Onks muita samanlaisia? Mulla ei oo yhtään kaveria.

  • Viestiketjun aloittaja "Vieras"
  • Ensimmäinen viesti
yx
Alkuperäinen kirjoittaja täällä;23612569:
tuntuu olevan useinkin näitä ketjuja, joissa valitetaan yksinäisyyttä. Silti kun ihmiset kyselee mistä päin muut on, niin sitten ei enää vastata/ ollakkaan valmiita tapaamaan jos onkin samalta paikkakunnalta. Outoa.
Nyt vaan kaikki yksinäiset, hophop ottakaa yhteyttä toisiinne ja kertokaa mistä päin olette!
Eikä sillä omalla iällä/ lasten iällä niin väliä ole, aina voi yrittää. :)
Juu ei ole kivaa olla yksin, mutta parempi sekin, kuin pahottaa mielensä muiden serassa. Selkään pukotamista on tullut sen verran, että ei tee mieli avautua tuntemattomille.
Luotettavaa ystävää ei saa sillä, että kaveraa toisen yksinäisen kanssa, jos ei mikään yhdistä.
 
"Tiia"
Musta saa kaverin viihteelle, mitä halutaankin tehdä. Olen luonteeltani rempsee, nauravainen, munkaa on helppo tulla juttuun jos itse on huumorintajuinen. Asun Tampereella.
 
B.
A.: harmi kun oon ihan eri tuppukylästä, matkaa jonniin verran enkä edes ajele autolla :(

Mulla on kyllä kavereita ja tuttuja paljon, mutta ne tosiystävät puuttuu. Ois kiva kun ois joku toinen joka tykkää olla kotiäitinä ja ois kiinnostunu samoista asioista eli ois samat puheenaiheet. Tuntuu että monilla mun kavereilla ajatukset on töissä (ymärrettävää toki) ja jää hyvin vähän aikaa edes kavereille (sekin hyvin ymmärrettävää). Ois ihanaa kävellä jonkun kanssa ulkona ja kahvistella, jutella ja saada tukea toinen toiselta. Ja tietty ois kiva joskus vähän revitellä :D
 
[QUOTE="mii";23613119]pk-seutu?[/QUOTE]

Täällä melko tuore 8kk tytön yksinhuoltaja, muutimme erilleen 1½kk sitten, ja päivät tuntuu välillä tosi pitkiltä yksin tuota tenavaa viihdyttäessä. Olis ihan mukava saada seuraa muista äideistä esim leikkipuistoihin tms. Mulla on kyllä muutama hyväkin kaveri, mutta heillä kuitenkin paljon työ- yms omia juttuja, niin ei ihan hirveen usein nähdä.
Se mikä mua tökkii esim perhekahviloissa tms äitien jutuissa, on se hirvee kilpavarustelu ja vertailu, minkä merkkiset vaunut/haalarit/mitä tahansa pitää olla. Ite ku oon vähä tämmönen hommsuinen, enkä nii välitä semmosista asioista, uusia vaatteitakaan en ostele tyyliin ikinä, eikä mulla oo hajuakaan mistään vaunu- tai vauvanvaatemerkeistä... Mutta musta saa kyllä seuraa esim kirppareille, niissä on kiva pyöriä! Ja asun siis Helsingissä. :)
 
Viimeksi muokattu:
.........
Mulla ei ole kavereita. Olen tottunut siihen, koska ei ole ikinä ollutkaan, mutta välillä harmittaa. Esim. kesällä tai vapaa-ajalla olis kiva käydä festareilla, tapahtumissa, terassilla, viihteella yms. isolla kaveriporukalla tai edes yhden hyvän ystävän kanssa. Yksin ei oikein kehtaa käydä missään, koska näyttää hölmöltä kun yksi näyttää eksyneeltä isossa ihmismassassa erilaisten ryhmien keskellä. Ei sillä että yksin olisi mitenkään hauskaakaan juhlia tai olla festareilla.

Myös kaikki vaput sun muut "ryyppyjuhlat" tuntuu ikäviltä, kun ei ole jengiä, jonka kanssa niitä voisi juhlistaa.
 
"outoa"
hassua. Minä en pidä hirveästi yhteyttä keneenkään. Viihdyn yksin. Olen tosin sosiaalinen töissä ja koulussa, juttelen ihmisille paljon. Mutta kotona tykkään olla yksin.

