Onko totta?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja sinkkuneiti
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
S

sinkkuneiti

Vieras
Hei,

Tässä viimeaikoina olen tullut siihen tulokseen, että kukaan sosiaalista normaalia elämää elävä 30-50 -vuotias (tuttavani ovat tästä ikähaarukasta) ei pitkässä suhteessaan (avo/avioliitossa) tule olemaan uskollinen, pääasiassa siis ne miehet.

Itse uskon ja toivon että mahdollinen tuleva parisuhteeni olisi sen luontoinen että kummatkin ovat uskollisia, toisaalta olen sitäkin mieltä että ihmisiäkään ei ole yksiavioisiksi luotu. Onneksi en ole vielä joutunut omakohtaisesti näitä asioita miettimään käytännössä.

Mutta siis asiaan. Haluaisin mielipiteitä teiltä n. 30 - 50 v. miehet ja naiset, jotka näette muutakin elämässänne kuin ne pienet piirit perheen kesken, ja jotka pystytte avoimesti ystävienne kanssa puhumaan esim. parisuhdeasioista.

Onko se todella niin että se on enemmän sääntö kuin poikkeus, että niitä ulkopuolisia suhteita tulee olemaan pitkässä (8v ->) parisuhteessa? Nyt kun viime aikoina olen usean (miehiä ja naisia) kanssa näistä asioista keskustellut on esille tullut seuraavaa; onnistuneen avioliiton edellytys on että miehellä on hyvä rakastajatar (vaimo joko tietää, tai ei tiedä), välillä käydään vieraissa että taas sitä arkea jaksaa tai on sovittu että molemmilla saattaa olla jotain, mutta näistä asioista ei keskustella. Molemmilla suhteessa vakaa aikomus jatkaa (lasten, omaisuuden, kulissien takia), ja erota ei siis haluta.

Olen ollut aika kyyninen jo pidemmän aikaa, mutta nyt tuntuu että se on väistämätöntä; suhteeseen tulee ajan myötä niitä ""uusia ulottuvuuksia"". Sitä en tahtoisi hyväksyä, mutta kun jopa hyvät ystävättäreni avautuvat ja kertovat ihastuksistaan ja aikomuksistaan (sama moraalikäsitys heillä kuin itselläni), niin pakko se kait on uskoa. Sanovat; odotahan vain kun olet 10 vuotta saman kanssa ollut...

En siis ole mielestäni millään tavalla naiivi, päinvastoin, enemmänkin kyyninen näissä parisuhdeasioissa, mutta täytyykö minun nyt kuitenkin tunnustaa että ihan oikeasti elän vääristyneessä toivossa löytää kestävää (ei ulkopuolisia mukana edes 20 vuoden jälkeen) parisuhdetta, vai yrittää ymmärtää että; elämä on?
 
Tämän mäkin haluaisin tietää. Sillä jos selviää että ""elämä on"", niin mä kyllä haluan olla sinkku lopun elämääni. Pettääkö jokaisessa pitkässä suhteessa ainakin toinen ainakin kerran? Voiko olla mahdollista saada elämänmittainen uskollinen suhde?

Mä en halua tulla petetyksi, oon mieluummin yksin. Yksin oleminenkin on ihan mukavaa. Mieluiten kuitenkin ottaisin sen elämänkestoisen uskollisen suhteen jos se vain on mahdollista. En halua 10-15 vuoden suhdetta, joka päättyy pettämiseen ja eroon. Miettikää miten on elämältä pohja pois jos tietää että kumppanilla on ollut salarakas jo useamman vuoden ajan ja sinä tollo olet luullut että teillä on erilaista, että teillä on se vuosisadan rakkaustarina. Sitä en itselleni enkä kenellekään halua.

Miksei pettäjät voi alkaa suosiolla avoimeen suhteeseen, miksi se pitää tehdä salaa? Ja miksi pitää itsekkäästi varata itselle se uskollinen puoliso, jonka elämä olisi paljon parempi jos hänellä olisi uskollinen kumppani eikä pettävää itsekeskeistä ääliötä?

Mä oon ollut jo useamman vuoden suhteessa mutta pelkään että meillekin käy noin. Mitä jos mä en riitäkään? Mä en halua sitä, mieluummin eroaisin jo nyt.
 
