Onnistumismahikset pettämisen jälkeen

Kuinka usein parisuhde todella saadaan toimimaan pettämisen jälkeen? Varmaan helpommin satunaisen seksijutun jälkeen, mutta miten jos mies on ihastunut toiseen ja taustalla on useamman kuukauden enemmän seurustelu tyyppinen suhde. Onko joku tällaisen jutun jälkeen vielä saanut suhteen korjattua niin, ettei ero tule kuitenkin vuoden parin päästä?

Meillä tilanne päällä, miehellä edelleen tämä ihastuksensa mutta toisaalta kovasti olisi tulossa takaisin kotiin jos vaan otan (tosin ihastuksesta tuntuu kyllä olevan kovasti vaikeaa luopua). Itse olisin periaatteessa valmis yrittämään uudestaan lastenkin vuoksi, mutta mietin onko suhteella tosiaan onnistumisedellytyksiä vai ollaanko kohta samassa tilanteessa. Pystynkö koskaan saamaan luottamusta ja arvostusta takaisin, miten pystymme edes seksihommiin eli onko tuo nainen edelleen "välissämme" jne. Arkielämän kokemuksia kenelläkään??

 

täällä löytyy ihan tuore tapaus, mies petti ystäväni kanssa joka sattuu asumaan samassa talossa. Tämä tapahtui viime kesänä-syksynä kun meillä meni todella huonosti, olimme eron partaalla. Sain tietää tästä vasta kuukausi sitten ja arvata saattaa että oli isku päin kasvoja. Kaikki on tapahtunut ihan silmieni alla mutten ole mitään huomannut. Kaiken lisäksi olen puhunut tälle henkilölle henk.kohtaisista asioistani esim. juuri ongelmista ja nyt tuntuu että hän on käyttänyt tilannetta häikäilemättömästi hyväksi. Onneksi käymme parisuhdeterapiassa, aloitimme sen viime syksynä. Juuri tuo luottamus tässä onkin se suurin juttu, mieliala vaihtelee päivästä toiseen.
Nykyinen ex-ystäväni oli sanonut miehelleni että emme ole ystäviä vaan kavereita, olisiko tuolla sitten oikeuttanut tekonsa. Ikinä en anteeksi anna. Molempia syytän, tottakai.
Miehenkin olisin varmaan heivannut mutta ehkä terapian ansiosta olimme löytäneet toisemme/rakastuneet uudestaan. Miehen mukaan hänen puoleltaan oli kyse vain seksistä ja läheisyyden tarpeesta, toinen oli kuulemma ihastunut. Että oksettaa... Tsemppiä sinulle, tulevaisuudesta ei voi tietää mutta tällä hetkellä mennään päivä kerrallaan, helppoa tämä ei ole.
:hug:

 

Juu eihän pettäminen ja sen tunnustaminen ainakaan parananna suhdetta,jos elämä on ollu aijemmin jo pitemmän aikaa pelkkää arkea ei luottamusta ei kunnioitusta ei hellyyttä ei seksiä,niin voiko pettämisen jälkeenkäänbn olla muuta,vaikka mies vannois rakastavansa vaimoaan ja vaimokin uskois rakastavansa miestään mutta voiko todella rakastaa toista jos pettää ja on salainen suhde ......?
Vain lapset oli syy miksi ei voi erota puolisostaan!
onko näin että rakkautta riittää vielä pettämisen jälkeenkin?
Vai onko niin että kun on pitkä liitto takana ja lapset niin on vaan pakko påysyä yhdessä ja rakastaa?

 

Mielestäni onnistuminen liittyy olennaisesti siihen onko vielä rakkautta jäljellä. Jos vielä rakastaa niin kannattaa edes yrittää asian yli pääsyä, sillä edellytyksellä tietenkin, että pettäjä ei enää jatka pettämistä. Aina ei varmaan rakkauskaan riitä asiaa korjaamaan, mutta ainakaan ilman rakkautta ei kannata jatkaa, oli lapsia tai ei.

