M
masentunutko?
Vieras
Vai johtuuko vaan tästä elämäntilanteesta...
Kohta 4kk ollut erouhka päällä, mies jäi kiinni pettämisestä ja sitä ennen jo lopetti puhumasta mulle, tiuski vaan. Sen jälkeen riidelty kymmeniä kertoja, olen yrittäny antaa aikaa, jutella, kirjoittaa ja jopa vein pariterapiaan. Mies syyttää mua kaikista avioliittomme ongelmista ja olen itkeskellyt, raivonnut ja ahdistunut päivittäin nyt 4kk ajan. Nyt mies asuu kaverillaan ja huolehdin yksin lapsista ja kodista.
Mutta ne varsinaiset oireet: kaikki vituttaa, suututtaa, itkettää, en jaksa mitään ja päivät menee väsymystä vastaan taistellessa, yöt valvoessa stressaantuneena. Hiuksia on lähteny päästä tukuttain koko syksyn. Lapsille tulee tiuskittua koko ajan, en jaksa leikkiä ja valmis-sapuskaa syödään. Kaiken yritän tehdä ja lapsista nauttia mut hankalaa se on... Liikunta piristää hetkeksi mutta en oikein pääse enkä jaksa mennä, mikään ei kiinnosta ja mieluiten vaan itkisin kotona. Kavereita en halua nähdä, enkä jaksa, painoakin tullut 10 kiloa lisää joten en kehtaakkaan enää mennä kavereiden ihmeteltäväksi. Olen vielä hoitovapaalla nuoremmasta lapsesta.
Mutta, kysymys kuuluu pitäiskö tähän hakea lääkärin apua vai onko kyse vaan tilanteen aiheuttamasta ohimenevästä uupumuksesta? Hirvittää kaikki lääkitykset, vai onko niistä ihan oikeasti apua niin että mieli paranee ja kaikki ei tunnu niin pakkopullalta...?
Kohta 4kk ollut erouhka päällä, mies jäi kiinni pettämisestä ja sitä ennen jo lopetti puhumasta mulle, tiuski vaan. Sen jälkeen riidelty kymmeniä kertoja, olen yrittäny antaa aikaa, jutella, kirjoittaa ja jopa vein pariterapiaan. Mies syyttää mua kaikista avioliittomme ongelmista ja olen itkeskellyt, raivonnut ja ahdistunut päivittäin nyt 4kk ajan. Nyt mies asuu kaverillaan ja huolehdin yksin lapsista ja kodista.
Mutta ne varsinaiset oireet: kaikki vituttaa, suututtaa, itkettää, en jaksa mitään ja päivät menee väsymystä vastaan taistellessa, yöt valvoessa stressaantuneena. Hiuksia on lähteny päästä tukuttain koko syksyn. Lapsille tulee tiuskittua koko ajan, en jaksa leikkiä ja valmis-sapuskaa syödään. Kaiken yritän tehdä ja lapsista nauttia mut hankalaa se on... Liikunta piristää hetkeksi mutta en oikein pääse enkä jaksa mennä, mikään ei kiinnosta ja mieluiten vaan itkisin kotona. Kavereita en halua nähdä, enkä jaksa, painoakin tullut 10 kiloa lisää joten en kehtaakkaan enää mennä kavereiden ihmeteltäväksi. Olen vielä hoitovapaalla nuoremmasta lapsesta.
Mutta, kysymys kuuluu pitäiskö tähän hakea lääkärin apua vai onko kyse vaan tilanteen aiheuttamasta ohimenevästä uupumuksesta? Hirvittää kaikki lääkitykset, vai onko niistä ihan oikeasti apua niin että mieli paranee ja kaikki ei tunnu niin pakkopullalta...?