ookke, yhden lapsen kanssa on helpompaa..

[Neith]

kauhean stressaavaa kun on useampi lapsi.. kokoajan joku huutaa, kyselee, vaatii huomiota.. :ashamed:
ehkä mie oon vaan tyytyväinen yhdestä lapsesta :snotty:
onneksi sisko tulee kohta hakemaan ipanat kotio, ihania muruja ne on mutta kyllä mie taidan sittenkin tykätä rauhasta ja hiljaisuudesta enemmän

 

[ok]

Vielä helpompaa on kun on nolla lasta

 

[huoh]

Joo, jo kahden kanssa saa olla ihan jatkuvasti jotain huomioimassa/kommentoimassa/komentamassa/hoitamassa.

*tälläkin hetkellä 3v huutaa "kato äiti kato tätä, saanko mehua, mulla onkin pissahätä, mikä tää kivi on tässä" ja vauvaa pidän sylissä ja hyssytän*

 

[Ninniliina]

juu toisaalta, mutta on niistä seuraakin toisilleen. Meillä selvästi jo tuo 1v ikävöi veljiään ja on paaaljon takertuvaisempi kun on mun kanssa yksistään kuin jos veljet on kotona.
Mut onha siinä tietysti kaikki lähtemiset sun muut mitkä kestää vielä kun kaikki kolme on pieniä. Monesti sitä ajattelee, et ois kyl helpompaa kun ois yks vaan pakattavana...

 

[meah]

Kyllä mä sanoisin, että yhden kanssa on kaikkein vaikeinta :snotty:

Ilman lapsia pääsee helpoimmalla, ja siitä eteenpäin kahdesta ainakin neljään asti on mun mielestä päässyt aina vaan helpommalla. Enempää en taida tehdäkään...

 

[meahlle kyssä]

Kyllä mä sanoisin, että yhden kanssa on kaikkein vaikeinta :snotty:

Ilman lapsia pääsee helpoimmalla, ja siitä eteenpäin kahdesta ainakin neljään asti on mun mielestä päässyt aina vaan helpommalla. Enempää en taida tehdäkään...

Saanko mä kysyä et miten sä ihan oikeesti kestät arjessa hermostumatta lapsiin? Siis etkö sä väsy komentamaan ettei saa syödä hevosen lantaa, jos ne on sulla mukana kun oot siellä hommissa? miten sä saat pidettyä niitä silmällä kun olette ulkona ja sä ulkoilutat heppoja? miten sä saat kaikki puettua ja paimennettua aina mukaan joka paikkaan ja olemaan kiltisti siinä silmän alla kun hoidat niitä kaikki elukoita?

 

[Neith]

näit on täällä 2,3 ja 6v ipanat.. kaikki haluaa tehdä eri asioita samaan aikaan.. eli muovailla, askarrella, mennä ulos, mennä yläkertaan, olla alhaalla.. ei pysty repeemään kaikkialle
lisäksi kaksi nuorempaa haluaa jatkuvasti saman lelun, samaan aikaan syliin, yksi huutaa pyyhkimään kun toinen huutaa vettä..
tänään koitettiin askarrella.. joo, nuorin jakso innostua 3min, mun poika 3v jaksoi kiinnostua 10min ja sitten ne alkoi kähisemään keskenään leluista, toinen halus ulos ja toinen yläkertaan leikkimään.. :headwall:
nyt sitten ovat kitisseen että haluavat muovailla, mutta mä oon sanonut ei kun en jaksa taas 4min takia levittää niitä tohon pöydälle :snotty:
eilen siis koitettiin sitäkin.. ja 5min taisi olla se aika mitä tuo vanhinkin jakso tehdä..

 

[meah]

Kyllä mä sanoisin, että yhden kanssa on kaikkein vaikeinta :snotty:

Ilman lapsia pääsee helpoimmalla, ja siitä eteenpäin kahdesta ainakin neljään asti on mun mielestä päässyt aina vaan helpommalla. Enempää en taida tehdäkään...

Saanko mä kysyä et miten sä ihan oikeesti kestät arjessa hermostumatta lapsiin? Siis etkö sä väsy komentamaan ettei saa syödä hevosen lantaa, jos ne on sulla mukana kun oot siellä hommissa? miten sä saat pidettyä niitä silmällä kun olette ulkona ja sä ulkoilutat heppoja? miten sä saat kaikki puettua ja paimennettua aina mukaan joka paikkaan ja olemaan kiltisti siinä silmän alla kun hoidat niitä kaikki elukoita?

Hmm... En mä aina kestäkään, kyllä mä hermostunkin aina silloin ja tällöin. :saint:

Pukeminen on liukuhihnahommaa, isoimmat jo aika hyvin toimii itsekin, mutta sieltä päästä aloitetaan ja ovesta ulos sitä mukaa kun on vaatteet päällä.
Tallihommissa nuo auttaa sen minkä jaksavat, lakaisevat ja sekoittelevat ilta-, ja aamuruokia yms.
Sovittu on, että jaloista pysytään pois esim. satulahuoneessa sen 2 min., mikä mulla menee kun vien hevoset tarhoihin.
Tarhoihin on kaikki kokeilleet mennä jossain vaiheessa. Mutta mulla onkin langoissa sähköt enemmän lasten, kuin hevosten takia :kieh: Jokainen on kyllä kertakokeilulla oppinut, ettei sinne kannata mennä.

Tontti meillä on silleen, että pelkkää pihatietäkin on puoli kilsaa, ei vettä, ei monttuja, kallioita....
Ja koko tontin näkee joka paikasta aika hyvin.

Sen aikaa kun mä siivoan tallissa, leikkii muksut yleensä takapihalla tai tallin edustalla, ja vilkuilen välillä kuin kulkee.
Pienin menee nyt tietysti vielä vaunuissa, mutta kunhan alkaa itse liikennöidä, niin isompien mukana varmaan tulee kulkemaan.

Mä en koskaan ratsasta niin, että olen lasten kanssa keskenään. Sitten kun vähintään 2/4 osaa soittaa apua, niin alan harkita. Varmuuden vuoksi.
Narun päässä saatan juoksuttaa hevosia kentällä, silloinkin näen lapset käytännössä koko ajan.
Ja kenttä on aidattu, jos lapsilla on hätä niin luuska jää siihen hetkeksi ja hoidetaan ongelma pois

Ihan hyvin tää arki kulkee, ei sitä itse tule edes mietittyä kun noiden kanssa painelee menemään.