onko terapiastani mitään hyötyä..

[tuskainen]

Olen miettinyt että onko mun terapiasta hyötyä..mulla on taas paha olo, kuin olis helvetti irti ja kuitenkin olen tyyni, mutta sisällä poreilee enkä saa sitä tuskaa pois.
Eli asiat edelleen käsittelemättä tunteineen.. tää on jatkunut jo kauan.
Tuntuu etten edisty vaikka tässä välillä hiukan edistyinkin.
Ja se tuska olis tulossa kyllä ulos mutta täällä minä köhnään yksin.
ja yksistäni en saa purettua sitä pahaa oloa.
Pelkään tulevia päiviä miten selviän.
Pahinta on yksinäisyys vielä tähän päälle.

En osaa irrottautua tästä terapiasta jotta menisin muualle.

 

["Masu"]

Kerro ajatuksistasi terapeutille. Monsesti terapian aikana useat ovat ahdistuneimpia, kuin ennen terapiaa, koska kipeiden asioiden penkominen on raskasta. Oma kasvu ja ongelmien setviminen terapiasuhteessa voi kestää vuosia.

 

[niin, mutta]

onko terapiasta haittaa? uskoisin että tuo on asia joka edistyy jaksoittain, välillä junnaa paikallaan ja välillä tulee isompi harppaus kerrallaan... miten tulet terapeutin kanssa muuten toimeen? osaisitko kotona rentoutumaan tarpeeksi että purkaisit tunteesi kirjoittamalla, antaisit terapeutin lukea? raskas prosessi on, mutta vaivan arvoinen, uskoisin.

 

[tuskainen]

[QUOTE="Masu";22399671]Kerro ajatuksistasi terapeutille. Monsesti terapian aikana useat ovat ahdistuneimpia, kuin ennen terapiaa, koska kipeiden asioiden penkominen on raskasta. Oma kasvu ja ongelmien setviminen terapiasuhteessa voi kestää vuosia.[/QUOTE]

Niin, pitäis varmaan kertoa. Olen kertonut tunnelmistani näinä välipäivinä. Ymmärrän että ahdistus voi nousta kun käsittelee asioita.
Suurin osa ahdistuksesta ja tuskasta ei nouse vastaanoton aikana esiin, sitten kun lähden pois, on kauhea olo.
Ei sekään tunnu toimivalta.

 

["Masu"]

Suurin osa psyykkisestä työstä tapahtuu nimenomaan terapia-aikojen ulkopuolella! On luonnollista, että ahdistus ei jää terapeutin sohvalle. Rohkaisen vielä kertomaan ajatuksistasi terapeutillesi.

 

[tuskainen]

onko terapiasta haittaa? uskoisin että tuo on asia joka edistyy jaksoittain, välillä junnaa paikallaan ja välillä tulee isompi harppaus kerrallaan... miten tulet terapeutin kanssa muuten toimeen? osaisitko kotona rentoutumaan tarpeeksi että purkaisit tunteesi kirjoittamalla, antaisit terapeutin lukea? raskas prosessi on, mutta vaivan arvoinen, uskoisin.

En tiedä onko haittaa.. junnaa paikallaan välillä. Ja yleensä käy niin että terapeutti selittää että tämä johtuu tästä jne. Mutta en parane selittelyillä kun ne vaivat ovat muodostuneet tunnepuolelle. Henkinen olo on todella järkyttävä välillä, mistään en saa tukea. Vaikeita asioita tosin.

 

[tuskainen]

[QUOTE="Masu";22399771]Suurin osa psyykkisestä työstä tapahtuu nimenomaan terapia-aikojen ulkopuolella! On luonnollista, että ahdistus ei jää terapeutin sohvalle. Rohkaisen vielä kertomaan ajatuksistasi terapeutillesi.[/QUOTE]

Kyllä tapahtuu ulkopuolellakin, tietysti. En vaan tahdo selvitä kun ne asiat ovat niin syvällä.
Yritän puhua sille ens viikolla tästä. Mitään muutosta elämääni ei ole tullut, yksi pieni juttu ja muutama oivallus..

 

["Masu"]

Hidastahan se on, asioiden pohtiminen. Muutos vaati pajon aikaa ja oivalluksia. Taidat olla kuitenkin jo hyvällä alulla! Parhaimmillaan oivallusten löytyminen jatkuu vielä terapian jälkeenkin, läpi elämän. Jos hankaluudet ovat syvällä sisimmässä, toipuminen ja oivallusten tekeminen vie aikaa ja vaatii enemmän voimia kuin yksittäinen elämänvarrella tahatuneesta tragediasta selviytyminen.

 

[tuskainen]

[QUOTE="Masu";22399875]Hidastahan se on, asioiden pohtiminen. Muutos vaati pajon aikaa ja oivalluksia. Taidat olla kuitenkin jo hyvällä alulla! Parhaimmillaan oivallusten löytyminen jatkuu vielä terapian jälkeenkin, läpi elämän. Jos hankaluudet ovat syvällä sisimmässä, toipuminen ja oivallusten tekeminen vie aikaa ja vaatii enemmän voimia kuin yksittäinen elämänvarrella tahatuneesta tragediasta selviytyminen.[/QUOTE]

Aluksi edistyin koska muistin vanhoja juttujani. Olen käynyt jo vuosia ja tämmöstä tää on, aika samanlaista. Ne vaivat on tosiaan tunnepuolella. Se on niin hassua kun menen sinne, niitä tunteita ei tule ja silti kärsin pahasta olosta.
Ongelma on myös se etten osaa lopettaa siellä käyntiä. Mulla olis mahdollisuus erilaiseen terapiamuotoon jos lähtisin tuolta.. yksi läheinen tietää mun asiat mutta hänelle ei voi puhua.