Kasvakaa vähän... pettämistä , pettymystä ja petosta , on suhdetta ennen tapahtuneita, lupaukset ei paina puolin eikä toisin, ja hetkellisiä vieraita. Kaksi asiaa johtaa pettämiseen , toinen työntää toista poispäin ja toinen ajattelee hetken itsekkäästi(humalassa)... Suhde kestää jos ei rakas sanaa sisälly uskottomuuteen, ei rakastajatar, ei salarakas , ei rakastaja , vain joku joka ajatteli silloin samalla tavalla.
 
Kyllä se noin on, paitsi että ei voi sanoa pääasiassa miehet.. ihan tasapuolisesti menee sukupuolesta huolimatta.

Hiuksia voidaan sitten halkoa, mikä on pitkä suhde.
5 vuotta, ok useimmat pysyvät uskollisina
10 vuotta, ok puolet pysyy uskollisina
50 vuotta, joka kymmenes pysyy uskollisena
 
Niin, vakavaa suhdetta minäkin koko ajan ""etsin"", ja joku voisi minua vaikka krantuksi väittää, kun mikään ei oikein kelpaa.

Mutta yritän (toivon että näin käy) löytää sellaisen kumppanin, että minimoisin kaikki ne seikat jotka myöhemmin sitten johtaisivat pettämiseen, pettämiseen jopa minun puoleltani.

Yksin olen ihan hyvin viihtynyt (5 vuotta edellisestä vakavasta suhteesta), mutta toki haluaisin sen perheen perustaa, mutta vain sellaisen miehen kanssa jota kuvittelen arvostavani ja rakastavani vielä sitten 20 vuoden jälkeenkin.

Ja en halua vain miehiä morkata, nythän minulle on selvinnyt että naiset tekee aivan samoin, suostuisivat jopa siihen että heidän miehelläänkin olisi suhde (jos sitä ei jo ole...).

Sen mitä jo olen aiemminkin tiennyt; valtava osa miehistä (alle 30v.), jotka ovat pitkään seurustelleet pitävät ihan selviönä sitä että tottakai niitä tyttökavereita on, kaikilla kavereillakin on. Liian monta tämän ikäistäkin jannua tiedän.
 
Itsellä on kyllä vähän ruusuisempi käsitys parisuhteiden yleisestä tilasta. Onko sitten sinisilmäisyyttä, mutta tiedän omasta tuttavapiiristäni (kaikki 30-40-vuotiaita) vain yhden varman pettämistapauksen (joka johtikin sitten eroon). Muut eivät ainakaan ole koskaan ääneen kehuneet tai edes vihjailleet. Eikä yhteisissä poikien ravintola/sauna tms. illoissakaan kukaan ole näyttänyt sekoilevan vieraiden kanssa. Joku varmaan on tehnyt jotain salaa hiljaisuudessa mutta ei tuo pettäminen nyt varmaan kaikissa piireissä nyt ihan ""maan tapa"" ole. Ja tarkennuksena, en ole uskovainen, raivoraitis tms. vakaumuksen omaava, eikä tuttavapiirinikään ole. Tavallisia perheenisiä vain.
 
Ei elämää saa pelätä, kaikki mikä ei tapa vahvistaa. Monesti asiat jotka romahduttavat maailman, osottautuvat myöhemmin tarpeelliseksi. Ihmismielellä on tapana kasvaa vain vaikeuksien kautta.

Se että jättää elämättä siksi kun pelkää itseänsä sattuvan, ei ole elämää. Surut ja ilot ovat molemmat yhtä tärkeitä.

En kannata pettämistä missään tilanteessa, mutta tälläkin palstalla on ollut muutama hyvä juttu siitä miten parisuhde jatkuu pettämisen jälkeen. Näissä tarinoissa on myös kerrottu että se pettäminen pelasti suhteen varmasta tuhosta. Maailma ei ole mustavalkoinen,eikä elämän tarkoitus ole kasvaa pumpulissa.
 
Minunkin salarakkaani on ihan tavallinen perheenisä; työteliäs, reipas, suosittu ja kaikinpuolin normaali. Silti hänellä on minut! Ei tällaisen homman luonteeseen kuulu muille kertoa. Jos salasuhteesta juoruilee, kyseessä on just sellainen pelkkä suttuinen seksisuhde. Meillä on lämpimät tunteet mukana.
 