 

Kaikki on mahdollista ja se kaikki riippuu paitsi itsestäsi, myös kumppanistasi. Sain vuosi sitten tietää mieheni suhteesta, joka siihen mennessä oli kestänyt 3kk ja jatkui vielä 4kk. Olemme monien vaiheiden jälkeen yhdessä edelleen.

Haluumme jatkaa yhdessä vaikutti aikanaan se, että olin raskaana pitkän yrittämisen jälkeen. Molemmat halusimme ainakin yrittää antaa lapselle ehjän kodin ja sekä äidin että isän. Rakkautta oli jäljellä ja seksipuoli toimi, joten ne tietysti loivat pohjan yritykselle. Jotenkin pienesti saatoin myös ymmärtää syitä, jotka johtivat miehellä suhteen aloittamiseen (siitä huolimatta en ole hänen ratkaisuaan hyväksynyt!). Mutta lapsi antoi rohkeuden yrittää yhdessäoloa. Perheneuvolassa käytiin juttelemassa viime syksyyn saakka.

Helppoa ei ole ollut, ainakaan minulle. Ajattelen asiaa -en nyt koko ajan- mutta usein, varmaan päivittäin. Luottamuksesta ei voi puhua, mutta yritän olla ajattelematta asiaa. Tärkeintä on, että luotan itseeni. Olen toiminut vaikeassa tilanteessa "oikein", säilyttänyt järkeni ja ollut aikuinen. Niin kuin mieskin, sitten loppujen lopuksi. Tiedän että vaikka suhteemme joskus vielä päättyisikin, selviäisin siitäkin ja voisin jatkaa hyvällä omalla tunnolla elämääni. Olen yrittänyt.

Jos päätätte jäädä yhteen, tee kaikkesi salataksesi katkeruutesi. Tunteitasi et voi kieltää, mutta kannattaa olla viisas sen suhteen mitä tuo julki. Likaisia yksityiskohtia ei kannata udella, sillä tieto lisää tuskaa. Keskity pelkästään muuttamaan itseäsi, mutta kerro silti miehellesi mitä toivot häneltä.

Pettäminen särkee illuusion suuresta rakkaudesta ja omasta erityisyydestä toiselle. Kaikkea särkynyttä ei voi korjata, mutta tapahtuneen kanssa voi oppia elämään. Kaikkea hyvää sinulle, mitä sitten päätätkään tehdä :hug:

 

Ei rikkinäisestä paikkaamallakaan saa enää uuden veroista ja korjattu särkyy aina helpommin. Siinä minun mielipiteeni. En siis usko, että pettämisen jälkeen enää hyvää parisuhdetta saa aikaan, kyllä sieltä pohjalta se epäilys itää herkästi uudelleen. Ja kun kerran on pettänyt, seuraavan tilaisuuden tullen kynnys on aina alhaisempi tehdä niin uudelleen. :/

 

Tuohon edelliseen kommenttiin viitaten. Voi olla, että parisuhde ei tule entiselleen ja jotain menee pysyvästi rikki. Mutta on aina mahdollista, että kriisistä selviydyttyään puolisot ovat läheisemmät (uskokaa huviksenne, minä tiedän). Ja etenkin jos liitossa on lapsia ja rakkautta on yhtään jäljellä niin minusta kannattaa silloin vielä yrittää. Nykyäön erotaan niin suitsait sukkelaa kun asenne on heti niin negatiivinen 'ei tästä kuitenkaan mitään enää tulis'. Täytyy muistaa, että lapsillekin vanhempien ero on kriisi, joka voi pahimmillaan seurata läpi elämän traumaattisena kokemuksena. Kuten myös toki voi vanhempien riitelykin jos uusi yritys ei sitten onnistukaan, mutta yrittää silti kannattaa!

