En usko, että töitä on kaikille. Muuten esim. työtömien kouluttamiseen ei suhtauduttaisi niin nuivasti. Olen joskus kysellyt poliitikoilta, miksei resursseja suunnata enemmän uudelleenkoulutukseen, jos kerran on sekä työttömyyttä että työvoimapulaa. Ainoa vähänkin suorempi vastaus kuului, ettei se kannata siksi, kun tulevaisuutta ei voida ennustaa, eikä siis osata arvioida, paljonko väkeä pitäisi kouluttaa. Hevonpaskat, sanon minä.
Lisäksi on tuo ongelma, että tänne raijataan ulkomaalaisia töihin, sehän ei tasan johdu siitä, etteikö suomalainen osaisi työtä tehdä tai suomalaisia määrällisesti riittäisi vapaat työpaikat täyttämään, vaan siitä, että vain ulkomaalainen köyhä vastaanottaa työtä olemattomalla palkalla. En todellakaan sano, että jokaisella pitäisi olla rahaa uuteen autoon ja etelänlomaan kahdesti vuodessa, mutta kyllä palkalla pitää voida ruokaa ostaa ja vähän vaatteitakin. Tyhmät ovat sitten asia erikseen, aina on niitä, jotka ostavat kalliin käsilaukun tänään ja huomenna miettivät, mistä maitoa lapselle, mutta se ei liity työllisyys- ja palkka-asiaan mitenkään.
Minä en ole vielä tajunnut edes tuota, että miksi vanhemmat pitäisi saada salamavauhtia synnäriltä töihin. Mihin se vaikuttaa? Kun minä jäin äitiyslomalle, paikalleni palkattiin sijainen. Kun palasin töihin, sijainen jäi työttömäksi. Työpaikkoja, työntekijäitä ja työttömiä oli joka tapauksessa tasan yhtä monta. Jos olisin ollut kauemmin kotona, sijainen olisi saanut pidemmän työsuhteen. Joka tapauksessa toinen meistä oli poissa työstä.
