Onkohan tämä normaalia?

[vieras]

Siis nyt olen tullut siihen pisteeseen että mietin onko enään normaalia vai ei. Typerä aisa varmaan mutten pysty nukkumaan yksin jos joudun olla lasten kanssa yksin kotona yön, nukun ehkä lyhyitä pätkiä ja jos pienikin rasahdus kuuluu niin olen aivan paniikissa,valot on aina pakko olla jossain päällä missään tapauksessa en nukkuisi ihan pimeässä.
Monesti yöllä mietin että joku tulisi taloomme keskellä yötä tai että kuulisin että joku yrittäisi tulla sisälle tms vaikka tiedän päivällä ja normaalisti ettei todennäköisesti niin käy. Asian tekee raskaaksi se että mies työnsäpuolesta paljon öitä pois ja joudun olemaan paljon yksin kotona, aamulla sitten väsyttää kun ei saa kunnolla nukuttua yöllä ja inhottava sitten raahautua väsyneenä töihin. Onko kellään mitään neuvoa tai ideaa mitä asialle voisi tehdä?

 

[vieras myös]

mulla sama homma, mies viikot pois ja nukun hyvin vasta sitten kun se on vieressä. Mun pitää mennä illalla aikaisin sänkyyn (puol 9 -9) ettei mua ehdi alkaa pelottaan ja sit luen tai teen jotain muuta siihen asti ettei silmät pysy auki ja sit äkkiä sammutan valot ja nukahdan. mutta apua jos ei väsytäkään, niin kuuntelen kaikki risahdukset ja sit alan kuvittelemaan just että joku murtautuu meille tai että tulee tulipalo tai jotain. Pikku hiljaa on alkanut ehkä helpottamaan, voi johtua siitä että tosiaan nukahdan ihan minuutissa siitä kun sammutan valot.

 

[jasmin--]

Juu..liityn pelkorinkiin, mulla jo nyt hirveä stressi kun miehellä ensi viikolla taas yövuoro. En tiedä missä vaiheessa ja miten ja minkä takia, mutta mulla tää pelkääminen riistäytynyt ihan käsistä. Meillä on koira ja se kyllä varottaisi jos joku sattuisikin tulemaan mutta mielikuvitus laukkaa ja asutaan toisaalta vähän syrjässäkin että kuka sen koiran haukkumisen edes kuulisi kuin minä joka varmaan saisin sydänkohtauksen... Valot on öisin päällä ja herään monta kertaa kamalista painajaisista kuuntelemaan yön ääniä ja laskemaan kellosta koska mies tulee kotiin.
Pelko lamaannuttaa ihan täysin, ei uskaltaisi keskellä yötä edes vessaan nousta.
Tää on ihan naurettavaa mutta minkäs teet?!?
Kenelläkään vinkkejä miten saisi itsensä ja mielikuvituksensa kuriin?