Matkustettiin tänään tytön (10kk) kanssa bussilla keskustasta kotiin, matkaa 8km. Noin 2km ennen kotia miulle tuli sellanen olo, et tyttö pitäs napata rattaista syliin. Hänellä oli vähän kypärämyssy silmillä. Ei kuitenkaan itkeskelly tai valittanu, ihan tyytyväisenä nakotti. Ihmettelin vähän sitä tunnetta, et miks pistä ottaa tyttö syliin, mut otin kuitenkin. No, otin tytön syliin.
Seuraavassa mutkassa bussi ajo kovaa ja tytön rattaat lensi työntöaisan kautta ympäri. Siis täysin ympäri bussin ovea vasten. Kuski pysähty seuraavalle pysäkille ja vaunut raahautu oven mukana. Ei siis ilmeisesti huomannu, mitä tapahtu tai sit ei vaan välittäny.
Jos lapsi olis ollu rattaissa, niin hän olis todennäkösesti paiskautunut bussin ikkunaan tai jäänyt kokonaan rattaiden alle. Kyseessä oli Brio Happy vm.08- yhdistelmien ratasosa. Jarru oli päällä.
Nousin sit pysäkillä pois, joku ystävällinen tuli auttaa vaunut oikeinpäin ja meidät ulos bussista. Olin ihan kauhusta veltto ja tärisin, en osannu sanoo kuskille mitää tai ottaa kuvaa kännykällä rattaista kaatuneena tai muutakaan. Ajattelin huomenna soittaa yhtiöön, mutta tuskin ne minua uskoo. Toisaalta, kuka äiti tällasesta ikinä valehtelis, on oma lapsi kuitenkin aarteista kallein.
Oon vaan niin onnellinen, että tässäkin tilanteessa oli varjelus mukana.
Seuraavassa mutkassa bussi ajo kovaa ja tytön rattaat lensi työntöaisan kautta ympäri. Siis täysin ympäri bussin ovea vasten. Kuski pysähty seuraavalle pysäkille ja vaunut raahautu oven mukana. Ei siis ilmeisesti huomannu, mitä tapahtu tai sit ei vaan välittäny.
Jos lapsi olis ollu rattaissa, niin hän olis todennäkösesti paiskautunut bussin ikkunaan tai jäänyt kokonaan rattaiden alle. Kyseessä oli Brio Happy vm.08- yhdistelmien ratasosa. Jarru oli päällä.
Nousin sit pysäkillä pois, joku ystävällinen tuli auttaa vaunut oikeinpäin ja meidät ulos bussista. Olin ihan kauhusta veltto ja tärisin, en osannu sanoo kuskille mitää tai ottaa kuvaa kännykällä rattaista kaatuneena tai muutakaan. Ajattelin huomenna soittaa yhtiöön, mutta tuskin ne minua uskoo. Toisaalta, kuka äiti tällasesta ikinä valehtelis, on oma lapsi kuitenkin aarteista kallein.
Oon vaan niin onnellinen, että tässäkin tilanteessa oli varjelus mukana.