 

enpä osaa vieläkään sanoa, voiko onistua. Sen voin sanoa, että arki voi olla onnellista ja hyvää. Siihen voi kuulua iloa, naurua, huumoria. Seksikin voi olla nautinnollista.
En silti vielä tässä ajassa ole asiaa mitenkään unohtanut. Ja niinkuin tässä joku kirjoitti, suuri rakkauden illuusio on poissa. Emmehän tunteneetkaan samoin, koska toisen tarvi pettää. Sitä, miksi näin oli, en vieläkään tiedä. Koen myös helposti, että toinen salaa jotain. Ja en oikeastaan haluakaan tuoda kaikkia ajatuksiani julki. Parempi varmaan niin.
Lapsi on jokatapauksessa tämän pettäneen isän silmäterä. Olisin sitä mielelläni itsekin enempi. Mitä kaikkea sitten voi saada? Tarviiko kaikkea hamuta? Omat kriteerit on määriteltävä ja katsottava, riittääkö suhde sellaisenaan. Tietenkään toista kiinnijäämisen mahdollisuutta ei meidan liitossa suoda. Se on selvä juttu.

 

Jatkaminen voi olla vaikeaa myös sille pettäneelle osapuolelle. Meidän tilanteessa se olin minä. Kerroin itse miehelle ja siitä alkoi syvä, syvä kriisi. Jatkoimme lapsen takia. Kadun tekojani aivan älyttömästi ja tiedän etten missään nimessä koskaan tule enää pettämään. Siinä satuttaa pahiten itseään. Nyt tässä suhteessamme tökkii se, että en voi antaa itselleni anteeksi. Kun näen mieheni ja tiedän minkä tuskan olen hänelle tuottanut, niin en voi olla ajattelematta, että avioero olisi sittenkin paras ratkaisu. En tiedä miten paljon mieheni vielä ajattelee asiaa ja epäileekö minua tms. Ei ainakaan sano mitään ja arki jatkuu. Mutta minulla syyllisyyshelvetti vain jatkuu ja jatkuu, eikä loppua näy. Olen itse itseni tuominnut teoillani elinkautiseen kiirastuleen ja siksi avioero houkuttelee; pääsisin vihdoin syyllisyyden taakasta. Mutta meillä on lapsi, joten asia ei ole aivan näin yksinkertainen. Tällä kirjoituksella haluan vain tuoda esille, että aina se ei ole vain petetty jonka voi olla vaikea päästä asian yli.. ja pliis, säästäkää moraalisaarnanne. Voin vakuuttaa että syytän itseäni mielessäni niin paljon ja pahoilla sanoilla ettette millään voi pystyä parempaan..

 

\

Jatkaminen voi olla vaikeaa myös sille pettäneelle osapuolelle. Meidän tilanteessa se olin minä. Kerroin itse miehelle ja siitä alkoi syvä, syvä kriisi. Jatkoimme lapsen takia. Kadun tekojani aivan älyttömästi ja tiedän etten missään nimessä koskaan tule enää pettämään. Siinä satuttaa pahiten itseään. Nyt tässä suhteessamme tökkii se, että en voi antaa itselleni anteeksi. Kun näen mieheni ja tiedän minkä tuskan olen hänelle tuottanut, niin en voi olla ajattelematta, että avioero olisi sittenkin paras ratkaisu. En tiedä miten paljon mieheni vielä ajattelee asiaa ja epäileekö minua tms. Ei ainakaan sano mitään ja arki jatkuu. Mutta minulla syyllisyyshelvetti vain jatkuu ja jatkuu, eikä loppua näy. Olen itse itseni tuominnut teoillani elinkautiseen kiirastuleen ja siksi avioero houkuttelee; pääsisin vihdoin syyllisyyden taakasta. Mutta meillä on lapsi, joten asia ei ole aivan näin yksinkertainen. Tällä kirjoituksella haluan vain tuoda esille, että aina se ei ole vain petetty jonka voi olla vaikea päästä asian yli.. ja pliis, säästäkää moraalisaarnanne. Voin vakuuttaa että syytän itseäni mielessäni niin paljon ja pahoilla sanoilla ettette millään voi pystyä parempaan..

