Onneksi en ole nykypäivän lapsi

[vieras]

Mutta kyllä 80-luvullakin piti koulussa ja tarhassa leikkiä kaikkien kanssa, ei vaan niiden kenestä tykkäsi eniten. Mikä musta oli ihan hyvä, omien parhaiden kavereitten kanssa sai sitten leikkiä vapaa-ajalla ihan niin kaksin kun tahtoi.

Ihan niinkuin aikuisetkin saa vapaa-aikansa viettää ihan kenen kanssa haluavat, mutta töissä on pakko tehdä töitä niiden kanssa kenen kanssa käsketään, tykkäs niistä tai ei. Ja tulla toimeen satuttamatta ketään sen työpäivän ajan. Leikki on lapsen työtä...

Kaikkien kanssa pitää tulla toimeen, se on hyvä periaate koulussa, pk:ssa, työelämässä...

Tuntuu vaan siltä, ettei nykyään saa päättää itse sitäkään, kenen kanssaan vapaa-aikansa viettää. Esimerkiksi synttärijuttuja jos ajattelee.

Ehkä se on vain mun harhakäsitystä, mutta tuntuu tosiaan siltä että nykyään ihan kaikesta yritetään tehdä kiusaamista, tai tehdään ongelmia asioista jotka eivät ongelmia ole. Oliko 80-luvulla curlingvanhemmuutta?

No varmana oli...

Muuten oon kyllä samaa mieltä, että olis kiva vähän vähentää tuota holhousmentaliteettia. Mutta kiusaamiseen pitää musta suhtautua vakavasti ja porukan ulkopuolelle jättäminen on niitä kaikista satuttavimpia kiusaamisen muotoja.

 

[vieras]

Mulle tuli pienenä aina paha mieli kun kaverit leikki keskenään, eikä ottaneet mua mukaan leikkiin. Mutta ihan samaa tehdään minunkin lapselle ihan nykypäivänä. Ei asiat ole miksikään siinä suhteessa muuttunut. Ollaan annettu asian olla. Lapsen koulussa on joo sääntö että kaikki halukkaat pitää ottaa mukaan leikkiin. Mun mielestä ihan oikein. Mutta ei tätäkään aina noudateta, lapsi on kertonut. En ole siitäkään sanonut. Kyllä lapselle silti riittää kavereita, mistä olen iloinen.

Itse muistan lapsuudesta kun oltiin välillä aika vaarallisissakin paikoissa. Vanhemmat ei kieltänyt, eikä tietänyt missä olin. Kun ei siihen aikaan ollut kännyköitä, että voisi pirauttaa. En muista että vanhemmat olisi koskaan ollut huolissaan. Ei mulle kyllä koskaan mitään pahaa tapahtunut, mutta ihan hyvin olisi voinut.

Itse tiedän aika hyvin, missä lapseni on. Tietää kielletyt paikat, vaikka eihän sitä tiedä totteleeko. Ei ne taida nykyajan lapset olla enää niin seikkailunhaluisia. Tai semmoisen kuvan olen saanut.

 

[Kowalski]

Muuten oon kyllä samaa mieltä, että olis kiva vähän vähentää tuota holhousmentaliteettia. Mutta kiusaamiseen pitää musta suhtautua vakavasti ja porukan ulkopuolelle jättäminen on niitä kaikista satuttavimpia kiusaamisen muotoja.

Samaa mieltä, kiusaamiseen pitää suhtautua vakavasti.
Vaan kiusaamistahan sekin alkaa olla, jos alituiseen ollaan tuppautumassa joukkoon eikä lapsi saa enää koskaan leikkiä parhaan ystävänsä kanssa kahdestaan. Lapset ei aina tajua näitä asioita, siksi tarvitaan meitä aikuisia.

