T
Tanja
Vieras
..tämmöstä tilannetta?
kummipoikamme perhe, joka sattuu olemaan miehen veljen perhe, on järjestämässä lapsen synttäreitä, joihin saimme kutsun. Kutsussa ilmoitettiin, että kertokaa, jos ette kutsuille pääse. Teimme niin. Mies itse päätti asiasta, koska ajomatkaa kertyy useampi sata kilometriä, kyseessä päiväreissu, lapsemme vielä ottavat päiväunet ja - mikä tärkeintä - hänellä itsellään alkaa ensi viikolla rankka työjakso. Nyt sitten saimme kurat peruutuksesta niskaan, lähinnä minä. Veljen vaimo haukkui minut pystyyn, etten päästä miestäni ja vanhempia lapsiamme heille tulemaan. Samalla naljaili ja syytti tilanteesta 7 vkon ikäistä vauvaamme.
En tiennytkään olevani niin voimakas persoona, että asiasta sen kummemmin edes keskusteltuamme, pystyn vaikuttamaan aikuisen miehen tekemään päätökseen koskien koko perhettä. Luuleeko ne tosiaan, että mieheni on kykenemätön tekemään ihan itse päätöksiä tuollaisesta asiasta? Ja mun mielestä ne olivat ihan perusteltujakin.
Meidän esikoispoikamme on heidän kummilapsensa. Olen aikojen saatossa ollut heihin yhteyksissä monella tapaa - mm.viestitellyt pojan kuulumisia, lähetellyt kortteja ja mies on useinkin veljeensä yhteyksissä - mutta heiltä en/emme ole saaneet vastakaikua suhteessa kummipoikansa kuulumisiin. Heiltä ei tule minkäänlaista noteerausta asioihin, he eivät osoita kiinnostusta opittuja taitoja kohtaan, eivät kommentoi millään tavoin. Olemme muistaneet heidän kaikkia kolmea lastaan syntymäpäivinä ja jouluisin, he vain muistavat kummilastaan. Nyt kun viime jouluna otimme käyttöön heidän tapansa, eli lähetimme vain joulutervehdyksen, yksinkertaisesti siitä syystä, että raha on todellakin kortilla, niin se onkin meidän kohdalta väärin.
Eikä siinä vielä. Kun aikanaan kuulivat meidän odottavan kolmatta, niin saimme asiattomia yhteydenottoja heiltä tyyliin, että olemme ruvenneet "rahastamaan" ja että itse rupesin "pelaamaan työpaikkani kanssa" yms. Tuntui siltä, että meidän olisi asiassa pitänyt kysyä heiltä lupaa...Samaan syssyyn anopintekeleenikin käytös muuttui radikaalisti, hänkin paheksui odotustamme. Sittemmin anoppi ei ole ollut perheemme kanssa tekemisissä, tytön synnyttyä on vain kaksi kertaa nähnyt tytön, vaikka asuu erittäin lähellä. Pojat on unohtanut kokonaan. Ja nyt on kovasti auttamassa juhlien laitossa - arvatenkin kielen kannat kipeinä...
Mitä tehdä? Onko kenelläkään vastaavaa tilannetta, että miehen veljen perhe puuttuu väkisinkin teidän perhe-elämään ja kyseenalaistaa teidän tekemiset? Esimes. odotusaikanani minulla oli todellinen uhka keskenmenolle, ja lääkäri määrännyt välttämään stressiä yms. kuormittavia tekijöitä ja pyytämään apua esim. lähisukulaisilta. Anopilta sitä en saanut lukuisista pyynnöistä huolimatta ( hänellä on aikaa), ja veljen perhe ryynäsi tykömme vierailulle, vaikka olimme kehoittaneet jättämään sen parempaan ajankohtaan. Mielipiteemme yli siis jyrättiin, koska he TAHTOVAT tehdä näin juuri nyt. Ja että anoppi suhtautuu tuolla tavoin? Mitä tehdä?