Miksi kerroit miehellesi pettämisestä? minä en voisi kertoa ikinä,enkä voinut vaikka minäkin petin ja samalla lailla ajattelen etten koskaan enää petä miestäni,jos olisin kertonut niin varmasti olisimme jo eronneet,ja lapsi kärsisi tästä!mutta toisinaan eihän ole oikein jatkaa vain lapsen vuoksi liittoa jos tuntuu pahalta!kyllä tuntuu minustakin pahalta katsoa miestäni ja ajatella ettei hän edes tiedä mitä olen tehnyt perheelleni,mutta näin oli parempi etten kertonut sillä halusin kuitenkin jatkaa tässä perheessä elämääni! ei ole helppoa pettäjälläkään tunnen myötätuntoa kyllä.

 

jaa aa. en tiedä onnistuuko? mieheni petti minua maksullisen kanssa.slkoi pelko taudeista yms.suhde paranki 3kk paremmaks kuin aikoihin mut nyt mies on alkanut halveksia morkata yms. minua raivostuttaa välillä sen naama taulu. envoi koskea sen kylpytakkiin.inhoan sen sukkis.ei ole mitään asiaa sille. se tekee kaikki päin #&%?$!*ä.seksikään ei suju, se sattuu. eli en tiedä itsekään onko avioliitto lupaus ja lapsi tämän kaiken tuskan arvoinen? en todellekaan tiedä. voimia ja lupa rakastaa itseään enemmän kuin miehenne rakasti teitä. Miettikää minkä mallin niin minä kun tekin annatte lapsillinne kyllä he sen joskus ehkä kuulevat ja luulevat että se on sallittua antaa itseään huonosti kohdeltavan.antoihan äitikin. voimia :hug:

 

kommentti sinulle, joka et kertonut miehellesi.
jos haluat pitää suhteenne pinnallisena, älä kerro. mutta silloin on aina suuri vaara pettää uudelleen, sillä ajatuksella, että 'eihän toisen nytkään tarvitse tietää'. suhteen edistyminen EI ole mahdollista jos epärehellisyys nakertaa pohjalla. siinä tietämättömällä osapuolella on olo, että mikä mättää, kun luulee että yhdessä rakennetaan, mutta tuntuu kuin yöllä joku kävisi purkamassa perustuksia, eikä päästä eteenpäin.
pelkäät varmasti satuttavasi miestä, ja niin satutatkin, vielä enemmän nyt kun salaat häneltä tekosi. :attn: sinulla EI ole oikeutta päättää toisen puolesta antaako hän anteeksi ja päättääkö hän jatkaa. sen verran täytyy toista kunnioittaa ja rakastaa että antaa hänen itse tehdä päätöksensä ja olla aikuinen, ole sinäkin!

siitä on kohta noin vuosi kun minulle selvisi mieheni raju kaksoiselämä. alusta asti oli ollut uskottomuutta, mikä kärjistyi suhteeseen ystäväni kanssa. asumuseron jälkeen päätimme jatkaa, mies kävi seksuaaliterapiassa ja nykyään käymme yhdessä kirkon tukemassa perhetukikeskuksessa.
sanon KYLLÄ, -parisuhteessa voi olla elämää pettämisen jälkeenkin, mutta se todellakin vaatii sitä, että molemmat ovat valmiita jättämään asiat taaksensa, keskittymään yhteiseen tulevaisuuteen.
petetyn tulee tietenkin käsitellä asiat, mutta hänen pitää luopua oikeudestaan olla katkera tai kostaa, ja pettäjän pitää tehdä tietoinen valinta hyljätä tunteet toista/toisia kohtaan ja keskittyä opettelemaan rakastamaan omaa puolisoaan. näissä auttaa vain aika ja molempien puolelta rehellinen sitoutuminen toisiinsa. ja jatkettaessa KAIKEN tulee olla täysin avointa, se on hermoja rassaavaa, molempien puolelta, mutta vain ajan kanssa ja tietenkin pettäjän käytöksen perusteella voi luottamus rakentua uudelleen. Keskustelkaa avoimesti tunteistanne, mutta älä todellakaan kysele liian tarkkoja yksityiskohtia, juuri ne jäävät piinaamaan päivästä toiseen..
hyvä että jaat tunteitasi myös muille, monesti 'kanssasisaret' ymmärtävät paremmin, toivottavasti miehelläsikin on luotettavia ja viisaita miespuolisia ystäviä, ja/tai terapeutti jolle puhua.
:flower: toivon sydämestäni että onnistutte, meilläkin yhteinen lapsi ja huomaan nyt, että ehjä perhe on hänelle suurin lahja minkä voimme antaa
vinkki: perhetukikeskuksen palvelut ovat ilmaisia (googlesta löytyy eri kaupungeissa toimivien keskusten tiedot), ja kannattaa myös ilmoittautua ME-viikonloppuun, lisätietoja www.memennaaneteenpain.fi
kaikki mahdollinen apu kannattaa repiä irti!