Olen itse sinkkunainen ja ikää reilut 40. Nuoruuden parisuhteissani mies kärähti jokakerta ja suhde päättyi pikkuhiljaa juuri tähän seikkaan. Kukaan heistä ei olisi halunnut erota. Olenhan kivannäköinen, urheilullinen, hyvin koulutettu ja huumorintajuinen. Niin ja sopivasti muodokas :)

Kärähdykset johtuivat käsittämättömästä intuitiivisuudestani, näen unia ja ihmisen läpi yleensäkin. Pidin itseäni luonnollisesti huono-onnisena kun aina osui tullainen pettäjämies vastaan. Valitsin lopulta tietoisesti itsellisen elämän ilman lapsia tuossa 36-38 vuotiaana ja jätin sydänsurut taakse. Tämä liittyi oleellisesti ajatukseen onko omat biologiset lapset minulle elinehto. Vastaus oli ei. Energiaa sain harrastuksille ja kaikelle mikä itseäni kiinnostaa kun ei tarvitse velloa näitä suhdeasioita.

Niin ja tietysti nykyisin olen salarakas! En häpeä sitä vaan tämä on ainoa vaihtoehto harrastaa tyydyttävää sukupuolielämää ilman pettämistä niin paradoksaalista kuin se onkin. Itsellenikin yllätyksenä tämä suhde kestää.

Tässä iässä tietää että miesten uskollisuus on täysin mahdoton yhtälö mutta jos ja kun heistä haluaa seksuaalisesti ja romanttisestikin nauttia kannattaa vain seurustella ei perustaa perhettä (joka onkin turvallisuutta, perinteitä yms. varten ihmisen hyväksi mutta hintana on sitten pettämiset muine ilmiöineen kuten sukupuolitaudit.)

Ehkä sitten eläkeiässä ajaudun avioliiton onnelliseen satamaan, ehkäpä jo viisikymppisenä. Ehkäpä se on juuri tuo maaginen 50 vuoden villitys joka johtaa miehen (yleisesti) uskollisuuteen ja sitä kautta minäkin voisin vakavasti sitoutua. Mutta niinhän se on, että nyt sinkkuuteen tottuneena en tätä henkistä ja fyysistä vapautta niin vain luovuta :)



 
No se on justiin noin.

Voi olla, että huomenna sataa, voi olla että ei.. mutta mitäpä sitä pelkäämään.
Erittäin todennäköistä on, että jossain vaiheessa sataa seuraavan vuoden aikana.

Mutta mitä siitä.. sateen jälkeen tulee pouta!

Ja.. taitaa siinä sateessakin olla ne omat hyvät puolensa..
 
Vaikka ette te sitä kuitenkaan usko ( :-) niin olen mies, olen ollut nyt lähes neljännesvuosisadan aviossa eikä muita suhteita ole ollut - ei vakituisia ""salarakkaita"" eikä ""yhden yön juttuja"". Tulevaisuudesta en mene sanomaan, koska koskaan ei kannata sanoa ei koskaan, mutta tämän hetken vakaa pyrkimys on kuitenkin pitää sama linja jatkossakin.

Tuttavapiirissäni on ulkosuhteita tullut vuosien varrella esiin muutama, mikä ei tietenkään kerro koko totuutta, sillä eiväthän kaikki noista ulkopuolisille huutele.

Enkä nyt menisi sanomaan, että kyse olisi epäsosiaalista epänormaalia elemään viettävistä ihmisistä, vaan ihan keskivertotallaajista.

Olisiko vähän kiinni siitä, minkälaisissa joukoissa liikkuu? Meinaan tullut mieleen, kun tälläkin palstalla on näitä tapauksia, että ensimmäinen mies / nainen petti, toinen mies / nainen petti ja kolmaskin petti ja... - ja sitten vedetään johtopäätös, että kaikki pettää, niin mahtaisiko tuo jollain tapaa johtua siitä, että se ensimmäinen, toinen ja kolmaskin löytyivät jokseenkin samoista ympyröistä, joissa tuollainen elämäntapa on tavallaan tapa?
 
Kaikki miehet eivät petä. Omaa parisuhdettani on takana jo kohta 30 vuotta, mutten ole silti pettänyt kertaakaan. Silti katselen aina kauniita naisia sillä tavoin ja fantasion millainen hän saattaisi olla. Pettämiseen en silti ole sortunut. En silti kiellä sitäkään, etteikö monesti olisi tehnyt mieli. Jotenkin olen silti ollut aina sitä mieltä, että tosimies on tosimies vasta sitten, kun pystyy olemaan pettämättä puolisoaan. Ne on vain luuserit, jotka eivät pysty pidättämään himoaan.

Ne miehet tuttavapiirissäni, jotka ovat pettäneet, ovat eronneet lähes kaikki. Ne, jotka ovat olleet ihmisiksi, ovat pitkissä parisuhteissa edelleen. Pääsasissa nämä pettäjämiehet ovat juuri niitä, jotka ajattelevat vain itseään, joten tuskin heidän naiset ovat mitään menettäneet. Tyhjää saa pyytämättäkin.
 
Nyt on syytä antaa tällaisille tosimiehille 10 pistettä ja hellyyttä!
Hyvät ellit, voitte uskoa, että kaikki miehet eivät todellakaan petä. Älkää tekään pettäkö kumppaneitanne! (:- ¤)
 
Hei tyttö.

Tule maan päälle. Ei tämä koske ainoastaan miehiä. Minä tapaan viikottain naimisissa olevia naisia ja eri ikäisiä, enkä ole huomannut mitään eroa heidän ja miesten ajatuamaailman välillä.
 
Kiitos kaunis viesteistänne!

Olen aina ollutkin sitä mieltä että tosimies on tosimies eikä sorru ""alarvoiseen"" käytökseen, mutta kun just sellaisia tosimiehiäkin nämä jutut ovat koskettaneet. Olen kuitenkin iloinen että tännekin on eksynyt muutama sellainen.

Haluan korostaa vielä sitä että ei ne miehet vain petä, vaan itseasiassa olen huomannut (ystävistäni ja tuntemattomistakin), että naiset yhtälailla. Oikeastaan taitaa naimisissa olevilla ystävilläni olla paljon aktiivisempaa elämää tällä saralla kuin minulla, sinkulla.

Ja ystäväni eivät ole pienipiiri -pyörii porukkaa, vaan ihan laidasta laitaan, olematta keskenään tuttuja. Mitään stereotyyppistä ei voi heistä keskenään löytää muuta kuin tuo ikä; 30-50 -vuotiaita.

Ymmärrän kyllä että mitään ei saa jos riskejä ei ota, ja olenkin fatalisti/positiivisesti aina ajattelava, nyt vain on tullut aika kohdata totuus, ja antaa siitä huolimatta palaa. Mistäänhän ei voi olla varma, täytyy vain uskoa omiin periaatteisiinsa ja luottaa tulevaisuuteen.

En ole edes mustasukkainen suhteissani, epäilys ei auta ketään, mutta näin (30++) pitkään täytyi elää että ihan läheltä näkee kuinka se elämä oikein toisilla menee.
 
Minua on petetty. Itse en ole pettänyt koskaan, enkä tule pettämään. Minunkin liittoni päättyi eroon, koska minua petettiin. Ei tästä palstasta voi tehdä mitään tilastoja, kuin korkeintaan sellaisia, että täällä roikkuvat ihmiset hakevat jotakin. Olisi paljon järkevämpää tehdä hienoja asioita, kuin roikkua netissä. Ehkä meillä parisuhteetkin ovat olleet epäonnisempia. Onnellista perheenäitiä, joka harrastaa ja osallistuu lastensakin elämään, ei näy täällä kuin korkeintaan naureskelemassa meille.

Tämä palsta ei ole totuus.

 
Itse en usko, että pettäminen pitkässä suhteessa olisi sääntö, eikä poikkeus. Monet kuitenkin sanovat, että olivat aina ajatelleet, että ei koskaan pettäisi, mutta hups vaan ja sit kuitenkin tekevät juuri toisin, kuin aina olivat ajatelleet. Minusta toista ei kyllä petetä, jos suhteessa on kaikki kunnossa ja on myös itselleen rehellinen eli pysyy päätöksessään. Kosto, lihan heikkous, vietellyksi tuleminen ja mitä kukakin selittelee, ovat vain niitä selityksiä.

Tilaisuuksia tulee varmaan jokaisen eteen, mutta sitoutuminen toiseen täytyy ottaa niin vakavasti, että ymmärtää sen tarkoituksen perinpohjaisesti. Näin ainakin meillä tehdään ja yhteistä taivalta takana reilut 11 vuotta.
 
