Onnistuuko pettämällä alkava suhde koskaan?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Anni
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
A

Anni

Vieras
Juttelimme työtovereitten kanssa tästä aiheesta ja tulimme tulokseen, että varatun kanssa aloitettu seurustelu ei koskaan tule toimimaan kunnolla. Alussa ehkä, mutta entinen suhde tulee väistämättä peliin.
Ja mikäli kuvioissa vielä lapsia, on entistä haastavampaa.
Miksei tyydytä yhteen suhteeseen, vaan käydään vieraissa? Eikö lopultakin se oma ole tutuin ja paras?
 
Tunnen monia joilla tämmöiset suhteet ovat täysin toimivia ja varmaankin kestäävät, sen minkä suhteet yleesäkkin kestäävät, ei niiden alku ole tärkeäää, vaan se miten sitä suhdetta eletään.
Eikä todellakaan ole se oma ja tuttu aina se paras, sillä monessa suhteessa myrkkyä on niin paljon että se estää toimimasta , oikein ja hyvin jopa järkevästi, vai mistähän ne järjettömät perheväkivata tapaukset oikein tuleevat, jos ei siittä että on kadotettu se ihmisyys sen tutun ja "parhaan " kanssa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Anni:
...että varatun kanssa aloitettu seurustelu ei koskaan tule toimimaan kunnolla. Alussa ehkä, mutta entinen suhde tulee väistämättä peliin.

Mä en niinkään usko että entinen suhde on sen toimimattomuuden tiellä, vaan sen pettäneen osapuolen toimintatapa - on hyvin todennäköistä, että suhde tulee myös päättymään pettämiseen, tai ainakin, että pettänyt "vaihtaa" taas kumppanin uuteen. Olen nähnyt tämän kuvion jo kahdesti aivan lähipiirissä, en onneksi omalla kohdalla.
 
Olen ihan samaa mieltä. Periytyyköhän tuollainen toimintamalli? Tiedän myös pari miestä, jotka ovat nuoresta iästään huolimatta jo kolmannessa liitossa ja jälleen vilkuillaan vieraita. Mutta kyllä ajastaan joutuu jokainen maksamaan kovan hinnan teoistaan. Ei täällä kukaan voi retostella loputtomiin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja siskolle:
Olen ihan samaa mieltä. Periytyyköhän tuollainen toimintamalli?

En tiedä "periytyykö", mutta tiukasti se ainakin istuu näissä kahdessa lähipiirin pettäjä/vaihtaja -tyypissä. Toista ei lapsetkaan estäneet - kun uusi tuli kohdalle tapahtui taas vaihto. Molempien viimeisimmät jätetyt ovat miettineet, että "näinhän se meidänkin suhde alkoi..." Voi elämä. Ihmiset, jos varattu alkaa viehättää, jättäkää rauhaan - ennen kaikkea itsenne takia.
 
No tässäpä on sitten yksi esimerkki onnistumisesta. Minä petin exääni nykyisen aviomieheni kanssa ja meidän suhteemme siis alkoi pettämisellä. Nyt yhteiseloa on uuden kanssa jatkettu todella onnellisena jo 7vuotta ja vuosi vuodelta tämä suhde vain paranee. Uskomattoman onnellisessa ja ihanassa suhteessa elämme. Ja ei, kertaakaan ei ole edes käynyt mielessä, että pettäisin nykyistä miestäni, ei vain ole tarvetta mihinkään muualle, kun kotoa löytyy kaikki mitä haluan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Satu:
No tässäpä on sitten yksi esimerkki onnistumisesta. Minä petin exääni nykyisen aviomieheni kanssa ja meidän suhteemme siis alkoi pettämisellä. Nyt yhteiseloa on uuden kanssa jatkettu todella onnellisena jo 7 vuotta ja vuosi vuodelta tämä suhde vain paranee.

Seitsemännen vuoden vaiheillahan se kriisi yleensä alkaakin, joten ei kannata riemuita vielä tässä vaiheessa liiton kestävyyttä.

 
Alkuperäinen kirjoittaja Anni:
...varatun kanssa aloitettu seurustelu ei koskaan tule toimimaan kunnolla...

Hyvä puoli on kuitenkin että negatiivisia yllätyksiä on vähän. Jos varattuna suhteen aloittanut pettää uuttakin kumppaniaan, niin voiko tämä uusi kumppani sanoa, että "en ikinä olisi osannut edes kuvitella että hän pettää"?

Toisaalta jos varattuna suhteen aloittanut joutuu itse petetyksi, niin onkos hänelläkään kanttia sanoa, että moinen toiminta on käsittämättömän törkeää ja perusteellisen väärin?

Parasta on kun molemmat ovat varattuja kun suhde alkaa, niin kumpikaan ei voi yllättyä kuin positiivisesti.
 
Ei pettämällä alkaneen suhteen ole tarkoituskaan kestää! Suurin hankaluus on saada ne lopetettua sen verran siististi, ettei kakkospano ala elämöimään ja soittelemaan eukolle. Parasta on jos kakkospano luulee itse tehneensä päätöksen suhteen lopettamisesta.
 
Kyllä se valitettavasti on monen kohdalla totta, että 7. vuosi vie monesti eroon ja juuri pettämisen kautta. Mikä sykli lie ihmiselossa tuo 7v. Tiedän ihmisiä, joilla on suhteet päättyneet kahteenkin kertaan juuri tuon maagisen 7v jälkeen. Mystistä.
 
Miten sitten kun molemmat ovat pettäjiä ja toisiinsa rakastuneita ja molemmat jättävät nykyiset sinänsä hyvät ja toimivat, jopa onnelliset suhteet? Voimmeko onnistua vai kannattaako jatkaa omien tuttujen ja turvallisten kultien kanssa? Kyllähän se voi onnistua, koska rakkaus voittaa aina lopulta, mutta voi se mennä myös pieleen, koska saattoi olla että se rakkauden kohde olikin väärä, mutta se selviää vasta 13 vuotta myöhemmin.
 
Meidän tavatessamme mieheni oli vielä edellisessa suhteessaan. Elivät 13 vuotta avoliitossa, joka oli jo useamman vuoden ollut lähinnä kämppäkaveruutta. Alkumme on siis pettämällä alkanut. Alusta on nyt 11 vuotta , joista 8 naimisissa. Onnellisia olemme edelleen, eikä kyllä missään vaiheessa ole alun takia pitänyt pelätä, että pettäisi minuakin. Se heidän juttunsa oli ollut ohi jo aikoja sitten. Hänen ex:säkin oli viimeisen sanan tullessa jo toisen tavannut ja meni vielä nopeammin kihloihin ja naimisiin. Ja ovat hekin tietääkseni onnellisesti naimisissa edelleen.

Niitä on kuitenkin niin paljon sellaisiakin ihmisiä, jotka eivät vain saa aikaiseksi päättää suhdetta, vaikka se olisikin jo kuollut. Sellaisten pettämisellä alkanut suhde voi mielestäni hyvinkin olla kestävä.

Lapset sen sijaan rassaa suhdetta tapahtui tapaaminen missä tahansa vaiheessa. Ne tuovat väistämättä exät kuvioihin...
 
voi onnistua jos suhteet mätsäävät ja ollaan tasoissa,eli kumpikin yhtä haluttuja niin tulee menettämisen pelkoa ja joutuu tekemään työtä suhteen eteen.jos se suhde epätasapainossa,niin jompikumpi pettää.
 

Yhteistyössä