Onko tosiaan näin ? Surullista !

[vieras]

toi luku on ihan järjettömän suuri ja lisäksi on puhetta että sijoituspaikoista on ihan kamala pula..

ja silti perhekodeissa on paikkoja tyhjinä...

 

[Borkku]

" Yli 16000 lasta heistä on sijoitettu oman kotinsa ulkopuolelle. " :/

Onneksi näistäkään ei ole kuin osa näistä kärjistetyistä huonoista perheistä. Osa on ihan normaaliperheistäkin, jossa lapsi vain on sairas, eikä häntä normaalivanhempi kykene hoitamaan. Ja osa on vain väliaikaisesti sijoitettuna vanhemman sairauden vuoksi.

Mutta surullista, että näissä alkoholi-, huume-, mielenterveysongelmista kärsivissä perheissä saattaa lapsia olle montakin ja mennä vuosia ennenkuin avuntarve huomataan.

Toi kodinulkopuolelle sijoitus on kans sellanen asia joka vääristää lukuja ku eihän sitä kaikki voi oikeesti olla tietosia et sijoitus voi johtua monista asioista ja olla kuukaudesta sit eteenpäin.

Juu, en tiedä miten nykypäivänä on mutta yksi ystävä kertoi omasta hurjasta nuoruudestaan ja koulukotiin joutumisestaan jolloin hänet oli tarvut huostaanottaa että tuo olisi onnistunut. Vika ei siis ollut vanhemmissa tai kodin oloissa vaan nuoren omissa ongelmissa, sisruksensä kasvoi samassa kodissa ihan tasapainoisesti ja pärjäsi kokoajan hyvin koulussa.

En tiedä edellyttääkö tuollaiset koulukodit tms tänäpäivänä huostaanottoa mutta jos on näin niin siinäkin voi olla mukana joitain ihan normaaliperheitä joiden lapset on siis sijoitettu kodin ulkopuolelle.

Ei puhuta huostaanotosta vaan kodinulkopuolelle sijoituksesta tollasessa tilanteessa, mut siis onhan noita lapsia jotka vaan ei toimi kotona, mut laitoksessa sit se toiminta tulee, ku muuta vaihtoehtoa ei enää ole yksinkertasesti.

 

[vieras]

Mihinkä vetäisitte itse rajan mielenterveysongelmista kärsivien vanhempien suhteen, kun täällä ketjussa tuntuu tietoa olevan? Mihin vedetään terveen ja sairaan raja? Joskus apua hakenut voi pienellä paikkakunnallla kantaa leimaa lopun ikää otsassa vaikka muuten elämä menis mukavasti. Lisäks on paljon tätä yleistämistä. Mielenterveyskuntoutujakin on ihminen, jolla voi olla kaikki ns. yleiset hyvät sosioekonomista statusta kohottavat tekijät, kuten: perhe, koulutus, työ ja koti yms. Mielenterveyden häiriöistä-ja ongelmista puhuttaessa ei riitä mutu tuntuma. Pitää olla faktaa, jota pöytään lyödä. Ihmisyyttä peliin. Moniko lähipiirissänne kärsii tietämättänne ongelmista. Kaikki ei näy naamataulusta eikä kodin yleisestä ilmeestä. Toki niistäkin voi paljon tulkita.

 

[Borkku]

toi luku on ihan järjettömän suuri ja lisäksi on puhetta että sijoituspaikoista on ihan kamala pula..

ja silti perhekodeissa on paikkoja tyhjinä...

Missä päin Suomea perhekodeissa on tilaa?

 

[Wanha-Rouva]

Tämä uutinen kertoo paljon miten lapset suomessa voivat :/ huonosti ja huonommaksi menee koko ajan.

 

[Borkku]

Mihinkä vetäisitte itse rajan mielenterveysongelmista kärsivien vanhempien suhteen, kun täällä ketjussa tuntuu tietoa olevan? Mihin vedetään terveen ja sairaan raja? Joskus apua hakenut voi pienellä paikkakunnallla kantaa leimaa lopun ikää otsassa vaikka muuten elämä menis mukavasti. Lisäks on paljon tätä yleistämistä. Mielenterveyskuntoutujakin on ihminen, jolla voi olla kaikki ns. yleiset hyvät sosioekonomista statusta kohottavat tekijät, kuten: perhe, koulutus, työ ja koti yms. Mielenterveyden häiriöistä-ja ongelmista puhuttaessa ei riitä mutu tuntuma. Pitää olla faktaa, jota pöytään lyödä. Ihmisyyttä peliin. Moniko lähipiirissänne kärsii tietämättänne ongelmista. Kaikki ei näy naamataulusta eikä kodin yleisestä ilmeestä. Toki niistäkin voi paljon tulkita.

Tollasen rajan vetäminen mun mielestä on aika mahdottomuus, koska tilanteet eri perheissä ovat kuitenki niin yksilöllisä ja samoin myös se avuntarve.
Avopuolella avustamista pitäis saada lisää ja paljon, jotta perheet voisivat saada hommat hanskaan.

 

[vieras]

toi luku on ihan järjettömän suuri ja lisäksi on puhetta että sijoituspaikoista on ihan kamala pula..

ja silti perhekodeissa on paikkoja tyhjinä...

