Onko väärin tuntea näin?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Mahza
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti

Mahza

Aktiivinen jäsen
19.03.2006
5 120
0
36
Niin, mitenköhän tän selittäis...
No, mun mies on siis baarissa töissä, ja ne työajathan sitten on ihan mitä sattuu, mies on yöt töissä ja nukkuu päivät, tai menee töihin iltapäivällä. Mä oon tähän asti ollu äippälomalla, mutta nyt tartteis pikkuhiljaa mennä töihin. Ja mä oon kateellinen, kun mies voi olla kotona, ihan yksin. Sen lisäks mua väsyttää jo valmiiks, kun tiedän ettei mulle tule niitä vapaahetkiä enää lainkaan. Kukas lapsia hoitaa kun mies on töissä...
Viikonloppuvapaita miehellä on kerran kahdessa kuussa, ja ne tietenkin tulee käyttää lasten kanssa. Eli ikinä koskaan ei oo tilaisuutta hyvällä omatunnolla lähtee "nollaamaan".
Mä en mitään muuta haluais kun "normaalia" elämää, säännöllisiä työaikoja, pikkasen enemmän omaa aikaa. Onko se liikaa vaadittu? Ilmeisesti...
Oonko mä ainoo jola on tämmösiä ajatuksia? :ashamed:
 
et varmasti ole ainoa.. kyllä mä ainakin täysin ymmärrän katkeruutesi noista miehen yksinäisistä hetkistä..mitä jos sopisitte, että hänkin hoitaisi lapsia silloin kun on kotona? koska lapset ylipäätään näkevät isää, jos on päivät hoidossa ja isä illat töissä? =)
 
Minun miehellä 8-16 työaika, uttaa täällä pääkaupunkiseudulla se kyllä tarkoittaa 6-18 työaikaa, ihan hirveiden työmatkojen ja ruuhkien takia. Ei kyllä ole mitään älyttömän kivaa tämäkään. itsekin mietin nyt töihin lähtöä, mutta lapset hankala saada hoitoon kun minulla vuorotyö ja noiden ruuhkien takia ei koskaan tiedä miten mies pääsee lapset hoidosta hakemaan. En tiedä. pitäsi löytää päivätyötä sairaanhoitajana.
 
Niin, vois mies tietty hoitaa lapsia kotona ja pienin varmaan aika paljon tulee kotona olemaankin. Mutta ei se auta siihen, ettei mulla ole omaa aikaa...
Niin, gluteus, toi on ihan totta et noi työmatkat voi kestää... Mutta eniten mua risoo se, ettei meillä koskaan oo viikonloppusin aikaa toisillemme ja lapsille. Ja sit kun mä olen päivät töissä, niin meillä ei oo yhteistä aikaa ollenkaan. Mitä järkeä tässä avioliitossakaan siinä vaiheessa on, jos toisesta näkyy vaan vauhtiviivat kun se lähtee töihin?
 
Minun miehelläni ei ole ihan noin "rankkoja" työaikoja, mutta 9-20, hän on poissa meidän elämästä. Mikä siis tarkoittaa oikeastaan sitä ettei meillä arjessa isää näy. Viikonloppuisin kyllä. En siis minäkään tuota omaa aikaa saa. Välillä harmittaa. Nyt olen itsekin taas kotiäiti ja vähän auttaa, ennen omat työt meni niin, ettei miehen kanssa nähty kuin iltaisin hetken verran. Välillä kyllä risoo tosissaan tuon miehen työajat, mutta minkäs teet!!
 
Meillä tehdään molemmat vuorotyötä ja mun mies pääsääntöisesti 18-02 vuoroa ja on ravintolassa. Olen aina yksi illat, nyt se alkaa näkyä. Vuosi sitten aloitin työt. Olen jumissa ja väsynyt. Meillä elämä on normaalista kaukana työaikojen takia. Näin ei voi kauaa jatkua, jomman kumman siirryttävä pelkkään päivävuoroon. Silti vuorotyössä on puolensa ja saa arkivapaita ja silloin lapset ovat myös vapailla tarhasta. Mut tämä ainainen väsymys kielii jostain.
 

Yhteistyössä