Onkohan anoppini narsisti?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja ei yritä enää
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
E

ei yritä enää

Vieras
Hyvin vaikea luonne. Joka kerta haukkuu mm.naapurit, työkaverit ja omat siskot. Hänellä ei tällä hetkellä ole ystäviä. Joka kerta puheet sellaisia, miten naapurit ei osaa hoitaa taloyhtiön tehtäviä, töissä kukaan muu ei tee töitä (iso firma) ja hän joutuu tekemään sen takia ylimääräistä töissä. Antaa kuvan, että tietää joka asiasta kaiken. Mm. kieltää lapselta rasvankäytön ruuasta (neuvolan ohje), koska neuvolassa ja ravintoterapeutit jne on väärässä. On usein sanonut, että tulee neuvolaan mukaan sanomaan sinne suorat sanat.. Sanoin vitsinä, että kun suututtaa neuvolan,saa pian sossun puuttumaan asiaan. Anoppi haukkui kaikki sossun työntekijät. Itse kuitenkin ostelee lapsellemme kaikkea epäterveellistä herkkua.

Koko ajan touhuaa, kamalan kiireinen lomallakin, vaikka asuu yksin rivariasunnossa, ei lemmikkieläimiä, 2 aikuista lasta ja 1 lapsenlapsi. Esim meille kutsunut pari kertaa itse itsensä kylään, on raivon vallassa kitkenyt marjapuskia ja keränyt marjoja. Kertoo, että on nuorena ollut jonkun missin näköinen, joku sen sanonut ääneen (ihan normin näköinen ihminen, ei siis mikään missi). Sossun ihmiset on hulluja , neuvolan ihmiset on idiootteja tyhmiä ämmiä jne.

Tekee ja haalii tekemistä eikä taida sitten jaksaa, ei kerro, että on väsynyt, ennekuin on alkanut raivoamaan ja riehumaan, väsymyksellä selittää käytöstä.

Ostelee paljon ja joka kerta antaa jotain. Olen jopa kieltänyt, mutta halua kuulemma ostella kun on varaa. Mielellään vie lasten perheitä ulossyömään, pyytää aina itse ja tarjoutuu maksamaan. Jos yrittää itse maksaa, torjuu ja sanoo että hän maksaa. Nyt suututtuaan raivoaa, kun hänellä ostatamme ja maksatamme kaiken, vaikka ikinä emme ole mitään pyytäneet. Päin vastoin harmittanu, kun kaikkea meille ostelee. Kehuu, kuinka tienaa 2 ihmisen edestä, kuitenkin kuulostaa, että välillä on PA. Me olemme molemmat töissä, tienataan ihan omiksi tarpeiksi (pystytään maksamaan laskut ja ostamaan vaatteita ja rahaa hieman jää ylimääräisiin juttuihin). Mitään rikkaita emme ole, mutta pärjäämme ihan hyvin.

Anoppi tuo meille mm. verhoja ja mm. vanhempieni läsnäollessa toi selvästi ilmi,minkä väriset tabletit pöydälle sopii, sanoi etsivänsä ja ostavansa meille sopivat. Äitini ihmetteli, että onko se aina tuollainen ja päättää kodissamme asioista?

On useita kuukausia kännäämättä, mutta sitten örveltää muutaman päivän putkeen. On mm. kärähtänyt ratista ja saanut miesystävältä turpaan, kun on alkanut itse sitä kännissä potkia. Sit kännissä soitteli pojalleen ja pyysi apuun (tosin miesystävä lähti pois, eikä mieheni tarvinnut mennä paikalle). Tupakkaa palaa paljon, kova riippuvuus punaiseen vahvaan tupakkaan. Kiroilee paljon.

Mieheni sanoi, että hänen oma lapsuus onneton. Kännitappelut, rattijuopumus jne ja hätä pikkusiskosta varjostanut lapsuutta. Siihen kuulunut myös hyvin riitaisa avioero ja anopin puolelta ihme luuloja ex-miestä kohtaan.

Mies sanookin, ettääitinsä on luulotautinen.. epäilee, että varkaita käynyt hänen asunnossa, ostanut jopa kameran asuntoon. Joku varastanut kukkapenkistä kukkia, tyttären ystävä varasti työkalun (joka löytyi) yms yms yms. Kerran kaipasi lippistä lomareissun jälkeen ja minulta kyseli sitä, ihan kuin olisin sen ottanut. En ikinä edes pidä lippahattua. Lopulta löysi sen lippalakin omasta autostaan.

