Onko toinen lapsi helpompi jättää vieraan hoitoon kuin ensimmäinen?

[2x äiti]

En nyt tarkoita mitään "vauva laitokselta viikonlopuksi mummolaan ja vanhemmat ryyppäämään"-juttuja, vaan ihan tuollaisia lyhyitä hetkiä jollain joku muu läheinen katsoisi vauvaa. Muistan kuinka esikoisen kanssa en meinannut millään pystyä olemaan vauvasta erossa hetkeäkään ensimmäisinä kuukausina, oli levoton olo jo silloin kun mies otti lapsen mukaansa vaikka kauppaan tai koiran kanssa lenkille mennessään. Kun siskoni ja äitini tarjoutuivat ottamaan alati kitisevän vauvan ulos kävelylle niin että siasin hetken nukkua en suostunut siihen. Täysimetys piti vauvan vieressäni sen ensimmäisen 6kk.

Nyt kakkosen kanssa ei tunnu missään kun mies ottaa vauvan mukaansa ulos, pystyn itse huolettomasti käymään kaupassa tai pikaisilla asioilla muutaman kuukauden ikäisen ollessa isin kanssa kotona. Teki mieli halata siskoa kun tämä eilen otti esikoisen ja vauvan kanssaan päivällä ulos niin että sain hetken torkkua huonosti nukutun yön jälkeen.

Onko äidinvaistoni heikentyneet esikoisen jälkeen vai mistä kysymys?

 

[Seltsu]

Ei kai ne heikentyneet ole... Mulla oli ainakin just noin!

 

[Salama McQueen]

Sä olet vaan tunnustanut itsellesi oman raadollisuutesi, et ole korvaamaton. Ja suot muillekin mahdollisuuden hoitaa vauvaa, ensimmäisen kanssa käy hyvin helposti niin, että äiti "omii" vauvan.

Mulla taas ollut toisinpäin. Ensimmäinen oli helppo jättää koska on aina ollut reipas lapsi eikä itkustellut perään. Kun taas tämä toinen...Huoh.

 

[realisti]

Minulle ainakin tämä kuopus on paljon vaikeampi jättää. Meidän esikoinen on aina ollut sellainen reipas ja ei ole koskaan "pyörinyt" minun helmoissani, mutta kuopus on itkuinen heti kun menen näköpiiristä ja muutenkin aina ollut hirveän kiinni minussa. Meillä näin!

 

[LiisuLilli]

Kyllä ainakin vauva-aikana! Esikoisen aikaan en tainnut käydä edes parturissa, koko ajan halusin olla siellä missä vauvakin ja minusta tuntui että kukaan muu ei osaa häntä samanlailla hoitaa :ashamed:
Nyt toisen kohdalla ei ole ollut mitään tuollaisia tunteita, toki ikävöin kumpaakin vaikka olisin pois vaan sen pari tuntia, mutta nykyään siitä omasta ajasta osaa jopa nauttia =)

 

[2x äiti]

Sä olet vaan tunnustanut itsellesi oman raadollisuutesi, et ole korvaamaton. Ja suot muillekin mahdollisuuden hoitaa vauvaa, ensimmäisen kanssa käy hyvin helposti niin, että äiti "omii" vauvan.

.

Noinhan se varmasti on. Tuli vaan mieleen kun eilen olin niin kiitollinen tuosta vapaahetkestäni ja sitten illemmella juttelin kaverini kanssa jonka esikoinen 6kk ikäinen vauva ja hän puhui kuinka ei voi vieläkään jättää lasta muuta kuin isälleen vajaan tunnin ajaksi. Sanoi vielä siihen perään että kyllähän minä pienen vauvan äitinä ymmärrän kuinka kamalalta tuntuu hetkenkin ero lapsesta. Nämä äidinvaistot.

Jäin vaan sen jälkeen miettimään että varmaan esikoisen kohdalla tuntui minustakin tuolta, mutta nyt olo erilainen. Mitähän äidinvaistoilleni on tapahtunut?

 

[Napasaara]

Yhtä vaikeaa oli tämä kakkonenkin jättää. En muuten ymmärrä sanontaa että "äiti omii lapsen". Tietysti isän kohdalla ymmärrettävää että äiti ei saa omia lasta mutta kaikkien muiden ihmisten kohdalla...Minä olen kovasti tänne omia lapsia halunnut ja hyvin voimakkaat äidin vaistot on. Eli lapsia ei ole tehty että niitä joka käänteessä sukulaisille ja ystäville työnnettäisiin hoitoon.

 

[2x äiti]

Kyllä ainakin vauva-aikana! Esikoisen aikaan en tainnut käydä edes parturissa, koko ajan halusin olla siellä missä vauvakin ja minusta tuntui että kukaan muu ei osaa häntä samanlailla hoitaa :ashamed:
Nyt toisen kohdalla ei ole ollut mitään tuollaisia tunteita, toki ikävöin kumpaakin vaikka olisin pois vaan sen pari tuntia, mutta nykyään siitä omasta ajasta osaa jopa nauttia =)

Juuri noin!