 

\

kommentti sinulle, joka et kertonut miehellesi.
jos haluat pitää suhteenne pinnallisena, älä kerro. mutta silloin on aina suuri vaara pettää uudelleen, sillä ajatuksella, että 'eihän toisen nytkään tarvitse tietää'. suhteen edistyminen EI ole mahdollista jos epärehellisyys nakertaa pohjalla. siinä tietämättömällä osapuolella on olo, että mikä mättää, kun luulee että yhdessä rakennetaan, mutta tuntuu kuin yöllä joku kävisi purkamassa perustuksia, eikä päästä eteenpäin.
pelkäät varmasti satuttavasi miestä, ja niin satutatkin, vielä enemmän nyt kun salaat häneltä tekosi. :attn: sinulla EI ole oikeutta päättää toisen puolesta antaako hän anteeksi ja päättääkö hän jatkaa. sen verran täytyy toista kunnioittaa ja rakastaa että antaa hänen itse tehdä päätöksensä ja olla aikuinen, ole sinäkin!

siitä on kohta noin vuosi kun minulle selvisi mieheni raju kaksoiselämä. alusta asti oli ollut uskottomuutta, mikä kärjistyi suhteeseen ystäväni kanssa. asumuseron jälkeen päätimme jatkaa, mies kävi seksuaaliterapiassa ja nykyään käymme yhdessä kirkon tukemassa perhetukikeskuksessa.
sanon KYLLÄ, -parisuhteessa voi olla elämää pettämisen jälkeenkin, mutta se todellakin vaatii sitä, että molemmat ovat valmiita jättämään asiat taaksensa, keskittymään yhteiseen tulevaisuuteen.
petetyn tulee tietenkin käsitellä asiat, mutta hänen pitää luopua oikeudestaan olla katkera tai kostaa, ja pettäjän pitää tehdä tietoinen valinta hyljätä tunteet toista/toisia kohtaan ja keskittyä opettelemaan rakastamaan omaa puolisoaan. näissä auttaa vain aika ja molempien puolelta rehellinen sitoutuminen toisiinsa. ja jatkettaessa KAIKEN tulee olla täysin avointa, se on hermoja rassaavaa, molempien puolelta, mutta vain ajan kanssa ja tietenkin pettäjän käytöksen perusteella voi luottamus rakentua uudelleen. Keskustelkaa avoimesti tunteistanne, mutta älä todellakaan kysele liian tarkkoja yksityiskohtia, juuri ne jäävät piinaamaan päivästä toiseen..
hyvä että jaat tunteitasi myös muille, monesti 'kanssasisaret' ymmärtävät paremmin, toivottavasti miehelläsikin on luotettavia ja viisaita miespuolisia ystäviä, ja/tai terapeutti jolle puhua.
:flower: toivon sydämestäni että onnistutte, meilläkin yhteinen lapsi ja huomaan nyt, että ehjä perhe on hänelle suurin lahja minkä voimme antaa
vinkki: perhetukikeskuksen palvelut ovat ilmaisia (googlesta löytyy eri kaupungeissa toimivien keskusten tiedot), ja kannattaa myös ilmoittautua ME-viikonloppuun, lisätietoja www.memennaaneteenpain.fi
kaikki mahdollinen apu kannattaa repiä irti!

