilpi. Helppo ja mukava tarina(y)
 
Nämä sanat ovat auttaneet monia, tiedän:

"
Nukkumaan käydessä ajattelen:
Huomenna minä lämmitän saunan,
pidän itseäni hyvänä,
kävelytän, uitan, pesen,
kutsun itseni iltateelle,
puhuttelen ystävällisesti ja ihaillen, kehun:
Sinä pieni urhea nainen,
minä luotan sinuun.

- Eeva Kilpi - Going to sleep, I think:
Tomorrow I will heat up the sauna,
Pamper myself,
Walk, swim, wash,
Invite myself to evening tea,
Speak to myself in a friendly and admiring way, praising:
You brave little woman,
I believe in you.

- Eeva Kilpi - "
 
Kuule kulta pieni, ei sun tarvitse tuon ikäisenä osata asua yksin. Mulla on sun ikäinen tytär joka lähti opiskelemaan sairaanhoitajaksi, aloitti tietenkin pohjalta mutta tähän mennessä saanut kaikista kokeista parhaan arvosanan vaikka peruskoulussa ei loistanutkaan mitenkään.
Mun ehdotus sulle on että koita miettiä mitä oikeesti haluat opiskella, työksesi tehdä ja asu siellä vanhempien luona jos saat ja keskity vaan siihen opiskeluun. Itse nuorempana tein kaiken väärin, onneksi lapseni joita on 3,ovat viisaampia ja kulkevat oikeita polkuja. Rohkeutta, sä tuut pärjäämään hyvin ja kaikkea hyvää sulle!
 
Nyt nukkumaan, ja muista, että fosfaatit aiheuttavat masennusta, eikä se ole mikään pikkujuttu. Luet tuoteselosteet etkä enää syö niitä yhtään. Jos et usko, ohjlemassa Fosfat i maten se selitetään, ylearkistosta löytyy.
Sun äidin täytyy kans nukkua hyvin, et jaksaa. On varmasti hirvittävä huoli sinusta... Mut älä nyt enää syyllistä itseäsi enempää. Huomenna on uusi päivä(y)
 
Jotenkin semmonen olo tuli että et ole vielä valmis asumaan omillasi. Eikä siitä tarvitse olla häpeissään, olethan vielä tosi nuori, ja moni ikäisesi on vielä kotona &äidin lihapullilla.
Sulla on koko elämä aikaa vielä.
Mistä syistä se masennus ja lintsaaminen johtui?
 
Viimeksi muokattu:
Mihkäköhän kouluun keskityn, ku mulla ei edes ole koulupaikkaa?
http://www.iltalehti.fi/uutiset/201703142200085245_uu.shtml
Aloitat ainakin matematiikasta. Ihan alusta:-)
Se on sellainen asia, ettei SAA mennä etreenpäin, ennenkuin asia on opittu! Palaat vaikka ihan alkuun, et löydät ne asiat, mitkä on meneet lintsaamisen tai huonon opetuksen vuoksi ohi. Sellaista asiaa kun ei saa olla. Siinä koko koulusysteemi tekee suuren virheen, kun ei siitä vastaa kukaan. Eikä se ole mun elinaikanani muuttunut: pätevin opettaja olikin muodollisesti epäpätevä, vaikka se sai kaikki oppimaan, ikinä ei ollut mitään järjestyshäiriöitä, kaikki tykkäsivät matematiikan opetuksesta ja opettajakin oli ihanteellinen malli nuorille. Kun se pätevä saapui, alkoi koko koulua koskevat hankaluudet. Se opettaminen kun ei ole sama asia, kuin oppiminen(y) Meni luotto koulumaailmaan silloin, mutta onhan siitä kymmeniä vuosia aikaa:LOL:
 
  • Tykkää
Reactions: Ammu Moolok
Jotenkin semmonen olo tuli että et ole vielä valmis asumaan omillasi. Eikä siitä tarvitse olla häpeissään, olethan vielä tosi nuori, ja moni ikäisesi on vielä kotona &äidin lihapullilla.
Sulla on koko elämä aikaa vielä.
Mistä syistä se masennus ja lintsaaminen johtui?
Yläasteen aikana tapahtui vähän kaikenlaista joka johti sit masennukseen.
 
Hei come on, olet 16! Puhu epäonnistumisesta vasta, kun olet 46 ja samassa tilanteessa. Chillaa. Ehdit kyllä myöhemminkin.
Näin juuri.
Elämä tuntuu tuossa iässä ksikista vaikealta, toisista enemmän, toisista vähemmän, vaikealta enivei.

Yritä käydä koulu loppuun, joko itseksesi tai äidin luona asuen.
Ja jos nyt joudut hetkeksi kotiin muuttamaan, käytä aika hyväksesi ja keskity opiskelemaan. Osoitat, että koulu sujuu, niin ehkä piankin voit hommsta uuden kämpän, jos se on parempi vaihtis.
 
  • Tykkää
Reactions: Elena777 ja Echo
Sä olisit tarvinnut tukea ja apua yläasteen jälkeen.

Jos mä olisin vaikka joutunu yläasteen jälkeen muuttamaan omilleni, niin olisin ollut ihan kauhuissani, olin niin raakile. Lukion jälkeen olin valmis, ja siltikin pari ekaa vuotta uudella paikkakunnalla oli aika tuskaisia, kun en heti löytänyt kavereita enkä osannut luoda systeemejä ympärilleni.

