Onko vähän outoa, kun 2v1kk lapsi pelaa lasten leikkiläppärillä aakkospelin läpi.

[hmph]

On urbaanilegendaa, jotta lapsi oppii puhumaan aikaisin ja vastaavasti hitaasti kävelemään.
Jotkut vaan ovat lahjakkaampia tai kehittyneempiä kuin toiset. Toisilla se kehitys tasaantuu hiljakseen normaaliin tasoon ja jotkut vaan ovat yksinkertaisesti neroja.

 

[tinkaM]

[QUOTE="pälli";22213969]Oisko se niin? Kun meille sanottiin neuvolassa, että nykyään uskotaan niin, että motoriikka ja puheenkehitys tukevat toisiaan. Eli hyvän motoriikan ja aikaisin käveleen oppivat myös oppii puhuun aikaisin. Meillä tosiaan motorisesti tosi taitava, mut puhe jäljessä. JA kiitos järjen sanoistasi ed. viestissäsi [/QUOTE]

No mä en ole missään opiskeluissani tai työssäni törmännyt väitteeseen että ne tukis toisiaan. Olen opiskellut yliopistossa erityislastentarhanopettajaksi vaikka nykyään olen ihan tavallisessa ryhmässä eskariope.
Sanonta "sana jää jalan alle" on ihan tieteellisesti todistettu eli lapsi ei ole taitava molemmissa. Myöhemmin tietysti eri juttu. Meillä tyttö ja poika ovat olleet aivan kuin yö ja päivä näissä puheasioissa. Poika liikkui jo varhain mutta puhe tuli vasta 2+. Tyttö taas ei juurikaan liikkunut mutta eka sana tuli 7kk iässä ja 1-vuotiaana oli jo melkoinen papupata. Nyt 1v8kk puhuu kolmen sanan lauseita. Kävelemään lähti 1v3kk mutta sitten se olikin jo melkein heti juoksua
Lapset ovat erilaisia taidoiltaan ja mielenkiinnoiltaan, muutenkin alle 3-vuotiaasta on tosi vaikea sanoa mitään kun on vielä niin pieni.
Mutta tärkein nyrkkisääntö taitaa olla että pääasia että lapsi on pirteä, utelias ja kiinnostunut uusista asioista, jos jämähtää vain ja ainoastaan vanhoihin tuttuihin juttuihin, pitäisi hälytyskellojen soida. Usein autisti tai asperger-lapsi ei ole kiinnostunut ihmisten kasvoista niinkuin normaalivauvat. Eräskin aspergerlapsi oli vauvana tuijotellut tauluja ja ollut kaikinpuolin helppo lapsi, viihtynyt omissa oloissaan. Tämmöinen lapsi on helppo jättää sitteriin tuijottelemaan huoneen tauluja kun hän on niin tyytyväinen. Mutta tyytyväisyydelläkin on rajansa.

 

[Turkilmas]

On urbaanilegendaa, jotta lapsi oppii puhumaan aikaisin ja vastaavasti hitaasti kävelemään.
Jotkut vaan ovat lahjakkaampia tai kehittyneempiä kuin toiset. Toisilla se kehitys tasaantuu hiljakseen normaaliin tasoon ja jotkut vaan ovat yksinkertaisesti neroja.

Voi käydä myös niin, että vaikka puheenkehitys olisi pitkäänkin jäljessä ikäisiään, niin silti lapsesta kehkeytyy sangen fiksu ja älykäs tapaus, joka koulussa menestyy aineessa kuin aineessa .

 

[Nalkuttava Talonmies]

Minusta on outoa, jos osaa ekasta kerrasta. Ei outoa, jos on räplännyt konetta esim kuukauden ahkerasti...

 

["iina"]

Voi käydä myös niin, että vaikka puheenkehitys olisi pitkäänkin jäljessä ikäisiään, niin silti lapsesta kehkeytyy sangen fiksu ja älykäs tapaus, joka koulussa menestyy aineessa kuin aineessa .

Juuri näin! Oma veljeni odotteli aikoinaan myös pitkään, lähes 3-vuotiaaksi, ennen kuin sanoi ensimmäistäkään sanaansa, ja kun kerran suunsa aukaisi, niin sieltä tulikin kokonaisia lauseita. Koulussa oli opettajille sitten mahdoton tapaus, kun oli niin paljon luokkatovereitaan edellä kaikessa.

 

[Pelinainen]

Lapset on erilaisia. Ja jos peliä on harjoiteltu esim. aikuisen kanssa niin lapsi osaa sen jo ulkoa. Omakin kaksivuotiaani kokoaa palapelejä (5-20 palaa), jotka on yhdessä koottu muutaman kerran. Hän osaa yksinkertaisesti ulkoa palojen sijainnin. Me aikuisethan olemme jo alamäessä, mutta tuon ikäisten oppimiskyky on huimaa.

 

[tinkaM]

Voi käydä myös niin, että vaikka puheenkehitys olisi pitkäänkin jäljessä ikäisiään, niin silti lapsesta kehkeytyy sangen fiksu ja älykäs tapaus, joka koulussa menestyy aineessa kuin aineessa .

Puhumattomuus yhdistetään usein tyhmyyteen vaikkei se todellakaan sitä ole. Oma poikani oli puhumaton liimakorvien takia (kiitos lääkärin jatkuvien väärien tulehdusdiagnoosien) ja nykyään osaa lukea, tuntee varmasti noin sadan maan liput, osaa laskea + ja - laskuja, käyttää sujuvasti (välillä liiankin sujuvasti) kaikkia laitteita. Ja ikää on syyskuussa tullut 5v. Mutta silloin 2v poikani oli pitkä ikäisekseen (niinkuin vieläkin) eli oli isompi kuin moni ikätovereistaan, muistan kun aikuiset tuntemattomat ihmiset kommentoivat "Miksei se puhu?" luulivat isommaksi kuin onkaan.
Olen aina sanonut ja rauhoitellut vanhempia; alle 3v on tosi vaikea sanoa yhtään mitään! Ellei ole selviä merkkejä ettei kaikki ole hyvin, ei kannattaisi hätäillä! Se ettei ole kiinnostunut yhtään ikätovereistaan tai hakeudu ihmisten luokse, vaan tutkii aina muotoja ja värejä, on huolestuttavaa. Mutta kyllä normaalilapset ovat seurallisia ja leikkisiä!

 

["vieras"]

Meilläkin poika puhui 2-vuotis neuvolassa 10 sanaisia lauseita (kun ei puolta vuotta aiemmin vielä puhunut ollenkaan) ja tunsi kaikki aakkoset, numerot 1-10:neen sekä kaikki autonmerkit. Tuputtamalla emme tietenkään ole aakkosia opettaneet vaan poika on ollut niistä itse kiinnostunut. Nyt 2,5-vuotiaana osaa sanoa millä kirjaimella mikäkin sana alkaa ja kirjoittaa aakkospalikoilla tuttuja sanoja (toki osaa ne varmastikin ulkoa).