Joskus sitä vaan on parempi olla kertomatta ettei satuta toista osapulolta eikä sysää omaa syyllisyyttään toisen niskaan! virheitä sattuu ja toivottavasti niistä myös oppii.minä ainakin opin sen että vaikka elämä ei aina olekkaan ruusuista niin kannattaa miettiä ketä rakastaa ja mitä haluaa!

 

Joo mä en ainakaan haluis edes kuulla mieheltäni että se on pettänyt minua!
parempi olis kun ei tietäis,jos se olis vaan kerta pettäminen!
eri asia jos olis joku suhde tai useampi pettäminen,niin silloin olis erokin aivan varmaa,en usko että kukaan rakastaa sellaista ihmistä jolla on suhde toiseen eikä varmasti edes mihinkään suhteeseen kukaan alakkaan jos rakastaa puolisoaan!

 

Meillä on yritetty luottamusta rakentaa uudelleen reilut kaksi vuotta, sen jälkeen kun mies kärähti kännipanosta. Minä yritän antaa anteeksi ja jatkaa eteenpäin, tämän yhden kerran. Helppoa se ei ole, sitä en kiistä, mutta kyllä me tälläkin hetkellä onnellisia olemme, vaikka asia tietysti aina tulee satuttamaan. Me jatkoimme osittain lasten takia, mutta myös toistemme: ettemme sitten joskus kadu sitä että luovutimme liian helpolla. Asiaa setvitään vielä tänäkin päivänä välillä, ei niinkään sitä pettämistä, vaan sitä miten rakentaisimme suhdettamme paremmaksi, ja miten välttyä enää päätymästä samaan pisteeseen kun missä sillon olimme kun tämä hairahdus tapahtui.

Ja nyt toivon ettei kukaan minua tuomitse, mutta osittain olen joutunut itsekin löytämään itsestäni "syytä" tuohon hairahdukseen liittyen: pettämisen sattuessa olimme vietäneet seksitöntä parisuhdetta varmaan yli puoli vuotta, minä elin täysin lapsille ja ammensin kaiken rakkauteni heille, niin että mies jäi täysin vailla hellyyttä, huomionosoituksia, kauniita sanoja tms. Nyt jälkikäteen näen että hän monesti halusi minua lähestyä, mutta minä torjuin hänet, vedin vaan äiti-viittaa syvemmälle harteilleni. En tästä syystä ihmettele että hän heikkona hetkenään haki edes hitusen hyväksyntää jostain muualta. Ja tiedän, mikään ei oikeuta pettämistä, se on aina väärin toista kohtaa, ja ennemmin olisin suonut että mies olisi ehdottanut eroa tai mietintäaikaa suhteessa, kuin että meni pettämään. Mutta kuten sanottu, vikaa oli minussakin että suhteemme silloin oli siinä kunnossa.

Nyt yritämme muistaa sen että meillä on se parisuhdekin vaalittavana, ei pelkästään lapset. Parisuhde ja hyvinvoimat vanhemmat kantaa perhettä eteenpäin, sitä me yhdessä yritämme rakentaa.

Niin myötä- kuin vastamäessä......

 