 

[Kowalski]

Itse muistan lapsuudesta kun oltiin välillä aika vaarallisissakin paikoissa. Vanhemmat ei kieltänyt, eikä tietänyt missä olin. Kun ei siihen aikaan ollut kännyköitä, että voisi pirauttaa. En muista että vanhemmat olisi koskaan ollut huolissaan. Ei mulle kyllä koskaan mitään pahaa tapahtunut, mutta ihan hyvin olisi voinut.

Minä kysyin asiasta vanhemmiltani.
He kuulemma olivat kyllä joskus huolissaan, muttei auttanut kuin luottaa. Ja maailma oli kuulemma erilainen silloin. En tiedä oliko...ehkä nykyajan tiedonvälitys vaan tuo kaikkien tietoisuuteen maailman pahuuden, ja me kuvittelemme maailman olevan nyt pahempi paikka?

 

[Phoebsi]

Mä olen ihan samaa mieltä kuin ap. Koulussa ja päiväkodissa pitää tulla toimeen kaikkien kanssa ja ottaa muut huomioon mutta saa kai sitä edelleen kaksistaan leikkiä?

 

[vieras]

On ihan totta, että esim. 80-90 luvulla oli ihanampaa olla lapsi. Silloin lapset sai olla lapsia. Nykyään tuntuu, että ei. Menin viitosluokkalaisena nalletrikoissa kouluun eikä kukaan haukkunut lapselliseksi.

 

[vieras]

Mä olen ihan samaa mieltä kuin ap. Koulussa ja päiväkodissa pitää tulla toimeen kaikkien kanssa ja ottaa muut huomioon mutta saa kai sitä edelleen kaksistaan leikkiä?

ei saa :| se on syrjimistä ja kiusaamista jos lapsilla on joku oma, esimerkiksi kahdenkeskinen leikki johon ei haluta muita mukaan. samoin se on kiusaamista ja syrjimistä jos ei kutsu kaikkia tarharyhmän tyttöjä synttäreille :|

sitä vain ei tunnuta tajuavan kouluissa tai tarhoissa että on ihan oikeasti lapsia jotka eivät viihdy toistensa seurassa ja silloin kun sellaiset lapset pakotetaan joka käänteessä olemaan yhdessä, kyse on useimmiten siitä että toinen lapsista on se joka joutuu pakolla olemaan toisen lapsen kanssa jolle se leikkimään pakottaminen on vallankäyttöä toista kohtaan.

Nimittäin ei edes lapsi halua leikkiä sellaisen kanssa jonka tietää suhtautuvan häneen nuivasti, eikä todellakaan änge väkisin seuraan. Nyt siis ei ole kyse ryhmätilanteista joissa toki kaikkien on tultava toimeen.

 

[Merengue]

Ymmärrän kyllä mitä ap tarkoittaa. Oli ihanaa lapsena keikkua keväisin kuraojien reunalla yms. Äiti vain odotteli kotona ja oli iloinen kun palattuani näki mut. Ja jos oikein kivaa oli, pissasin jopa puskanjuurelle, ettei kotiin tarvinut mennä. (Kun olis joutunut syömään jäädä). Ja kylhän me kaikkea keksittiinkin. Ja tulihan niitä haavereitakin mulle. Silti en luopuisi siitä touhusta jälkikäteenkään ajatellen.
Oli se jotenkin normaalia, ettei aikuiset tunkenut lasten reviirille. Jos niin tapahtui, olimme täysin ihmeissämme. Siis näitä puuttumisia kenen kanssa leikkii yms. Se ei nyt oikein vaan taida toimia. Niinkuin joku täällä sanoi, että aikuisten ja lasten ajatusmaailmat on erilaisia.
Omien lasten kohdalla olen korkeintaan yrittänyt heille (ei herran tähden muiden muksuille) näitä asioita. Ei voi loukata toista, ja että voi puolustaa heikompaa ja ottaa mukaan juttuihin.
Ja jos joku kiusaa, hänellä taitaa olla ongelmia esim. kotona. Näillä eväillä aika hyvin luovittu ollaan.