Kaikki te tiukasti ajattelevat vedätte linjat yksilön elämästä. Todellisuudessa parisuhteessa hellyys,seksi ja pettäminen muuttuvat vuosien kuluessa riitelykeinoiksi... samallaisia toisen loukkaamistapoja ovat myös tukistus, litsari tai nyrkin isku... Kun puolisosi esim. kieltäytyy seksistä tai lyö avokämmenellä... on jopa luonnollista että sinä joskus lyöt nyrkillä tai käyt vieraissa. Sääntöjen luominen etukäteen on elämässä vaikeaa.
 
Sääntöjen luominen elämässä etukäteen on helppoa.

Itsestään selvää on parisuhteessa, että mies ei lyö naistaa, eikä muutenkaan pahoinpitele. Ne miehet jotka sellaiseen sortuu ovat rottiakin alhaisempia olentoja. He ovat niin tyhmiä, etteivät pärjää naisilleen älyllisesti, vaan he osaavat vain lyödä. Se mies joka siihen sortuu, todistaa vain muille tyhmyytensä.

Parisuhteessa voidaan sopia, että jos kumpikaan ei ala pihtaamaan, niin kummankaan ei tarvitse käydä vieraissa. Eli jos puoliso panostaa seksiin riittävästi, niin ei ole lupaa käydä vieraissa. Yksinkertaista ja se toimii, jos molemmat ovat tosissaan ja kunnioittavat lupauksiaan. Tosimies pitää sen minkä lupaa.
Sääntöjä voidaan toki muuttaa, jos niistä yhteisesti sovitaan. Parisuhde tarkoittaa sitä, että molemmat edustavat 50% suhteesta ja sen päätäntävallasta. Omastaa voi tokia antaa pois, muttei toiselta voi ottaa.
 
Veit sanat suustani: Jos kotona ei tarvitse mankua seksiä, vaan saa sitä halutessaan, niin kyliltä ei tarvitse lähteä hakemaan. Ihmisillä on tarpeensa, niin miehillä kuin naisillakin, eikä seksi ole niistä vähäisin. Itse olen ollut saman miehen kanssa reilusti yli kymmenen vuotta, eikä tulisi pieneen mieleenikään lähteä kokeilemaan jonkun ihan oudon ihmisen kanssa, että miten petipuuhat sujuisivat. Tietenkin on naisellista itsetuntoa hivelevää huomata olevansa haluttu muutenkin, kuin oman kumppanin taholta, mutta siihen se saa jäädä. En halua kokeilla, mitä tapahtuisi, jos mieheni ei antaisikaan tyhmyyksiä anteeksi. Haluan voida vanhana mummona rehellisesti sanoa, että olen ollut täysin ja kokonaan uskollinen! Minusta se on aika hyvä tavoite nykyaikana, koska nykyään toista ei enää kunnioiteta, niinkuin ennen...
 
Olen Xy:n kanssa täysin samaa mieltä, että joka fyysisesti naista pahoinpitelee on tosi luuseri!

Pettämisistä sen verran että ei ole ollut pihtaamista puolin eikä toisin mutta niin vain varmalta ""nakilta"" vaikuttanut liittomme koki kovan kolauksen kun vaimo meni ja petti. Sitä tässä sitten ""sulatellaan"". Vaikka aidosti onkin katunut niin kaikki ei palaa ennalleen koskaan. Ei hirveesti motivoi olla itse uskollinen kun tuntuu että kaikki nuhteettomuus on ollut turhaa.
 
Ei ole totta... uskoisin. Itse olin uskollinen reilusti yli 10 vuotta, ja mitä pidempään olin uskollinen, sitä luontevammalta tilanne oikeastaan tuntui. No sitten selvisi että VAIMOLLA oli kaikenlaista säätöä. Siihen sitten loppui minun uskollisuuteni. Aina panen jos pääsee panemaan.
 
Joka kolmas parisuhteessa elävä mies pettää heti kun saa siihen tilaisuuden... Ystäväpiirissä lähes kaikki naimisissa olevat miehet pettävät jatkuvasti , tilaisuuden tullen...
Seurustelevat tekevät sitä harvemmin.

Komeimmat saavat jatkuvasti ehdotuksia naisilta ja salarakkaita löytyy jokaisesta kaupungista...

En yhtään ihmettele avioerojen määrää.
 

Yhteistyössä