Niin minä en osaa oikein auttaa... minä olin se pettäjä meidän liitossa, nyt tunnen todella syvää halveksuntaa itseäni kohtaan ja tekoani kadun syvästi, se mikä sai minut pettämään oli läheisyyden kaipuu, halusin olla haluttu, mieheni ei minua kohtaan enää ollut lämmin, hänelle oli tärkeämpi alko, nyt on alko jäänyt ei kokonaan mutta vähentynyt todella huomattavasti.
Me jopa erosimme, muutettiin erillemme, laitettiin ero vireille.. meni aikaa vain puolitoista kk:tta niin muutin lasten kanssa miehen pyynnöstä takaisin kotiimme.
Alku oli aivan ihanaa, kumpikin rakasti ja myös näytti rakkautensa toiselle,
pikkuhiljaa on tullut katkeruutta mieheni puolelta ilmi, hän utelee koko ajan syrjähyppyni yksityiskohtia, haluaisi tieetää siitä kaiken, jopa pano kerrat/paikat... en ole kertonut koska ei asia mielestäni hänelle kuulu, lisää vain hänen tuskaansa ja minä todellakin kärsin kun näen että hänellä on tuskallista aika ajoin. En olisi voinut kuvitella että minusta on pettämään... mutta näköjään kaikki on mahdollista, tilaisuus tekee varkaan.... :ashamed:
Varsinkin jos sitä lämpöä' ja hellyyttä ei saa omalta mieheltään... ja jos sitä joku muu sinulle tarjoaa, niin siihen lankaan vaan menee niin helposti.... :ashamed:
Antakaa hyvät ihmiset kotona raikkaillenne rakkautta, lämpöä, osoittakaa sitä heille .. ettei käy niinkun minulle kävi ja jota todellakin kadun"!!!
Sanokaa pitäisikö minun kertoa miehelleni kumminkin tästä suhteestani kaikki, ..? Suhde on siis todellakin jo loppu ja oli minun puoleltani ihan vain ehkä ihastumista ja läheisyyden kaipuuta, oli ihanaa kun joku sanoi helliä sanoja .... mitä mieheni ei ennemmin sanonut...
nyt kylläkin sanoo ja seksi sujuu, rakkauttakin on kummallakin jäljellä ja nyt itsekkin vasta tajuan kuinka paljon todellakin miestäni rakastan, tätä toista en todellakaan edes enää halua ajatella!!!

 

niinno, se kertominen on vähän kakspiippunen juttu.. toisaalta toisella on oikeus tietää, niin tarkkaan kuin haluaa, tätä oikeutta minäkin tyhmänä käytin ja kuulin liikaa törkyä. ite jälkeen päin ajattelee, että enpä olisi kysellyt, ja eipä mieheni olisi kertonut, mutta en tiedä mikä olisi oikeasti ollut oikea ratkaisu.
'piinaavat muistot häpeää laulaa, valehdellut sanat kuristaa'
Toisaalta jos toinen, joka on aikuinen ihminen, haluaa tietää, ei kannata ainakaan lähteä valehtelemaan tai vähättelemään omaa hairahdustaan. ehkä välillä olisi hyvä vastata tietoa janoavalle, joka sitä ei ehkä oikeasti kestä kuulla. että tapahtui paljon ja se kaikki oli väärin ja iljettävää ja pyytää sydämestään anteeksi, mutta sanoa, että kertoo vain jos toinen välttämättä haluaa kuulla, ja muistuttaa että jokainen yksityiskohta tulee iskemään sydämeen puukon lailla ja jää kummittelemaan mieleen..

 

Ei kannata kertoa liikaa yksityiskohtia, niillä voi olla sellainen vaikutus, että anteeksiantaminen on vaikeampaa (kuvat alkavat elää petetyn mielikuvituksessa liikaa). Sanoisin, että yksityiskohdat ovat yksityisasia. Itse olen pettänyt ja tunnustanut miehelleni asian. Mies uteli yksityiskohtia, mutta en niitä kertonut. Nyt asia alkaa olla eletty läpi ja tästäkin kriisistä ilmeisesti pariskuntana selvittiin. Hirveä kokemus, en suosittele pettämistä kenellekään. Mutta kyllä siitäkin voi selvitä jos sellainen tapahtuu.. keskinäinen rakkaus on uskomattoman vahva voimavara!

 

Minun mielestäni kaikki on kerrottava mitä toinen kysyy, muuten mielikuvitus elää ja keksii vaikka mitä ja kysymyksiä pyörii mielessä. Asiallinen vastaaminen ja joka kerta samalla muistuttaminen siitä, että ei ikinä enää, mielestäni tukee parisuhdetta ja näyttää petetylle, että haluaa olla rehellinen ja luottaa tämän rakkauteen. Petetty kyllä tietää sen, että tieto voi lisätä tuskaa, mutta minun mielestäni loppujen lopuksi on parempi tietää kaikki ja lopettaa salailu.

 

Mies petti ties kuin monesti, ensimmäisen kerran annoin anteeksi ja nyt selvisi loputkin kun erottiin, sen opin että kun pettää kerran pettää toisenkin kerran

 

Itse petin pussaamalla toista (siis en sänkyyn menyt ei hiplailuja ym), kerroin miehelleni vaikeaahan se on vaikka noin pienestäkin kiinni, mutta kun mieheni ja tämä toinen mies näkee melkein päivittäin ei oo helppoa miehellänikään.. :snotty: e enään koskaan voi kuvitella tekeväni edes mitään tuollaista paha mieli noin "pienestäkin" tulee :/ mutta sain oloni paranemaan jonkin verran että kerroin, parisuhde perustuu rehellisyyteen ja rehellinen yritin olla myös kun kerroin, en todellakaan olisi jaksanut pitää salaisuutta koko ajan oli vain mielessä paha olo mutta en tuomitse ketään, itse kyllä tahtoisin tietää jos mieheni pettäisi..

 

:attn:
Jos pettää kerran,niin mielii varmana sitä toistenki!
Minun mielestä pettämisen jälkeen voi heittää toisen ovesta pihalle.
Vaikka kuinka uskoo,että suhde alkaa toimiin,kun kertoo toiselle pettäneensä,niin tosiasia on se,että toinen tulee sen pettämisen aina muistamaan ja miettii monesti,et tekeekö puoliso sitä toistenki.

Rehellisyys ei pelasta suhdetta,ehkä päällisin puolin,mut ei kokonaan. Pettäminen(olkoon se pussailua,hipalailua yms.)niin se kummittelee aina suhteessa,jos toinen on siihen sortunut. Sehän on sitten eriasia,jos kumpikin sitä harrastaa.
Mutta ei kukaan ole ansainnut tulla toisen ihmisen petetyksi..se on aivan kamalaa(kokemusta on)
Toivon vaan pettäjille raakaa kohtelua,eli toivottavasti ette saa mahiksia enään parantaa suhdetta!!!!! sikoja kaikki pettäjät,tai no emakkoja :kieh:

 

Meillä onnistui jatkaminen pettämisen jälkeen. Nyt 3,5 vuoden jälkeen voin jo sanoa ettei se satu enää. Töitä on tehty luottamuksen eteen. Olemme puhuneet asiasta silloin tällöin (vaikka mies ei siitä mielellään puhukaan) ja ilmeisesti se on helpottanut. Ehtona oli ettemme kumpikaan enää pidä yhteyttä tähän "ystävääni". Tänään voin jo sanoa, että asia tuntuu jo vähäpätöiseltä. Toista kertaa en enää anteeksi anna ja sen tietää myös mies. Huomasin että olin pitänyt ennen parisuhdettamme itsestään selvyytenä.

 

Se on valetta, että saisi liiton kuntoon pettämisen jälkeen. Mä olen sitä mieltä,et se ihminen, joka ei kerro rehellisesti puolisolleen,että on pettänyt ON SE TUNNEVAMMAINEN. Mä en jättäisi pienessä mielessänikään kertomatta puolisolleni, jos olisin pettänyt. Jos ei pysty kertomaan, niin ei silloin oikeesti rakastakkaan. Mielestäni silloin on sama lähteä sen naisen/miehen mukaan kenen kanssa on pettänytkin. Miten ihmeessä voi katsoa puolisoaan silmiin ja seisoa hänen arkun vierellä ( jos toinen kuolee aikaisemmin) jos ei ole ollut rehellinen.Mä en ymmärrä tätä. JA SE ON TOTTA, JOKA KERRAN PETTÄÄ SE PETTÄÄ AINA.

 

..et sinä (ylläolevan kirjoittaja) suinkaan määrittele sitä kuka pettää petettyään kerran. Siitä tulee joillekin niin kova morkkis ja katumus ettei tasan petä enää koskaan. Onhan niitäkin jotka ei kadu mitään, mutta se on toinen juttu se. Jokatapauksessa nää on tapauskohtaisia juttuja eikä noin yksselitteisesti mustaa tai valkoista.