Ei sillä sun loppuelämäsi kannalta ole väliä lähdetkö kotoa 19- vai 22-vuotiaana. Tärkeintä on se ettet ota liian isoja askelia, vaan lähdet sit kun tuntuu turvalliselta.

Älä yritä selvitä yksin. Ota tässä vaiheessa huoletta äidin lihapullat vastaan, kaverien apu, mahdollisesti ulkopuolinen keskusteluapu. Pienin askelin katselet sit muualle. (y)
 
SELLAISTA ELÄMÄ ON
Sinä kulkija kuustoistavuotias
Näen kyyneleet silmissäsi
Minä olla en voi sinun auttajas
Enkä edes sun ymmärtäjäsi
Mutta kuuntele mua, sulle kerron sen
Joskus itkeehän myös nelikymppinen
Sillä suoraan sanottuna suurinpiirtein
Sellaista elämä on

Sinä kulkija kuustoistavuotias
Mikä särki sun sisimpäsi
Sekö leikkinyt on sinun tunteillas
Joilla lämmin on pelkästään käsi
Siihen tottua saat minä takaan sen
Usein pettyy näin myös nelikymppinen
Sillä suoraan sanottuna suurinpiirtein
Sellaista elämä on

Sinä kulkija kuustoistavuotias
Ketään päästä et lähellesi
Väärin käytetty on sinun rakkauttas
Ja on loukattu ylpeytesi
Mutta paranet pian minä tiedän sen
Koska toipuu näin myös nelikymppinen
Sillä suoraan sanottuna suurinpiirtein
Sellaista elämä on

Kerran kulkija kuustoistavuotias
Olin minäkin aikoinani
Luulin silloin, jo vähintään puolikas
Meni kaikista unelmistani
Sä et usko mua nyt mutta lupaan sen
Vielä unelmoi myös nelikymppinen
Sillä suoraan sanottuna suurinpiirtein
Sellaista elämä on
 
Hitto sinä olet kyllä yksi rasittava idiootti.
http://www.maaseuduntulevaisuus.fi/...-vain-lipsahtaneet-luokalta-toiselle-1.167712
Luen usein uutisia, mutta sun mielestä tuo on kai ihan oikein? Opetushallituksessa istuu valtava möörö kovaalkkaisia tyyppejä, joilla pitäisi olla taito o p e t t a a ne asita niin, että kaikki oppii! Tulee se palkka toki tekemättä sitäkään. Vai mistä se heille tulee, kun tulokset ovat noin käsittämättömän heikot?
 
Yläasteen aikana tapahtui vähän kaikenlaista joka johti sit masennukseen.
Ei niitä enää kannata muistella, vaan keskity olennaiseen. Olet jäänyt monessa asiassa "jälkeen" siitä mitä sun kuuluu oppia. Lukemalla oikeita asioita, se korjaantuu, kun luet enemmän, oikeeta tekstiä. Tämä oli uutisissa:
"1. Lukeminen mukaan elämän alusta alkaen
– Kaikki alkaa kotoa jo lasten ollessa pieniä. Jos lapsi on 13-vuotias eikä ole lukenut yhtään kirjaa, niin onnea vaan matkaan vanhemmille siihen lukemisen opettelemiseen.

2. Ääneen lukeminen on äärimmäisen tärkeää
– Kotona tulisi lukea ääneen pienestä pitäen. Iltasatuhetken tärkeyttä ei voi koskaan korostaa kylliksi. Iltasatua kannattaa jatkaa niin kauan kuin lapsi haluaa kuunnella.

3. Isät lukemaan
– On edelleen liian itsestään selvää, että äidit lukevat. Isien pitäisi lukea enemmän iltasatuja. Varsinkin poikien olisi tärkeä nähdä se, että isät ylipäätään lukevat. Se antaisi heille hyvän signaalin, että miehetkin lukevat.

4. Lapsi on mallioppija
– Lasten olisi hyvä nähdä, että aikuiset lukevat kotona – siis muutakin kuin vain iltasatuja tai mobiilia. Jos haluaa opettaa lapsen juomaan Koskenkorvaa, niin juo paljon Koskenkorvaa. Jos haluaa opettaa lapsen lukemaan, niin lukee.

5. Kouluun enemmän lukemista
– Opettajat, lukekaa ääneen! Lapset ja nuoret tykkäävät kuunnella. Ovat hyviä hetkiä, kun kaikki ovat koolla ja saavat hyviä kokemuksia hyvistä kirjoista. Joku saattaa siitä innostuneena mennä kirjastoon lainaamaan jonkun kirjankin."
 
Oletkohan? Näille hommille ei ole enää taitajaa missään, vaikka jokaisen puun ympäriltä on kaadettava metsin säteeltä kaikki puut pois ennen monitoimikoneen leikkuria. Ei vaan osaa eikä kukaan tee sitä:

"Parhaimmillaan 200 000 suomalaista sai ainakin osittain elantonsa metsätöistä. Moottorisahojen yleistyminen 1950-luvulta lähtien ja myöhemmin harvesterien tulo mullistivat metsurin ammatin."
Näkyy arenalla.
 
Sossujen käytös outoa. En tajua miten opiskelun lopettamiseen pakotus ja äidin luo muuttaminen muka parantavat masennuksen, todennäköisesti päinvastoin. Mutta ole sinnikäs, älä luovuta, mieti mikä kiinnostaa. Älä luovu unelmista.
 

Yhteistyössä