E
ei yritä enää
Vieras
Hyvin vaikea luonne. Joka kerta haukkuu mm.naapurit, työkaverit ja omat siskot. Hänellä ei tällä hetkellä ole ystäviä. Joka kerta puheet sellaisia, miten naapurit ei osaa hoitaa taloyhtiön tehtäviä, töissä kukaan muu ei tee töitä (iso firma) ja hän joutuu tekemään sen takia ylimääräistä töissä. Antaa kuvan, että tietää joka asiasta kaiken. Mm. kieltää lapselta rasvankäytön ruuasta (neuvolan ohje), koska neuvolassa ja ravintoterapeutit jne on väärässä. On usein sanonut, että tulee neuvolaan mukaan sanomaan sinne suorat sanat.. Sanoin vitsinä, että kun suututtaa neuvolan,saa pian sossun puuttumaan asiaan. Anoppi haukkui kaikki sossun työntekijät. Itse kuitenkin ostelee lapsellemme kaikkea epäterveellistä herkkua.
Koko ajan touhuaa, kamalan kiireinen lomallakin, vaikka asuu yksin rivariasunnossa, ei lemmikkieläimiä, 2 aikuista lasta ja 1 lapsenlapsi. Esim meille kutsunut pari kertaa itse itsensä kylään, on raivon vallassa kitkenyt marjapuskia ja keränyt marjoja. Kertoo, että on nuorena ollut jonkun missin näköinen, joku sen sanonut ääneen (ihan normin näköinen ihminen, ei siis mikään missi). Sossun ihmiset on hulluja , neuvolan ihmiset on idiootteja tyhmiä ämmiä jne.
Tekee ja haalii tekemistä eikä taida sitten jaksaa, ei kerro, että on väsynyt, ennekuin on alkanut raivoamaan ja riehumaan, väsymyksellä selittää käytöstä.
Ostelee paljon ja joka kerta antaa jotain. Olen jopa kieltänyt, mutta halua kuulemma ostella kun on varaa. Mielellään vie lasten perheitä ulossyömään, pyytää aina itse ja tarjoutuu maksamaan. Jos yrittää itse maksaa, torjuu ja sanoo että hän maksaa. Nyt suututtuaan raivoaa, kun hänellä ostatamme ja maksatamme kaiken, vaikka ikinä emme ole mitään pyytäneet. Päin vastoin harmittanu, kun kaikkea meille ostelee. Kehuu, kuinka tienaa 2 ihmisen edestä, kuitenkin kuulostaa, että välillä on PA. Me olemme molemmat töissä, tienataan ihan omiksi tarpeiksi (pystytään maksamaan laskut ja ostamaan vaatteita ja rahaa hieman jää ylimääräisiin juttuihin). Mitään rikkaita emme ole, mutta pärjäämme ihan hyvin.
Anoppi tuo meille mm. verhoja ja mm. vanhempieni läsnäollessa toi selvästi ilmi,minkä väriset tabletit pöydälle sopii, sanoi etsivänsä ja ostavansa meille sopivat. Äitini ihmetteli, että onko se aina tuollainen ja päättää kodissamme asioista?
On useita kuukausia kännäämättä, mutta sitten örveltää muutaman päivän putkeen. On mm. kärähtänyt ratista ja saanut miesystävältä turpaan, kun on alkanut itse sitä kännissä potkia. Sit kännissä soitteli pojalleen ja pyysi apuun (tosin miesystävä lähti pois, eikä mieheni tarvinnut mennä paikalle). Tupakkaa palaa paljon, kova riippuvuus punaiseen vahvaan tupakkaan. Kiroilee paljon.
Mieheni sanoi, että hänen oma lapsuus onneton. Kännitappelut, rattijuopumus jne ja hätä pikkusiskosta varjostanut lapsuutta. Siihen kuulunut myös hyvin riitaisa avioero ja anopin puolelta ihme luuloja ex-miestä kohtaan.
Mies sanookin, ettääitinsä on luulotautinen.. epäilee, että varkaita käynyt hänen asunnossa, ostanut jopa kameran asuntoon. Joku varastanut kukkapenkistä kukkia, tyttären ystävä varasti työkalun (joka löytyi) yms yms yms. Kerran kaipasi lippistä lomareissun jälkeen ja minulta kyseli sitä, ihan kuin olisin sen ottanut. En ikinä edes pidä lippahattua. Lopulta löysi sen lippalakin omasta autostaan.
Olen yrittänyt pärjätä, antanut määräillä ja ollut hiljaa. Mutta nyt viikko sitten aukaisin suuni. Sanoin, että lapseni kuulen ei tarvitse kiroilla, mukaan joka paikkaan kammeta ja sitten noitua kun on kiireistä ja väsyttää jne.
