Eipä ole normaalia. Miksi pelkäät tuollaisia?
Keskustelu tai terapia voi auttaa, mutta loppupeleissä sinun on ihan itse uskallettava sinne ulos. Voit vaikka koettaa niin, että sovit tapaamisen jonkun kanssa esim. leikkipuistossa ja menet sinne esim. vartin - puoli tuntia etuajassa harjoittelemaan yksinoloa. Katselet ympärillesi, kuulostelet - tuntuuko vaaralliselta? Kuinkas kaupassakäynti sujuu? Koeta ulkoilla alueilla, joilla on paljon muitakin ihmisiä, jos se on helpompaa.
Itsetunnon kohottaminen ei olisi pahasta. Pääsetkö harrastamaan jotain kamppailulajia? Niistä päällimmäinen hyöty on itsetunnon kohoaminen, omaan ruumiiseen tutustuminen uudella tavalla ja kunnon kohentuminan. Käytännössä hyökkäyksen uhriksi joutuu niin harvoin, että paraskaan ninja ei tosielämässä taistelutaidoistaan juuri hyödy - onneksi.
Tuollaiset uhrikuvitelmat eivät ole kenellekään hyvästä, varsinkaan kun siirrät ne tiedostamattasi myös lapsellesi (erityisesti tytölle). Uhriasemasta seuraa huonoa läpi elämän. Vaikka jos/kun joskus joutuu tilanteeseen, jossa tuntee itsensä tai turvallisuutensa uhatuksi, esim. joutuu auton tönäisemäksi. Itku pääsee, vaikkei varsinaisesti sattunutkaan, eikä asian selvittämisestä tule mitään, vaan mieluummin lähtee pakoon kuin puolustaa itseään ja oikeuksiaan. Sitten kotona suututtaa ja harmittaa, kun ei saanut pikkuasiaa hoidettua, ja loppupäivä menee itsesäälin vallassa. Herätkää naiset!
Mikä auttaisi tähän pelkoon..?