Niin, mitenköhän tän selittäis...
No, mun mies on siis baarissa töissä, ja ne työajathan sitten on ihan mitä sattuu, mies on yöt töissä ja nukkuu päivät, tai menee töihin iltapäivällä. Mä oon tähän asti ollu äippälomalla, mutta nyt tartteis pikkuhiljaa mennä töihin. Ja mä oon kateellinen, kun mies voi olla kotona, ihan yksin. Sen lisäks mua väsyttää jo valmiiks, kun tiedän ettei mulle tule niitä vapaahetkiä enää lainkaan. Kukas lapsia hoitaa kun mies on töissä...
Viikonloppuvapaita miehellä on kerran kahdessa kuussa, ja ne tietenkin tulee käyttää lasten kanssa. Eli ikinä koskaan ei oo tilaisuutta hyvällä omatunnolla lähtee "nollaamaan".
Mä en mitään muuta haluais kun "normaalia" elämää, säännöllisiä työaikoja, pikkasen enemmän omaa aikaa. Onko se liikaa vaadittu? Ilmeisesti...
Oonko mä ainoo jola on tämmösiä ajatuksia? :ashamed:
No, mun mies on siis baarissa töissä, ja ne työajathan sitten on ihan mitä sattuu, mies on yöt töissä ja nukkuu päivät, tai menee töihin iltapäivällä. Mä oon tähän asti ollu äippälomalla, mutta nyt tartteis pikkuhiljaa mennä töihin. Ja mä oon kateellinen, kun mies voi olla kotona, ihan yksin. Sen lisäks mua väsyttää jo valmiiks, kun tiedän ettei mulle tule niitä vapaahetkiä enää lainkaan. Kukas lapsia hoitaa kun mies on töissä...
Viikonloppuvapaita miehellä on kerran kahdessa kuussa, ja ne tietenkin tulee käyttää lasten kanssa. Eli ikinä koskaan ei oo tilaisuutta hyvällä omatunnolla lähtee "nollaamaan".
Mä en mitään muuta haluais kun "normaalia" elämää, säännöllisiä työaikoja, pikkasen enemmän omaa aikaa. Onko se liikaa vaadittu? Ilmeisesti...
Oonko mä ainoo jola on tämmösiä ajatuksia? :ashamed: