Siis siellä tuuli ja puiden humina johtaa kaikki huolet toisaalle, ja mieli on retken jälkeen autuaan onnellinen?
Siispä pakataan eväät: kolmiovoileipiä, omenaa ja mehua. Otetaan marjaämpäritkin mukaan, mukavaa ajankulua se marjojen poimiminen.
Lähdetään matkaan. Vajaa 1v rattaisiin, 2v, 4v, 6v kävelevät, 7v ja 10v pyöräilevät.
Reilun kilometrin kävelyn jälkeen ollaankin jo perillä metsän siimeksessä.
Hyvää mustikkaseutua, siispä siihen parkkiin. Kuoppus jyrsii omenanlohkoa rattaissa ja mie muiden lasten kanssa ihan siinä vieressä poimitaan piirakkamarjoja kotiinviemisiksi.
"Koska syödään?"
"Joko saa eväät?"
Janottaa!"
"Äiti... pissahätä"
Eipä ennätä ämpärinpohja piiloon, kun tuo alkaa.
Pissitän, ja avataan eväät. Hetken, sen pienen hetken ovat suut tyytyväisiä nakrutellessaan omppua ja leipää.
Mie nakkelen muutaman marjan ämpäriin:
"Äiti, joko mennään?"
"Mä halusin tulla pyörällä, miks noi sai ja mä en?"
"Mä haluun mun nallen, se unohtui kotiin!"
"Äiti, mitä jos alkaa kakattaa?"
Ehdotan piilosleikkiä - liian pelottavaa isossa metsässä.
Ehdotan marjankeräyskilpailua - ei nää marjoja, kun metsässä on pelottavaa.
Ehdotan kävelyn jatkamista ja porukka asettuu kun tykin suusta "asemiin" - nokka kohti kotia.
Palataan kotiin:
"Äiti koska mennään taas eväsretkelle?"
"Siellä oli hauskaa!"
"Mennäänkö heti?!"
"Äiti, miks ei mentäis vaikka nyt?"
Ainoa mikä tuolla reisuulla lepäsi, oli mun ämpärini ja aikomukseni saada piirakkamarjat poimittua - vaikkakin retkelle lähdin ihan lasten ehdoilla, ja siksi en niiden marjojen perään niin haikalekkaan nyt.
Säilyyhän nuo leivontatarpeet huomiseenkin kaapissa, jolloin mie pääsen metsään lepuuttamaan mieltäni ilman noita pikku-apureita, jotka on ilmeisen kyllästetty marjanpoiminnalla
Siispä pakataan eväät: kolmiovoileipiä, omenaa ja mehua. Otetaan marjaämpäritkin mukaan, mukavaa ajankulua se marjojen poimiminen.
Lähdetään matkaan. Vajaa 1v rattaisiin, 2v, 4v, 6v kävelevät, 7v ja 10v pyöräilevät.
Reilun kilometrin kävelyn jälkeen ollaankin jo perillä metsän siimeksessä.
Hyvää mustikkaseutua, siispä siihen parkkiin. Kuoppus jyrsii omenanlohkoa rattaissa ja mie muiden lasten kanssa ihan siinä vieressä poimitaan piirakkamarjoja kotiinviemisiksi.
"Koska syödään?"
"Joko saa eväät?"
Janottaa!"
"Äiti... pissahätä"
Eipä ennätä ämpärinpohja piiloon, kun tuo alkaa.
Pissitän, ja avataan eväät. Hetken, sen pienen hetken ovat suut tyytyväisiä nakrutellessaan omppua ja leipää.
Mie nakkelen muutaman marjan ämpäriin:
"Äiti, joko mennään?"
"Mä halusin tulla pyörällä, miks noi sai ja mä en?"
"Mä haluun mun nallen, se unohtui kotiin!"
"Äiti, mitä jos alkaa kakattaa?"
Ehdotan piilosleikkiä - liian pelottavaa isossa metsässä.
Ehdotan marjankeräyskilpailua - ei nää marjoja, kun metsässä on pelottavaa.
Ehdotan kävelyn jatkamista ja porukka asettuu kun tykin suusta "asemiin" - nokka kohti kotia.
Palataan kotiin:
"Äiti koska mennään taas eväsretkelle?"
"Siellä oli hauskaa!"
"Mennäänkö heti?!"
"Äiti, miks ei mentäis vaikka nyt?"
Ainoa mikä tuolla reisuulla lepäsi, oli mun ämpärini ja aikomukseni saada piirakkamarjat poimittua - vaikkakin retkelle lähdin ihan lasten ehdoilla, ja siksi en niiden marjojen perään niin haikalekkaan nyt.
Säilyyhän nuo leivontatarpeet huomiseenkin kaapissa, jolloin mie pääsen metsään lepuuttamaan mieltäni ilman noita pikku-apureita, jotka on ilmeisen kyllästetty marjanpoiminnalla
Tosin meille vain kaksi lasta 4v. ja 8v... Viime kerta meni jo "sujuvammin" vaikkakin hyttyset olivat KAAMEEN isoja ja inhottavia. Mutta saalis oli 4l mustikkaa