Juu ja sairaalasta olisin päässyt pois 3. päivänä synnytyksen jälkeen, mutta lähdin vasta 4. päivänä synnytyksen jälkeen. Jälkivuoto oli sektion jälkeen niukempi kuin alatiesynnytyksen jälkeen ja kesti 2 viikkoa.
Varmaan huomionarvoista sektiossa on että se arpi on riski seuraavissa raskauksissa, itselläni lapset on nyt tehty, joten sitä en pohtinut. Pääasiana oli saada tämä yksi vaikeasti hankittu yksilö synnytettyä. Suomessa on outoa se että sektiossa on kaikki riskit maan ja taivaan välillä ja alatiesynnytyksissä riskejä ei kai ole (?). Liitänpä tähän tänään hesarissa olleen mielipidekirjoituksen aihetta sivuten...
*******************
Synnytyksen riskeistä tulee kertoa avoimesti
Krista Jaatinen ja Miikka Viitala kirjoittavat (HS 3. 4.), että kohtukuoleman riskistä tulisi kertoa, kuten muistakin raskauteen liittyvistä riskeistä.
Ehdottomasti. Myös synnytykseen liittyvistä riskeistä tulisi puhua avoimesti.
Nykyään naiset pelkäävät synnytystä, ja uskomme, että juuri tämän takia synnytykseen liittyvistä komplikaation mahdollisuuksista vaietaan sekä neuvoloissa että synnytyssairaaloissa. Tietoa saa lähinnä syntymättömän lapsen mahdollisista riskeistä - äitiin kohdistuvista riskeistä kukaan ei puhu mitään.
Tuttavapiiriimme on viiden viime vuoden aikana syntynyt runsaat kymmenen lasta. Näistä synnytyksistä onneksi pari on ollut ns. normaaleja, muutamissa äideille on tullut vakavia vaurioita, joita on jouduttu kirurgisesti korjailemaan myöhemmin, ja kolmessa synnytyksessä äidit olisivat ilman nopeaa toimintaa menettäneet henkensä.
Kaikki synnytykset ovat tapahtuneet pääkaupunkiseudun suurissa sairaaloissa, joten osaamista luulisi riittävän. Onneksi tehohoitoakin on ollut tarjolla nopeasti.
Syntyneitä vaurioita on vähätelty, äitejä on syytetty ylireagoinneista ja ongelmien ratkaisuksi on jopa kehotettu äitiä hakeutumaan hoitoon terveyskeskuspäivystyksen kautta muutaman päivän ikäisen vauvan kanssa.
Kätilöt eivät synnytystilanteessa aina halua pyytää lääkäriä paikalle, sillä osaavathan he työnsä hoitaa. Jälkihoidon osalta äitejä ei kuunnella, ovathan he joko hormonaalisesti tai muuten vain sekaisin synnytyksestä, ja kätilöhän tietenkin tietää paremmin: onhan hän "hoitanut" jo monta lasta maailmaan.
Näissä jälkimainingeissa äiti menettää usein myös mahdollisuuden täysimetykseen.
Ymmärrämme, että komplikaatioiden mahdollisuuksista kertominen saattaa lisätä synnytyspelkoa, mutta äidin toipumista ennakkoon valmistautuminen voisi edesauttaa. Komplikaation osuessa omalle kohdalle äiti olisi ehtinyt miettiä asiaa ja suhtautumistaan siihen jo etukäteen, mikä nopeuttaa paranemisprosessia ainakin henkisellä tasolla.
Tuoreelle isällekin äidin komplikaatiot tulevat usein ikävänä yllätyksenä, eikä isien voida olettaa ymmärtävän, mistä komplikaatioissa oikein on kyse, ellei riskeistä kerrota edes äideille.
CHRISTINA RUTH
äiti vuodesta 2004
Espoo
SANNA PAKKANEN
äiti vuodesta 2003