Olen yrittänyt pärjätä, antanut määräillä ja ollut hiljaa. Mutta nyt viikko sitten aukaisin suuni. Sanoin, että lapseni kuulen ei tarvitse kiroilla, mukaan joka paikkaan kammeta ja sitten noitua kun on kiireistä ja väsyttää jne.

Lapsi on välillä ollut töiden takia 1-2 yötä hoidossa anopilla. Sisareni olleet valmiita auttamaan, mutta anopin takia olen joutunut perumaan lapsen yökyläilyt siskojeni luona, kun anoppi on halunnut hoitaa.

Nyt sitten kun mainitsin käytöksestä, sain kuulla olevani itsekäs, olen maksattanut ja ostattanut kaiken hänellä ja lapsi vihaa minua, on hänen luona tasapainoisempi. Anoppihan on käynyt meillä vain muutaman kerran, marjoja keräämässä, puskia kitkemässä, lapsen huonetta maalamassa.. koskaan ei ole kokonaista päivää meillä ollut, ei koskaan yötä. Ja tasan lapsemme on kotona ihan normaali iloinen touhukas tasapainoinen tyttö. Olen itsekäs, vaikka ikinä en ole anoppia määräillyt, mitään vaatinut jne. Olen aina mennyt asioissa hänen tahdon mukaan, että sopu säilyisi mm. mieheni takia.

Vetoaa kiukuttelussa väsymykseen, mutta silti kokee olevansa lapsellemme se ainut hyvä "vanhempi" ja hänen mielestä lapsemme tykkää olla vain hänen luona hoidossa. Vaikka lapsemme viihtyy hyvin mm. siskoni luona, kun siellä on 3 lasta. Ja tottakai kotin on aina koti, välitämme, leikimme, luemme, ollaan ulkona, tehdään yhdessä asioita. Itse en viihdy baareissa, enkä kännäile koskaan kotona.


Oikeasti minulla ja lapsilla on hyvät lämpimät välit. Vanhempieni luona ja meillä osoittelee minun ja mieheni hääkuvaa iloisesti hymyillentoistaen "äiti, isi". Myös neuvolassa ja päiväkodissa lapsemme iloisuus ja reippaus on huomattu ja kuinka iloinen lapsi on kun isi tai äiti tulee (rutistaa lujaa, silittää poskia, pussailee.. ihana lapsi:)

Anopin luona kääntää vihaisena hääkuvan alaspäin, vaikka hän korostaa, ettei manipuloi ja puhu minusta pahaa. On kuulemma ollut vain näenäisesti ystäväni poikansa ja lapsen takia.

Arvostelee kokoajan ihmisiä, mutta ei ota palautetta huonosta käytöksestä.

No, nyt tilanne vuosien jälkeen meni siihen, että annoin anopille portti kiellon ja minä ja lapsemme emme enää anoppia tapaa. Mieheni on asiassa puolellani, joten en edes kadu ratkaisua. Olen saanut niin tarpeekseni tuosta vahvaluonteisesta sekopäästä, etten halua ikinä nähdä häntä.

Onko anoppi narsisti? Onko kellä kokemusta narsissi anopista, millainen hän oli?
 
Kuuluuko tuohon kaksisuuntaiseen selkeät iloiset ja apeat ajanjaksot?

En koskaan ole nähnyt anoppia nauravaisena ja iloisena, enkä koskaan surullisena ja itkevänä, peiton alle käpertyvänä. Mutta aina moittii naapurit ja työkaverit, kun eivät tee/osaa tehdä/eivät älyä jne. Ja hyvin usein myös ne omat siskot haukkuu, kun hyväksikäyttävät heidän vanhaa äitiä. Tuota epäluuloisuutta esiintyy aika-ajoin.
 
Narsismi ei ilmene noin.
Kuulostaa pikemmin bipolaarihäiriöltä. Oma äitini oli hyvinkin paljon tollainen, ennen kuin sai toimivan lääkityksen. Sillä oli kyllä myös kausia, ettei muuta tehnyt kuin makasi sängyssä, nukkui vaan aamusta iltaan, jankutti että haluaa kuolla.

Sitten välillä oli tollaista. Kaikki ihmiset vainosivat ja kyttäsivät muka häntä, lapsena inhosin käydä sen kanssa kaupassa tai missään koska sillä oli tapana raivota ja huutaa myyjille ihan tyhmistä asioista.
Kävi myös koululla rähjäämässä kun olin lapsi, se oli todella noloa!
Jos ehdotettiin psykiatrille menoa se sai aivan kamalat raivarit koska oli mielestään täysin terve. Onneksi lopulta suostui lääkärille.

Saattoi olla myös kausia että oli kutakuinkin normaalin oloinen, mutta niitä oli harvoin.
 
