O
OV
Vieras
Torstaina ja perjantaina lapsi oli kumman äkäisen ja äksyn ja kiukkuisen oloinen kun sai ADHD - lääkitystä.
Nyt viikonloppuna hän ei saa lääkettä ja ei ole kiukkuisella tuulella lainkaan. Tuntuu, että on muutenkin mukavamman oloinen.
Unirytmi on kanssa lapsella ihan päälleen mennyt lääkityksen myötä. Torstai - iltana valvoi lähes puoleen yöhön asti ja aamulla herätys oli vähän ennen kahdeksaa. Eilen illalla valvoi jo yhteen asti yöllä ja aamulla heräsi puoli yhdeksän maissa. Uniaika jää lapsella tolkuttoman lyhyeksi. Ja samaa sanoi mies alkuviikostakin, että lapsi menee nukkumaan yhdentoista aikaan ja herää jo aamulla kuuden - puoli seitsemän maissa.
Muutenkin ihmettelin eilen tätien puheita osastolla. Kun lapsi seisoi päällään ennen aamupiiriä, niin heti oitis hoitava täti alkoi höpöttämään, että selvästi lapsi tarvitsee tuota päälläseisontaa, kun emme ole vielä lääkettä ottaneet. Mielessäni tuumin, että höpöhöpö mokomille puheille. Lapsi seisoi mielestäni siksi päällään, kun huoneessa oli liikaa ihmisiä ja hän haki huomiota itselleen seisomalla päällään. Ja ylipäätään, kun päällä seisominen on vielä uusi juttu - itsehän minä opetin ennen joulua lapsen seisomaan päällään, ei hän sitä ole itse keksinyt.
Toinen mitä ihmettelin eilen oli se, että tädit väittivät, että lapsen on leikittävä hiljaa jo 5-6v iässä. Sitä nuoremmat selostavat leikkiessään mitä he leikkivät? Minusta tuokin on kukun puhetta - sehän kuuluu alle 7v lapsen elämään, että he höpisevät ääneen leikkiessään. Minusta hiljaa leikkivä 5-6v ikäinen lapsi olisi jotenkin erikoinen tapaus.
Kolmas mitä jäin miettimään, että kun oma hoitaja sanoi, että nyt kun lapsi on saanut lääkettä ja levottumuus on jäänyt taka-alalle. Lapsi uppoutuu paremmin leikkeihinsä ja hänen mielestään lapsen uppoutuminen viittaisi autistisiin piirteisiin. Eli että lapsi on jäänyt esim; sähköpatteireilla kulkevaa junaa tuijottamaan vaikka kuinka kauan aikaa, mutta tuli takaisin tähän hetkeen kun häntä puhutteli.
Juuri juu, minustahan se on ihan ok, että leikki-ikäinen lapsi uppoutuu niin täysin leikin maailmaan - ettei kuule eikä näe, eikä tarvitse ole kysymys autistisesta lapsesta.
Nyt viikonloppuna hän ei saa lääkettä ja ei ole kiukkuisella tuulella lainkaan. Tuntuu, että on muutenkin mukavamman oloinen.
Unirytmi on kanssa lapsella ihan päälleen mennyt lääkityksen myötä. Torstai - iltana valvoi lähes puoleen yöhön asti ja aamulla herätys oli vähän ennen kahdeksaa. Eilen illalla valvoi jo yhteen asti yöllä ja aamulla heräsi puoli yhdeksän maissa. Uniaika jää lapsella tolkuttoman lyhyeksi. Ja samaa sanoi mies alkuviikostakin, että lapsi menee nukkumaan yhdentoista aikaan ja herää jo aamulla kuuden - puoli seitsemän maissa.
Muutenkin ihmettelin eilen tätien puheita osastolla. Kun lapsi seisoi päällään ennen aamupiiriä, niin heti oitis hoitava täti alkoi höpöttämään, että selvästi lapsi tarvitsee tuota päälläseisontaa, kun emme ole vielä lääkettä ottaneet. Mielessäni tuumin, että höpöhöpö mokomille puheille. Lapsi seisoi mielestäni siksi päällään, kun huoneessa oli liikaa ihmisiä ja hän haki huomiota itselleen seisomalla päällään. Ja ylipäätään, kun päällä seisominen on vielä uusi juttu - itsehän minä opetin ennen joulua lapsen seisomaan päällään, ei hän sitä ole itse keksinyt.
Toinen mitä ihmettelin eilen oli se, että tädit väittivät, että lapsen on leikittävä hiljaa jo 5-6v iässä. Sitä nuoremmat selostavat leikkiessään mitä he leikkivät? Minusta tuokin on kukun puhetta - sehän kuuluu alle 7v lapsen elämään, että he höpisevät ääneen leikkiessään. Minusta hiljaa leikkivä 5-6v ikäinen lapsi olisi jotenkin erikoinen tapaus.
Kolmas mitä jäin miettimään, että kun oma hoitaja sanoi, että nyt kun lapsi on saanut lääkettä ja levottumuus on jäänyt taka-alalle. Lapsi uppoutuu paremmin leikkeihinsä ja hänen mielestään lapsen uppoutuminen viittaisi autistisiin piirteisiin. Eli että lapsi on jäänyt esim; sähköpatteireilla kulkevaa junaa tuijottamaan vaikka kuinka kauan aikaa, mutta tuli takaisin tähän hetkeen kun häntä puhutteli.
Juuri juu, minustahan se on ihan ok, että leikki-ikäinen lapsi uppoutuu niin täysin leikin maailmaan - ettei kuule eikä näe, eikä tarvitse ole kysymys autistisesta lapsesta.