Lapsi on välillä ollut töiden takia 1-2 yötä hoidossa anopilla. Sisareni olleet valmiita auttamaan, mutta anopin takia olen joutunut perumaan lapsen yökyläilyt siskojeni luona, kun anoppi on halunnut hoitaa.
Nyt sitten kun mainitsin käytöksestä, sain kuulla olevani itsekäs, olen maksattanut ja ostattanut kaiken hänellä ja lapsi vihaa minua, on hänen luona tasapainoisempi. Anoppihan on käynyt meillä vain muutaman kerran, marjoja keräämässä, puskia kitkemässä, lapsen huonetta maalamassa.. koskaan ei ole kokonaista päivää meillä ollut, ei koskaan yötä. Ja tasan lapsemme on kotona ihan normaali iloinen touhukas tasapainoinen tyttö. Olen itsekäs, vaikka ikinä en ole anoppia määräillyt, mitään vaatinut jne. Olen aina mennyt asioissa hänen tahdon mukaan, että sopu säilyisi mm. mieheni takia.
Vetoaa kiukuttelussa väsymykseen, mutta silti kokee olevansa lapsellemme se ainut hyvä "vanhempi" ja hänen mielestä lapsemme tykkää olla vain hänen luona hoidossa. Vaikka lapsemme viihtyy hyvin mm. siskoni luona, kun siellä on 3 lasta. Ja tottakai kotin on aina koti, välitämme, leikimme, luemme, ollaan ulkona, tehdään yhdessä asioita. Itse en viihdy baareissa, enkä kännäile koskaan kotona.
Oikeasti minulla ja lapsilla on hyvät lämpimät välit. Vanhempieni luona ja meillä osoittelee minun ja mieheni hääkuvaa iloisesti hymyillentoistaen "äiti, isi". Myös neuvolassa ja päiväkodissa lapsemme iloisuus ja reippaus on huomattu ja kuinka iloinen lapsi on kun isi tai äiti tulee (rutistaa lujaa, silittää poskia, pussailee.. ihana lapsi
Anopin luona kääntää vihaisena hääkuvan alaspäin, vaikka hän korostaa, ettei manipuloi ja puhu minusta pahaa. On kuulemma ollut vain näenäisesti ystäväni poikansa ja lapsen takia.
Arvostelee kokoajan ihmisiä, mutta ei ota palautetta huonosta käytöksestä.
No, nyt tilanne vuosien jälkeen meni siihen, että annoin anopille portti kiellon ja minä ja lapsemme emme enää anoppia tapaa. Mieheni on asiassa puolellani, joten en edes kadu ratkaisua. Olen saanut niin tarpeekseni tuosta vahvaluonteisesta sekopäästä, etten halua ikinä nähdä häntä.
Onko anoppi narsisti? Onko kellä kokemusta narsissi anopista, millainen hän oli?
Koko ajan touhuaa, kamalan kiireinen lomallakin, vaikka asuu yksin rivariasunnossa, ei lemmikkieläimiä, 2 aikuista lasta ja 1 lapsenlapsi. Esim meille kutsunut pari kertaa itse itsensä kylään, on raivon vallassa kitkenyt marjapuskia ja keränyt marjoja. Kertoo, että on nuorena ollut jonkun missin näköinen, joku sen sanonut ääneen (ihan normin näköinen ihminen, ei siis mikään missi). Sossun ihmiset on hulluja , neuvolan ihmiset on idiootteja tyhmiä ämmiä jne.
Tekee ja haalii tekemistä eikä taida sitten jaksaa, ei kerro, että on väsynyt, ennekuin on alkanut raivoamaan ja riehumaan, väsymyksellä selittää käytöstä.
Ostelee paljon ja joka kerta antaa jotain. Olen jopa kieltänyt, mutta halua kuulemma ostella kun on varaa. Mielellään vie lasten perheitä ulossyömään, pyytää aina itse ja tarjoutuu maksamaan. Jos yrittää itse maksaa, torjuu ja sanoo että hän maksaa. Nyt suututtuaan raivoaa, kun hänellä ostatamme ja maksatamme kaiken, vaikka ikinä emme ole mitään pyytäneet. Päin vastoin harmittanu, kun kaikkea meille ostelee. Kehuu, kuinka tienaa 2 ihmisen edestä, kuitenkin kuulostaa, että välillä on PA. Me olemme molemmat töissä, tienataan ihan omiksi tarpeiksi (pystytään maksamaan laskut ja ostamaan vaatteita ja rahaa hieman jää ylimääräisiin juttuihin). Mitään rikkaita emme ole, mutta pärjäämme ihan hyvin.