Tuosta epäluuloinen persoonallisuus. Olen ymmärtänyt, että anopin suvussa on skitsofrenia, mutta ei sisaruksilla, eikä vanhemmilla. Anopin siskon tyttärellä on joku sairaus, on usein hoidossa. Ja jossakin kauempana suvussa oli jollakin jotain mt-ongelmaa.
 
Mistä helvetistä sä repäsit ton narsistin? Ei sovi mitenkään narsismin määritelmään. Oot vaan kuulut tälläsen kivan sanan, jota kaikki käyttää kusipääsukulaisistaan ja aattelit, että no sun anoppikin varmaan on sellanen?
 
jatkoa vielä,että maniassa saattaa ihmisellä olla korostuneita narsistisia piirteitä ja hyvin voimakasta ärtymystä ja agressiivisuutta.lisäksi ihminen on silloin hyvin sairaudentunnoton.
 
No, parempi nyt on katkaista välit, kuin ei milloinkaan. Lapsi 2v, eka kerran oli hoidossa 10kk ikäisenä ja onneksi olin osittaisella hoitovapaalla niin kauan,kun lapsi oli 1 1/2v.. vasta sen jälkeen hoidon tarve ollut satunnaista.

Ja on se tänne saakka yrittänyt olla erityinen lapselle, vienyt puistoon, rannalle, hoploppiin jne.
 
voi olla että anoppi pelkää menettävän paikan poikansa elämästä, eikä hyväksy sitä millään.. kateus on kamala sairaus, ei aina tarvitse diagnosoida pahinta psyykesairautta.. me ihmiset voidaan olla vittumaisia muita ihmisiä kohtaan.. jos anoppisi on iäkäs noin 55-60vuotias niin oisko kyseessä alkava dementtia? Silloinhan persoonallisuus muuttuu..

Minulla oli kerran vittumainen anoppi, levitti juoruja työpaikalleni että olen alkoholisti vaikka alkoholin käyttöni on kohtuullista ( 1x 3kuukaudessa) ja syötän epäterveellisellä ruokavaliolla hänen poikansa ylipainoiseksi. Toki silloinen mieheni oli lihonnut, mutta tuskin minä pystyn vaikuttamaan aikuisen miehen syömisiin kun nähtiin vain ja ainoastaan viikonloppuisin? Onneksi pääsin eroon niistä hulluista!!!
 
Narsissiin eikö liity tuo lahjoittelu, ostelu ja oman erinomaisuuden esille tuominen? Ja se, ettei palautetta ota vastaan, eikä ystävyyssuhteet kestä. Toin siksi, kun kaipasin kokemuksia ko. sairaudesta. Enhän kirjoittanut, että on narsisti, vaan että onko. Ei taida olla, täytyy lukea nämä muut sairaudet läpi. Anoppi ei todellakaan ole koskaan iloinen, eikä koskaan surullinen. Mutta tuo raivoaminen kaupankassalla jne kuulostaa juuri anopilta.
 
voi olla että anoppi pelkää menettävän paikan poikansa elämästä, eikä hyväksy sitä millään.. kateus on kamala sairaus, ei aina tarvitse diagnosoida pahinta psyykesairautta.. me ihmiset voidaan olla vittumaisia muita ihmisiä kohtaan.. jos anoppisi on iäkäs noin 55-60vuotias niin oisko kyseessä alkava dementtia? Silloinhan persoonallisuus muuttuu..

Minulla oli kerran vittumainen anoppi, levitti juoruja työpaikalleni että olen alkoholisti vaikka alkoholin käyttöni on kohtuullista ( 1x 3kuukaudessa) ja syötän epäterveellisellä ruokavaliolla hänen poikansa ylipainoiseksi. Toki silloinen mieheni oli lihonnut, mutta tuskin minä pystyn vaikuttamaan aikuisen miehen syömisiin kun nähtiin vain ja ainoastaan viikonloppuisin? Onneksi pääsin eroon niistä hulluista!!!


Anoppi on 57 vuotias ja mm. lippalakin kadottua arveli minun vieneen lippalakin, löytyikin anopin autosta. Voi siis olla hieman huonomuisti.
 
Minusta kuulostaa narsistilta. Jotkut kuvittelevat, että narsistit ovat kieroudessaan jotenkin hillittyjä ja petollisia, mutta ikääntyvä narsisti on usein juuri tuollainen. Kun ihminen ikääntyy, niin toisten hallitseminen ja vaikutuksen tekeminen on yhä vaikeampaa. Lapset ovat isoja, ei ole enää kaunis ja vetovoimainen ja työelämässäkään ei voi enää pompotella ketään. Silloin ihmisestä tulee avoimen äksyilevä kaikille, kun ei voi enää saavuttaa ja menettää mitään.
 
