vähän surkee harmaa
Olen nyt lähiaikoina miettinyt aika paljon, että meneeköhän tämä nyt ihan oikein... Haluisin myös kuulla muilta samanlaisessa tilanteessa olevilta/olleilta, että miten olette jaksaneet ja miten liiton on käynyt.
Olen kotona äitiyslomalla kahden pienen pojan kanssa. Minä hoidan kaupassakäynnit, ruoan teon, siivoamisen, lumityöt, pyykit (kaappeihin saakka), yöheräämiset... siis kaiken perusarkeen ja lastenhoitoon kuuluvan.
Mieheni tulee illalla kotiin suunnilleen tuntia ennen lasten nukkumaan menoa. Siinä hän syö ja lukee rauhassa lehden, jonka jälkeen suo huomiotansa lapsille ehkä puolen tunnin ajan. Tämän jälkeen hän joko lösähtää sohvalle katsomaan televisiota tai jatkaa töiden tekoa kotoota käsin.
Illalla jos pyydän häneltä esimerkiksi halausta, toteaa hän, että "mä oon niin hiton väsyny, että ei jaksa". Siis halauskin on häneltä liikaa pyydetty!!!
Olen sanonut asiasta, mutta vastaukseksi saan vaan, että "kyllähän mun on työni hoidettava". Mies siis elää täysin työlleen ja unohtaa vaimon ja perheen siinä sivussa kokonaan. Tälläkin hetkellä hän istuu olohuoneessa tietokone sylissään ja tekee töitä
Olen kotona äitiyslomalla kahden pienen pojan kanssa. Minä hoidan kaupassakäynnit, ruoan teon, siivoamisen, lumityöt, pyykit (kaappeihin saakka), yöheräämiset... siis kaiken perusarkeen ja lastenhoitoon kuuluvan.
Mieheni tulee illalla kotiin suunnilleen tuntia ennen lasten nukkumaan menoa. Siinä hän syö ja lukee rauhassa lehden, jonka jälkeen suo huomiotansa lapsille ehkä puolen tunnin ajan. Tämän jälkeen hän joko lösähtää sohvalle katsomaan televisiota tai jatkaa töiden tekoa kotoota käsin.
Illalla jos pyydän häneltä esimerkiksi halausta, toteaa hän, että "mä oon niin hiton väsyny, että ei jaksa". Siis halauskin on häneltä liikaa pyydetty!!!
Olen sanonut asiasta, mutta vastaukseksi saan vaan, että "kyllähän mun on työni hoidettava". Mies siis elää täysin työlleen ja unohtaa vaimon ja perheen siinä sivussa kokonaan. Tälläkin hetkellä hän istuu olohuoneessa tietokone sylissään ja tekee töitä