noh, mun täytyy myöntää että esikoinen on noin kymmenkunta kertaa todistanut riidan, oikein sellasen kunnon riidan joka alkanut keskustelusta ja yltynyt huutamiseen molempien osapuolien kannalta, muutaman kerran lennellyt tavararoita.
nyt kun lapsi on isompi, en ainakaan itse huomaa mitään sulkeutuneisuutta tai että olisi erittäin säikky, ei mielestäni ollenkaan. joka kerta tälläsen tilanteen jälkeen ollaan näytetty miten vanhemmat on sopinu, halailtu ja pussailtu kuten normaalisti. on myös kerrottu että välillä aikuiset tappelee eikä siltä voi välttyä, eikä sitä tarvitse pelätä.
lapsi on todella iloinen tapaus, ihan kuin kuka muukin lapsi leikkipuistossa.
ja kun joku kirjoitti että miksi ei voi keskustella sivistyneesti, niin aina se ei vaan onnistu, pienet taputukset sille joka siinä joka ikinen kerta onnistuu, on vissiin aika hissukka luonne itelläkin ?
minä ja mieheni ollaan molemmat luonteeltamme ihmisiä sieltä tulisemmasta päästä ja vielä kovapäisiäkin, siinä ei paljon auta rauhassa keskustelut jos toinen (milloin minä milloin mies) ei suostu joustamaan suuntaan eikä toiseen, pitää vain oman päänsä.
itse en halua kasvattaa lastani pumpulissa, missä kaikki on aina vaan hyvin ja aikuiset riitelee salaa kun kukaan ei nää, mitäs sitten kun tälläiselle lapselle tulee ensimmäinen oman parisuhteen riita eteen, eihän se tiedä miten päin olisi.
ja lisätään nyt vielä se, että normaali riitely on tätä elämää silloin tällöin, mutta jos väkivaltaa on vielä siihen lisätty on se varmasti todella vahingollista lapselle. lapsetkin on kuitenkin yksilöitä, toiset ottaa asiat raskaammin kuin toiset. itse koen kuitenkin toimineeni näissä tilanteissa oikein, on selitetty ja näytetty että elämä jatkuu sovinnolla. joku tietenkin on aivan toista mieltä...
