Onkohan mun äiti narsisti.. vai mikä sitä vaivaa?

[Tytär]

Mä oon koko ikäni ollut jotenkin äitini talutusnuorassa. Ikinä äidille ei ole saanut näyttää negatiivisia tunteita, ekan kerran taisin tehdä niin joskus alle kolmekymppisenä. Siitä syntyi sen verran iso sota, etten ole tainnut sitä montaakaan kertaa sen jälkeen toistaa. Jos mä olen vihainen tai kiukkuinen äidilleni jostain ja näytän sen, niin äitini ottaa samantien marttyyrinroolin ja suuttuu.

Kun olin pieni, äitini oli väkivaltainen minua kohtaan. Mielestäni olin kiltti ja rauhallinen ja sisäänpäin vetäytyvä lapsi, mutta aina äiti sai jonkun syyn käydä käsiksi. Väkivalta loppui joskus ala-asteiässä.

Aikuisiällä olen kuvitellut, että meillä on ollut ihan ok välit. Ja on kai niin, kun en ole missään asiassa noussut millään tavalla vastaan, ja olen ollut kaikessa myöntyväinen. Työni takia äitini on joutunut katsomaan lapsiani noin kerran viikossa yön ylitse, mutta viime aikoina olen lopettanut sen koska pienimmät alkoivat kertomaan miten mummo kiusaa ja lyö ja potkii jne. Olen ottanut etäisyyttä äitiini, sillä seurauksella että eilen tuli valtaisa raivonpurkausviesti kännykkääni, jossa äitini uhkailee eräisiin käytännön asioihin liittyen. Ihan yhtäkkiä, puun takaa. Olen täysin moitteetta hoitanut tuota käytännön asiaa, sovitun mukaisesti, mutta nyt yhtäkkiä se ei enää äidilleni sovikaan ja hän antoi ymmärtää etten mitään ole hoitanut koskaan siihen juttuun liittyen. Täysin valetta. En jaksanut vastata viestiin mitään.

Muutenkin äiti uhkailee milloin minkäkin asian myymisellä, jonka tietää olevan tärkeää mulle tai sisarilleni. En halua tarkemmin selittää, mutta kyse on isoista asioista jotka mullistaisivat ihan koko elämän. Sitten menee taas aikaa, kun kaikki on hyvin eikä myymisestä ole mitään juttua, kunnes taas täysin yhtäkkiä alkaa se äitini uhkailu.

Muutenkin muista jostain aiemmasta elämästä sen, miten äitini valehteli täysin sumeilematta joillekin tuttavilleen. En tiedä mikä oli äitini motiivi, halusiko saada elämänsä näyttämään paremmalta tai häpesikö jotenkin tai jotain. En tiedä. Pahin oli ehkä se, että kun sain nuorena ensimmäisen lapseni, niin äitini väitti vauvaani omakseen vieraammille tuttavilleen. Ja kun sanoin asiasta hänelle, hän sanoi että kuvittelen, vitsiä se vain oli. No ei ollut, kun toiset jäivät siihen olettamukseen että äitini puhui totta.

En mä tiedä mitä ajatella. Eilinen raivonpurkausviesti puun takaa sai mut miettimään asioita. Mistä tässä kaikessa on kyse? Onko äitini jonknsortin narsisti (joka selittäisi sen, että elämäni ainoa parisuhde oli todella pahanlaatuisen narsistin kanssa) vai onko tuo ihan normaalia käytöstä?

 

["Vieras"]

Ei ole normaalia. En osaa sanoa onko narsisti mutta jokin vaivaa. Vähentäisin yhteydenpitoa reippaasti.

 

[Jehnny Tightlips]

Juu ei ole normaalia. Komppaan edellistä, että voi toki olla narsisti, mutta nämä keittiöpsykologin etädiagnoosit on mitä on.

 

[Tytär]

Niin.. tää on varmaan joku suvun trauma. Muistan jonkun kertoneen, että äitini äiti oli myös ollut nuorempana ilkeä ihminen ja ollut väkivaltainen (ainakin äitiäni kohtaan). Itse lapsuudestani muistan että mummolla oli hyviäkin hetkiä, mutta kyllä sieltä niitä ilkeitäkin hetkiä löytyi. Vaikka mummolassa vietettiin kaikki lapsuuteni kesät, jäi mummo silti jotenkin etäiseksi.