Kurjalta tuntuu kaikin puolin tuollainen ihmeellinen, lapsellinen käyttäytyminen.
kummipoikamme perhe, joka sattuu olemaan miehen veljen perhe, on järjestämässä lapsen synttäreitä, joihin saimme kutsun. Kutsussa ilmoitettiin, että kertokaa, jos ette kutsuille pääse. Teimme niin. Mies itse päätti asiasta, koska ajomatkaa kertyy useampi sata kilometriä, kyseessä päiväreissu, lapsemme vielä ottavat päiväunet ja - mikä tärkeintä - hänellä itsellään alkaa ensi viikolla rankka työjakso. Nyt sitten saimme kurat peruutuksesta niskaan, lähinnä minä. Veljen vaimo haukkui minut pystyyn, etten päästä miestäni ja vanhempia lapsiamme heille tulemaan. Samalla naljaili ja syytti tilanteesta 7 vkon ikäistä vauvaamme.
En tiennytkään olevani niin voimakas persoona, että asiasta sen kummemmin edes keskusteltuamme, pystyn vaikuttamaan aikuisen miehen tekemään päätökseen koskien koko perhettä. Luuleeko ne tosiaan, että mieheni on kykenemätön tekemään ihan itse päätöksiä tuollaisesta asiasta? Ja mun mielestä ne olivat ihan perusteltujakin.
Meidän esikoispoikamme on heidän kummilapsensa. Olen aikojen saatossa ollut heihin yhteyksissä monella tapaa - mm.viestitellyt pojan kuulumisia, lähetellyt kortteja ja mies on useinkin veljeensä yhteyksissä - mutta heiltä en/emme ole saaneet vastakaikua suhteessa kummipoikansa kuulumisiin. Heiltä ei tule minkäänlaista noteerausta asioihin, he eivät osoita kiinnostusta opittuja taitoja kohtaan, eivät kommentoi millään tavoin. Olemme muistaneet heidän kaikkia kolmea lastaan syntymäpäivinä ja jouluisin, he vain muistavat kummilastaan. Nyt kun viime jouluna otimme käyttöön heidän tapansa, eli lähetimme vain joulutervehdyksen, yksinkertaisesti siitä syystä, että raha on todellakin kortilla, niin se onkin meidän kohdalta väärin.
Eikä siinä vielä. Kun aikanaan kuulivat meidän odottavan kolmatta, niin saimme asiattomia yhteydenottoja heiltä tyyliin, että olemme ruvenneet "rahastamaan" ja että itse rupesin "pelaamaan työpaikkani kanssa" yms. Tuntui siltä, että meidän olisi asiassa pitänyt kysyä heiltä lupaa...Samaan syssyyn anopintekeleenikin käytös muuttui radikaalisti, hänkin paheksui odotustamme. Sittemmin anoppi ei ole ollut perheemme kanssa tekemisissä, tytön synnyttyä on vain kaksi kertaa nähnyt tytön, vaikka asuu erittäin lähellä. Pojat on unohtanut kokonaan. Ja nyt on kovasti auttamassa juhlien laitossa - arvatenkin kielen kannat kipeinä...
Mitä tehdä? Onko kenelläkään vastaavaa tilannetta, että miehen veljen perhe puuttuu väkisinkin teidän perhe-elämään ja kyseenalaistaa teidän tekemiset? Esimes. odotusaikanani minulla oli todellinen uhka keskenmenolle, ja lääkäri määrännyt välttämään stressiä yms. kuormittavia tekijöitä ja pyytämään apua esim. lähisukulaisilta. Anopilta sitä en saanut lukuisista pyynnöistä huolimatta ( hänellä on aikaa), ja veljen perhe ryynäsi tykömme vierailulle, vaikka olimme kehoittaneet jättämään sen parempaan ajankohtaan. Mielipiteemme yli siis jyrättiin, koska he TAHTOVAT tehdä näin juuri nyt. Ja että anoppi suhtautuu tuolla tavoin? Mitä tehdä?
Kurjalta tuntuu kaikin puolin tuollainen ihmeellinen, lapsellinen käyttäytyminen.