Onko ystävilläsi samankaltainen poliittinen suuntaus kuin sinulla?

Mä tykkäisin puhua politiikasta, mutta mun kaverit ei. Joten ei me oikein puhuta. Miehelle kun alan vauhkoamaan, katsoo se mua sillee hellyyttävästi ja toteaa, "There, there, kyllä kaikki vielä hyväksi muuttuu."

Eli ehkä tähän vois sanoa että ei? Mulla on suuntaus, ystävillä ei.

 

Hyvin paljon jakautuu eri kavereiden kesken, kuka kannattaa ja ketä ja mistäkin syystä. Aikailailla jokaisen puolueen kannattajaa löytyy.. Paitsi RKP:n.

 

hmmh viimeiset kerrat mitä on tullut äänestettyä niin oon tainnu vihreitä äänestää. kaveripiirissä sitten on ties minkälaista kannattajaa, jos näkemykset eroaa paljonkin toisistaan niin ollaan päätetty ettei jauheta mitään politiikka juttuja sitten "riidoiks" asti. jopa oma mies äänestää ihan muuta kun minä yleensä ja seki on mulle ok, ohan sillä vapaus omaan mielipiteeseensä

 

[QUOTE="Sirius";26459564]Mikäs se semmonen sukupolvi on? Mun mielestä nykysukupolvi (70-80-luvuilla syntyneet) puhuvat kaikesta mutta ei mitään. Politiikasta keskustellaan tasolla:

"Joo mä äänestin ekalla kierroksella Haavistoo kun se on niin fiksu ja näin, mut tokalla Niinistöö koska kyl Jenni olis parempi pressan puoliso kuin se ärsy Nasonex. Mut joo tolleen oisin kyl äänestäny mieluusti jotain naistaki mut kaveri sano että Biaudee on ihan dami."

Mun mielestä politiikasta, uskonnosta ja rahasta voi keskustella yleisellä tasolla. Se ei tarkoita, että kaikki pitäisi paljastaa.[/QUOTE]
Yli 50-vuotiaat. Politiikasta, uskonnosta ja rahasta keskustelemista on aiemmin pidetty kyseenalaisena, koska näistä voi aiheutua tarpeettomia riitoja, kateutta, syrjintää tai muuta ikävää. Monelle ikäiselleni ja vanhemmalle esim vaalisalaisuus on tänäkin päivänä hyvin tärkeä asia.

 

Poliittinen kanta ei mulle varsinaisesti ole keskeinen asia ystävyydessä, mutta arvot ovat. ja arvot liittyvät politiikkan, esimerkiksi rasistin ystävä mun olis vaikea olla.

Itse olen jonkin sortin vihervasemmistolainen, ja politiikka on mulle tärkeää. Lähimmät ystävät taitavat olla pitkälti samoilla linjoilla, mutta kuitenkin sopivasti eri mieltä jolloin keskustelu ei mene keskinäiseksi seläntaputteluksi. Toisaalta tunnen myös paljon kokoomuslaisia työn kautta (ja musta sanotaankin työkavereiden kesken että olen ko työpaikan ainoa vassari), puhun työkavereidenkin kanssa politiikkaa. en kuitenkaan viitsi alkaa liian kärkkäästi väittelemään.

Mieheni on myös jossain määrin vasemmistolainen, mutta hyvin paljon minua maltillisempi, eikä edes kauhean kiinnostunut politiikasta. Tunnen yhden persunkin aika hyvin, ja varsin maahanmuuttokriittisen vieläpä. Ja kyllä, hän on todella hyvin kouluttautunut (väikkäriä tekemässä). politiikasta se mies ei vaan tiedä tuon tavaallista, teknisellä alalla kun on.

 

Miehen poliittiset ajatukset on aika samanlaisia, ja se on mulle tärkeää. Kokoomuslaisia ollaan.

Kavereissa on taas eniten vihreiden kannattajia, ja sitten jokunen persu. Niin paljon eroaa näkemykset, että kavereiden kanssa harvemmin innostun puhumaan politiikasta.