Mun lapsuus oli kamalaa aikaa eikä tää aikuisuuskaan näytä asiaa juuri positiivisemmaksi muuttavan. Mä olen tosi väsynyt tilanteeseen, josta en ota selvää ja joka ahdistaa ja saa olon tuntumaan ihan kamalalta aika ajoin.

 

[jkjkj]

juu ei todellakaan ole normaalia. kuulostaa ihan narsistiselta käytökseltä. välit poikki tai vähennä ainakin ihan minimiin yhteydenpitoa. suosittelen lukemiseksi kotivammaisuuden synty kirjaa ja toista kirjaa enko koskaan ole tarpeeksi hyvä.

kysypä ammattiauttajalta miten tuo mummon väkivalta heitä kohtaan tulisi käydä heidän kanssaan läpi.

 

["vierailija"]

Narsistin tyttärenä voin kertoa, että kyseessä on narsisti.
Toivottavasti voit pian hankkiutua eroon tuosta velvotteesta jota hoidat ja jolla äitisi sinua uhkailee.
Valitettavasti joudut jatkamaan elämääsi ilman äitiä, koska häneen ei voi luottaa.
Tässä on linkki epäviralliseen nettitukiryhmään. Elämä kokee mullistuksen, kun ymmärtää ettei itsessä ollutkaan mitään vikaa, vaan vastassa on täysi psykopaatti.
Voimia!

http://keskustelu.plaza.fi/ellit/ihmissuhteet/ihmissuhteet/1869550/miten-tunnistaa-narsistinen-aiti/

 

["vieras"]

Minä vähentäisin yhteydenpitoa, vain aivan pakolliset.

 

["röyhkeä koira"]

Voisitkohan sä päästä psykiatrille käymään läpi noita sun äitiin liittyviä juttuja, ehkä voisit jotenkin päästä yli niistä.

 

[jkjkjk]

...ja vielä että mieti kunnolla onko tuo perintö tai muu sellainen todella tärkeämpää kuin elämäsi ja lastesi onnellisuus (jota et voi saavuttaa olemalla tiiviimmässä kontaktissa narsistin kanssa )

 

[Tytär]

Mä luin tuota linkkiä, mutta ei ne kyllä osuneet läheskään kaikki kohdilleen. Osa toki, mutta yli puolet ei. Vai enkö mä halua nähdä totuutta?

Sen mä ainakin tiedän, että mun ja äitini välit on jotenkin kieroutuneet, ei nää oo samanlaiset kuin yleensä ihmisillä. Ja että mä oon väsynyt tähän, siihen että en voi olla oma itseni äitini kanssa, en voi näyttää negatiivisia tunteitani enkä voi sanoa koskaan suoraan mitä ajattelen. Mä oon niin raukka, että en uskalla edes äitini edessä puolustaa lapsiani, en siis uskalla sanoa mitään. Sen kyllä teen, että lapselle sanon ja pyydän että mennään tilanteesta pois ja ettei puhuisi mummolle mitään jne. Mutta mulla ei ole sisua nousta äitiäni vastaan ja sanoa, että sinä et lapsiini koske. Säälittävää.

 

[vcx]

Ei ole normaalia. Katkaise välit, äläkä missään nimessä vie lapsiasi enää äidillesi hoitoon. Et varmastikaan halua heidän kokevan samaa kuin mitä itse olet äitisi kanssa kokenut. Äitisi sairastuttaa kohta koko sinunkin perheesi.

 

[eräs kokemus]

Vanha ketju, mutta varmaan monelle ajankohtainen.

Sen vain sanon, että älä missään nimessä annan enää ikinä hoitoon lapsiasi. Jos äitisi on kohdellut sinua kaltoin/julmasti/väkivaltaisesti lapsena, niin kohtelee myös usein lapsiasi kuten olet saanut nyt kuulla. Suojele edes lapsiasi.

Sinuna muutenkin ottaisin todella etäisyyttä, lopettaisit kaikkien asioiden hoidon ja pitäisit etäisemmät ja muodollisemmat välit.

Kokemusta on omasta äidistäni enkä ikinä antaisi lapsiani hänelle hoitoon - en ikinä.

 

[minulla]

liki samaa kokemusta.katkaisin välit, kun uskalsin viimein avata silmäni.