Onkohan muuta vaihtoehtoa kuin ero?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vieras
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja joskus ongelmia itseni kanssa:
Alkuperäinen kirjoittaja joskus ongelmia itseni kanssa:
Olen miettinyt itsekkin voisinko olla masentunut, mutta mulla muuten hyvä olla. nautis lasten seurasta ja olen muuten ihan iloinen oma itseni.
mutta nää asiat miehen suhteen vaan jäytää.

Mä todella tarvitsen rohkaistusta et pystyn soittamaan jonnekkin. On vaan niin iso kynnys.

Sit mua hämää kun ei mua aina epäilytä nää jutut. Jonkinlaisina kausina jos näin voisi sanoa..

Mulla on ollu just samaa, et pääsääntöisesti oli hyvä olla, mut tietyt asiat painoi, ja tuli hetkiä jolloin tuntui et mikään ei oo hyvin... sit seuraavana päivänä saattoi kaikki taas olla hyvin, ja ihmettelin, et mikähän mua oikein vaivas eilen... mulla kaikki lähti oikeastaan selviämään siitä, kun tuli fyysisiä oireita... Huimausta, päänsärkyä, aloitekyvyttömyyttä, tietyissä tilanteissa stressaamista ja muuta epämääräistä.. Lääkäri totes siinä ku aikani luettelin, et tiiätkö miltä tää kuullostaa..... Ja masennustahan se oli, mulla autto ihan se, kun hänellä kävin muutaman kerran juttelemassa, ja oli se joku, joka tiesi asiat ja jolle saattoi purkaa asioita. Tämä toki vaatii tosi hyvän ja ymmärtäväisen yleislääkärin tai sit ammattihenkilön joka on suuntautunut näihin asioihin. Suosittelen lämpimästi. Soitto ja ajanvaraus on ensimmäinen askel kohti parempaa!

mulla meni äskeisessä noi lainaustummennukset hukkaan, mut etköhän pysy kärryillä mikä on mun tekstiä... :)

Saitko sä sit jotain lääkitystä tms?
Kuinka sä nyt voit?

Mulla myös välillä tuntuu ettei mikään hyvin ja ei huvita.

Pitäisi olla joku "tukihenkilö" jola sais mulle tauottua päähän että soita apua!! Miten voikaan aikuiselle olla näin isokynnys.

Jo pelkkä tää keskustelu muiden samojen asioiden kanssa painijoiden kanssa helpottaa vähän tätä mykkyrää tuolla jossain sisällä.[/quote]

Mulla keskusteltiin lääkityksen alottamisesta, mut sillon sit lopulta asiat alko selviämään kuitenkin ilman, mut ei mulla olis ollu mitään kemiallista apuakaan vastaan.. Puolentoista vuoden prosessi se oli, ja nyt meillä vaihtu työterveyshuolto, niin ei ole sitä tuttua lääkäriä enää mahis saada.. Mut kävin just ennen tuossa vuoden vaihteessa, kun vielä oli mahdollista, ja silloin hän oli sitä mieltä että asiat on sen verran hyvällä mallilla, että näyttää olevan tilanne suht ohi. Yhä silti joskus tulee pieniä muistutuksia tuosta pahimmasta ajasta. Tällä hetkellä voin siis suht hyvin, mulla siis mies ja kolme lasta. Mulla on silti sen lääkärin numero, et jos tulee sellanen olo, et alkaa menee mieli alas, niin meen sinne omalla kustannuksella, sen verran hyvä lääkäri se oli, ja kuitenkin kun on yhdelle kertonut asioistaan, niin on kivempi jatkaa saman henkilön kanssa keskustelua...
 

Yhteistyössä