O
"Oops"
Vieras
On aina ollut ns. haastava. Nyt murrosiän myötä joutunut uudenlaisiin vaikeuksiin viranomaisten ja sossujen kanssa, tilanne kotona kriisiytyi siihen pisteeseen että lapsi sijoitettiin muualle. Tätä tilannetta käsitellessä ja useissa palavereissa istuneena jokin on alkanut kaihertamaan mieltä.... Lapsi ei tunnu tajuavan jos tekee väärin, aina on syy jossain muussa. Ei pyydä anteeksi vaikka on mun päällekin käynyt ja tuntuu olevan vahingoniloinen jos toiselle käy jotenkin huonosti.... Sympatiaa ei näytä, lähinnä vaan alkaa huutamaan (!!!!) kotonakin jos pikkusisko loukkaa itsensä ja alkaa itkemään. Jos ei jotain saa, suuttuu. Kaiken muun päälle on päihteet ja muut kolttoset. Voiko alkoholi muuttaa persoonallisuutta niin, ettei "millään oo mitään väliä"? Tiettävästi huumeita ei ole käyttänyt. On niin kovin vaikeaa kaikki :-( teini osaa olla ihana ja iloinenkin mutta hetkessä voi suunta muuttua. Nyt sanoi puhelimessa että parempi kun ei tule jouluks kotiinkaan (koska ei kuitenkaan näkis kavereita, jos saisi nähdä niin tulisi) ja mä vaan ihmettelen että eikö oma perhe merkitse mitään?! Kaikkemme ollaan tehty että teini pääsis oikeille raiteille elämässään. Ja mitä ilmeisemmin myös hirmuisen sinisilmäisiä, teini on oppinut eteväksi pelaajaksi ja tietää tasan tarkkaan miten toimia saadakseen haluamansa tai miten saa loukattu minua äitinä ja isää isänä :-( ja ikinä ei kyllä näytä edes katuvan tekojaan / sanojaan, paitsi jos "palkintona" katumusen osoittamisesta on jotain. Olenko ihan ihmeellinen että mua käy sääliksi teiniä sillä hän on ny paikassa jossa puppupuheet ei mee läpi ja jossa sw ei voi pyöritellä aikuisia miten tahtoo? Kärsii toki siitä, nyt kun huomannut mikä tilanne on ja itkee nyt suruissaan kuinka väärin tää kaikki onhäntä kohtaan.........