Anoppi tuo meille mm. verhoja ja mm. vanhempieni läsnäollessa toi selvästi ilmi,minkä väriset tabletit pöydälle sopii, sanoi etsivänsä ja ostavansa meille sopivat. Äitini ihmetteli, että onko se aina tuollainen ja päättää kodissamme asioista?
On useita kuukausia kännäämättä, mutta sitten örveltää muutaman päivän putkeen. On mm. kärähtänyt ratista ja saanut miesystävältä turpaan, kun on alkanut itse sitä kännissä potkia. Sit kännissä soitteli pojalleen ja pyysi apuun (tosin miesystävä lähti pois, eikä mieheni tarvinnut mennä paikalle). Tupakkaa palaa paljon, kova riippuvuus punaiseen vahvaan tupakkaan. Kiroilee paljon.
Mieheni sanoi, että hänen oma lapsuus onneton. Kännitappelut, rattijuopumus jne ja hätä pikkusiskosta varjostanut lapsuutta. Siihen kuulunut myös hyvin riitaisa avioero ja anopin puolelta ihme luuloja ex-miestä kohtaan.
Mies sanookin, ettääitinsä on luulotautinen.. epäilee, että varkaita käynyt hänen asunnossa, ostanut jopa kameran asuntoon. Joku varastanut kukkapenkistä kukkia, tyttären ystävä varasti työkalun (joka löytyi) yms yms yms. Kerran kaipasi lippistä lomareissun jälkeen ja minulta kyseli sitä, ihan kuin olisin sen ottanut. En ikinä edes pidä lippahattua. Lopulta löysi sen lippalakin omasta autostaan.
Olen yrittänyt pärjätä, antanut määräillä ja ollut hiljaa. Mutta nyt viikko sitten aukaisin suuni. Sanoin, että lapseni kuulen ei tarvitse kiroilla, mukaan joka paikkaan kammeta ja sitten noitua kun on kiireistä ja väsyttää jne.
Lapsi on välillä ollut töiden takia 1-2 yötä hoidossa anopilla. Sisareni olleet valmiita auttamaan, mutta anopin takia olen joutunut perumaan lapsen yökyläilyt siskojeni luona, kun anoppi on halunnut hoitaa.
Nyt sitten kun mainitsin käytöksestä, sain kuulla olevani itsekäs, olen maksattanut ja ostattanut kaiken hänellä ja lapsi vihaa minua, on hänen luona tasapainoisempi. Anoppihan on käynyt meillä vain muutaman kerran, marjoja keräämässä, puskia kitkemässä, lapsen huonetta maalamassa.. koskaan ei ole kokonaista päivää meillä ollut, ei koskaan yötä. Ja tasan lapsemme on kotona ihan normaali iloinen touhukas tasapainoinen tyttö. Olen itsekäs, vaikka ikinä en ole anoppia määräillyt, mitään vaatinut jne. Olen aina mennyt asioissa hänen tahdon mukaan, että sopu säilyisi mm. mieheni takia.
Vetoaa kiukuttelussa väsymykseen, mutta silti kokee olevansa lapsellemme se ainut hyvä "vanhempi" ja hänen mielestä lapsemme tykkää olla vain hänen luona hoidossa. Vaikka lapsemme viihtyy hyvin mm. siskoni luona, kun siellä on 3 lasta. Ja tottakai kotin on aina koti, välitämme, leikimme, luemme, ollaan ulkona, tehdään yhdessä asioita. Itse en viihdy baareissa, enkä kännäile koskaan kotona.
Oikeasti minulla ja lapsilla on hyvät lämpimät välit. Vanhempieni luona ja meillä osoittelee minun ja mieheni hääkuvaa iloisesti hymyillentoistaen "äiti, isi". Myös neuvolassa ja päiväkodissa lapsemme iloisuus ja reippaus on huomattu ja kuinka iloinen lapsi on kun isi tai äiti tulee (rutistaa lujaa, silittää poskia, pussailee.. ihana lapsi
Anopin luona kääntää vihaisena hääkuvan alaspäin, vaikka hän korostaa, ettei manipuloi ja puhu minusta pahaa. On kuulemma ollut vain näenäisesti ystäväni poikansa ja lapsen takia.
Arvostelee kokoajan ihmisiä, mutta ei ota palautetta huonosta käytöksestä.
No, nyt tilanne vuosien jälkeen meni siihen, että annoin anopille portti kiellon ja minä ja lapsemme emme enää anoppia tapaa. Mieheni on asiassa puolellani, joten en edes kadu ratkaisua. Olen saanut niin tarpeekseni tuosta vahvaluonteisesta sekopäästä, etten halua ikinä nähdä häntä.
Onko anoppi narsisti? Onko kellä kokemusta narsissi anopista, millainen hän oli?