[QUOTE="vieras";27270992]Minusta kuulostaa narsistilta. Jotkut kuvittelevat, että narsistit ovat kieroudessaan jotenkin hillittyjä ja petollisia, mutta ikääntyvä narsisti on usein juuri tuollainen. Kun ihminen ikääntyy, niin toisten hallitseminen ja vaikutuksen tekeminen on yhä vaikeampaa. Lapset ovat isoja, ei ole enää kaunis ja vetovoimainen ja työelämässäkään ei voi enää pompotella ketään. Silloin ihmisestä tulee avoimen äksyilevä kaikille, kun ei voi enää saavuttaa ja menettää mitään.[/QUOTE]
Paisi kolmannesta polvesta voi yrittää kehittää itselle "seuraajia". Siksi äksyilevät narsistit panostavatkin usein lapsenlapsiin.
 
Narsissiin eikö liity tuo lahjoittelu, ostelu ja oman erinomaisuuden esille tuominen? Ja se, ettei palautetta ota vastaan, eikä ystävyyssuhteet kestä. Toin siksi, kun kaipasin kokemuksia ko. sairaudesta. Enhän kirjoittanut, että on narsisti, vaan että onko. Ei taida olla, täytyy lukea nämä muut sairaudet läpi. Anoppi ei todellakaan ole koskaan iloinen, eikä koskaan surullinen. Mutta tuo raivoaminen kaupankassalla jne kuulostaa juuri anopilta.

Minä olen se jonka äiti on bipo. Ei äitini maniat näyttäytyneet iloisuutena, lähinnä hän oli tosiaan ärtyisä ja kiihtynyt, suuttui tavallista herkemmin. Sai kaikkia aivan omituisia ideoita ja raivarit kun yritettiin toppuutella. Aloitti kaikkia uusia harrastuksiakin, lopetti ne parin viikon päästä.
Enkä tiedä oliko äitini varsinaisesti surullinenkaan, siis normaalilla tavalla. Se vaan sitten romahti noitten riehuntakausien jälkeen. Nukkui vaan, ei puhunut mitään eikä tehnyt mitään.
 
tätä termiä ei sitten käytä ammattineuvojat. Liehuminen on sitä kun olet yliaktiivinen ja pitää tehdä jotakin? Käyt siis ylikierroksilla. Vähän niin kun sokeri humala lapsilla.

ei tiedä mitä tehdä mutta pitää tehdä jotakin. Yleensä serotoniinia liikaa.
 
[QUOTE="vieras";27271003]mutta ei narsisti. Sitä ärsyttää jokin Ehkä yksinäisyys ja kun ei tekemistä.[/QUOTE]

Käy töissä ja haalii tekemistä paljon, sitten väsyy ja raivoaa. Mm. lupaa hoitaa äitinsä asioita, kun sisko ei kuulemma osaa (sisko pankkialalla). Käy jumpissa, uimassa, on taloyhtiön hallituksessa (jossa kaikki naapurit suututtanut ja siksi etsii omaa taloa).

Ei luota, että muut osaa. Siksi ei esim. anna viedä lasta siskolleni, joka on 3 aivan ihanan lapsen äiti ja on hyvä äiti.
 
Käy töissä ja haalii tekemistä paljon, sitten väsyy ja raivoaa. Mm. lupaa hoitaa äitinsä asioita, kun sisko ei kuulemma osaa (sisko pankkialalla). Käy jumpissa, uimassa, on taloyhtiön hallituksessa (jossa kaikki naapurit suututtanut ja siksi etsii omaa taloa).

Ei luota, että muut osaa. Siksi ei esim. anna viedä lasta siskolleni, joka on 3 aivan ihanan lapsen äiti ja on hyvä äiti.

Anopilla ei ole niitä jaksoja, että jää peitonalle.
 
[QUOTE="diudiu";27270808]Ei tuo narsismilta vaikuta, mutta joku psyykkinen sairaus kuitenkin. Kaksisuuntainen mielialahäiriö kenties? Epäluuloinen persoonallisuushäiriö?[/QUOTE]

Helpointa ois pistää pöpiks kun etsiä se hormooneista. Vaihde vuodet tulee ainakin... Vanhoilla.
 
no ei kaksuuntasessa kaikilla ole niitä päiviä,että jää peiton alle.voi sitä olla depressiivinen muutenkin..ja siitä tuskin se anoppi edes välttämättä kenellekkään puhu.
 

Yhteistyössä