Missä päin Suomea perhekodeissa on tilaa?

esimerkiksi kahdessa perhekodissa kymenlaakson seudulla

 

[piina]

Mihinkä vetäisitte itse rajan mielenterveysongelmista kärsivien vanhempien suhteen, kun täällä ketjussa tuntuu tietoa olevan? Mihin vedetään terveen ja sairaan raja? Joskus apua hakenut voi pienellä paikkakunnallla kantaa leimaa lopun ikää otsassa vaikka muuten elämä menis mukavasti. Lisäks on paljon tätä yleistämistä. Mielenterveyskuntoutujakin on ihminen, jolla voi olla kaikki ns. yleiset hyvät sosioekonomista statusta kohottavat tekijät, kuten: perhe, koulutus, työ ja koti yms. Mielenterveyden häiriöistä-ja ongelmista puhuttaessa ei riitä mutu tuntuma. Pitää olla faktaa, jota pöytään lyödä. Ihmisyyttä peliin. Moniko lähipiirissänne kärsii tietämättänne ongelmista. Kaikki ei näy naamataulusta eikä kodin yleisestä ilmeestä. Toki niistäkin voi paljon tulkita.

Ehkä se pitää vetää tässä yhteydessä siihen miten pystyy samalla hoitamaan lapset. Jokainen lapsi varmasti jonkinverran kärsii vanhemman masennuksesta, vaikka perhe selviäisikin masennuksen yli ihan hyvin ja lapset saavat perushoivan, joten he eivät tähän kastiin kuulu. Varmaan suurinosa näistä on yksinhuoltajien lapsia, jolloin lievemmätkin mielialanvaihtelut heijastavat helpommin, mutta teidän myös tosisurullisia tapauksia, jossa ei äidin mielialaongelmat olleet vain ihan lievää masennusta, vaan äiti oli ihan seko... eikä tietääkseni tätäkään nyt jo yli 30v lasta koskaan edes huostaanotettu (ellei sitten murrosiässä).

 

[vieras]

Mä en jaksa edes syvemmin miettiä. Olen itse ollut ls-lapsi, mut nyt itellä asiat hyvin. Asioihin palaaminen on tuskallista ja nyt aikuisena joudun käymään lapsuuttani läpi terapiassa selvitäkseni menneisyyden traumoista. Parasta tässä oli viikolla, kun yks ystävä kysyi,että onks sulla oikeesti mitään traumoja? Huokaisin syvään ja sanoin muutamia asioita asiallisesti menneestä ja tuumasin traumojen olevan myös suhteellista. Jokainen on yksilö eikä näitä asioita voi verrata, että kuinka paljon on pitänyt kokea hel..vettiä elämässä, että voidaan sanoa traumatisoituneeksi. Toki hoitajilla, psykologeilla ja psykiatreilla, sossuilla yms ammattilaisilla on omat linjavetonsa ammattietiikan yms suhteen. Sori. Oli pakko purkaa.

Noin se on. Traumoja puretaan aikuisena terapeutilla tai masennutaan kun saa oman lapsen.
Ihmisillä on paljon alitajunnassa huonoja kokemuksia joita ei edes muista kun ollut niin pieni ja ne alkavat jossain vaiheessa ahdistaa, masentaa.

Ja sit se aikuinen masentunu äiti vielä lynkataan huonoks ku ei muka jaksa.

Totta puhut kuomaseni.

 

[Borkku]

Tämä uutinen kertoo paljon miten lapset suomessa voivat :/ huonosti ja huonommaksi menee koko ajan.

Eli jos äiti joutuu leikkaukseen ja toipumisen ajaksi lapset sijoitetaan kodinulkopuolelle nämäkin lapset voivat siis huonosti.

Joo tää oli kärjistettyä, mut hekin kuuluvat tohon lukuun siis.

Valitettavasti pahoinvointi kyllä on lisääntynyt ja todennäkösesti se ei tähän pysähdy

 

[Borkku]

toi luku on ihan järjettömän suuri ja lisäksi on puhetta että sijoituspaikoista on ihan kamala pula..

ja silti perhekodeissa on paikkoja tyhjinä...

Missä päin Suomea perhekodeissa on tilaa?

esimerkiksi kahdessa perhekodissa kymenlaakson seudulla

OK.

Kysyin ihan syystä et noista paikoista ku myös pulaa.

 

[vieras]

Mihinkä vetäisitte itse rajan mielenterveysongelmista kärsivien vanhempien suhteen, kun täällä ketjussa tuntuu tietoa olevan? Mihin vedetään terveen ja sairaan raja? Joskus apua hakenut voi pienellä paikkakunnallla kantaa leimaa lopun ikää otsassa vaikka muuten elämä menis mukavasti. Lisäks on paljon tätä yleistämistä. Mielenterveyskuntoutujakin on ihminen, jolla voi olla kaikki ns. yleiset hyvät sosioekonomista statusta kohottavat tekijät, kuten: perhe, koulutus, työ ja koti yms. Mielenterveyden häiriöistä-ja ongelmista puhuttaessa ei riitä mutu tuntuma. Pitää olla faktaa, jota pöytään lyödä. Ihmisyyttä peliin. Moniko lähipiirissänne kärsii tietämättänne ongelmista. Kaikki ei näy naamataulusta eikä kodin yleisestä ilmeestä. Toki niistäkin voi paljon tulkita.

Tollasen rajan vetäminen mun mielestä on aika mahdottomuus, koska tilanteet eri perheissä ovat kuitenki niin yksilöllisä ja samoin myös se avuntarve.
Avopuolella avustamista pitäis saada lisää ja paljon, jotta perheet voisivat saada hommat hanskaan.

Näin juuri. Eli auttajat ja autettavat on loppupeleissä byrokrartian kanssa samassa suossa. Ei riitä, että on pätevä tai kokenut työssään. Pitää osata myös politikoida. Ja jos se taito puuttuu niin töitä ei välttämättä ole lisää tiedossa, jos liian suoraan puhuu.