Mutta jos meille tulisi ero, olisi aika monat sukulaista ja jopa pari ystävää kenelle voisin soittaa.
 
"vieras"
Jännä juttu tämäkin, toisilla kun tuntuu olevan kavereita pilvin pimein ja toisilla ei ketään. Onneksi mulla on sekä tosiystäviä että kavereita! Onnea kumminkin ystävän etsintään mutten kyllä usko että tätä kautta nappaa.
 
harmaana nyt
Juu ei ole kivaa olla yksin, mutta parempi sekin, kuin pahottaa mielensä muiden serassa. Selkään pukotamista on tullut sen verran, että ei tee mieli avautua tuntemattomille.
Luotettavaa ystävää ei saa sillä, että kaveraa toisen yksinäisen kanssa, jos ei mikään yhdistä.
Tämäpä se vika onkin. ja tuokin on totta että ensin laitetaan vistejä mutta sitten loppuu kuin seinään. itse olen myös huono puhumaan toisten seurassa, tuntuu etten keksi mitään sanottavaa.
ja tuntuu että toiset on ihan eri planeetalta. en jaksa koko ajan keskustella kakka vaipoista ja vauvan ruokinnasta, etenkin kun oma lapsi jo 8v. harrastuksia ei ole kuin neulominen ja siitä nyt ei paljon juttua irtoa.
ja tutustuminen loppuu siihen yleensä kun paljastuu että pukeudun lähinnä mustiin vaatteisiin ja minulla mustat hiukset vaikka ikää jo yli 30v. ja toinen kauhistus on se kun minulla on ns.miesten ammatti. ja viimeistään sitten kaikki kaikkoaa kun paljastuu miten pahoista kroonisista kivuista kärsin, ihan kuin luultaisiin että tämä on jotenkin tarttuvaa.
 
Ilmottaudun!
Täällä myös yksi erittäin yksinäinen, kohta kahden lapsen äiti vantaalta! Meiltä on melko huonot kulkuyhteydet, mutta mielelläni tapaisin ihmisiä pk-seudulta! Autoa ei itselläni ole, mutta meille saa tulla leikkimään ja kahvittelemaan, ja toki tilaisuuden tullen kyläilen itse myös mielelläni :)
Asutaan Jumbon lähellä, joten shoppailu seurakin olisi piristävää.
Ja lisänä vielä, olen nuori, 22v. Mutta kaiken ikäiset äitikaverit olisi tervetulleita. Toivottavasti oma nuori ikäni ei olisi este.
Mulle voi laittaa s-postia, niin äidit kuin äidiksi pian tulevat. Olen siis sama^^
marakatti@luukku.com
 
Ilmottaudun!
Ja saman olen huomannut kun muutama muukin, pari viestiä kun on kirjoteltu puolin ja toisin, niin siihen se tyssää. Mutta aina kannattaa yrittää :)
Itse kyllä en kehtaisi vaan jättää vastaamatta, eli jos vaan löytyisi saman henkinen ihminen, niin kyllä jaksaisin jutella ja tutustua.
 
ikävää
Minulla on muutto miehen ja työn perässä kesän aikana turkuun, joten jos sieltä päin löytyisi ihmisiä jotka ovat vailla kavereita, niin olisi kiva tutustua jo etukäteen! Minulla tytöt 6v ja 1v5kk. Itse olen 34v.
 
Juu ei ole kivaa olla yksin, mutta parempi sekin, kuin pahottaa mielensä muiden serassa. Selkään pukotamista on tullut sen verran, että ei tee mieli avautua tuntemattomille.
Luotettavaa ystävää ei saa sillä, että kaveraa toisen yksinäisen kanssa, jos ei mikään yhdistä.
Kavereita ei näin vaan saa, pitää viettää aikaa yhdessä, tutustua toiseen ja hyväksyä toisen sellaisena kuin hän on. Minulla on kavereita jotka ovat _hyvin_ erilaisia kuin minä eikä se ikinä haittanut.
Toivottavasti sinäkin uskallat vielä joskus muiden seuraan, suurin osa ihmisistä on (mun mielestä) ihan hyviä tyyppejä, ihan oikeasti! ;)
 

Yhteistyössä