Onko teistä "normaalia", että aikuinen ihminen on joka viikonloppuna vanhempiensa luona?

[QUOTE="aloittaja";28346696]En siis mitenkään pahalla tarkoittanut, kunhan ihmettelen. Siksi tuo "normaalikin" oli lainausmerkeissä, kun se ei ehkä ollut ihan oikea sana tähän.
Nimenomaan jokainen tekee niin kuin tykkää.

Mitään erityistä (näkyvää) syytä heillä ei ole, perheessä molemmat vanhemmat, isovanhemmat nuoria (työelämässäkin vielä) ja "hyväkuntoisia", molemmat asuvat kerrostaloissa jne.

Halusin vain tietää, ihmetyttääkö muitakin vai olenko ainut [/QUOTE]

No jos nämä isovanhemmatkin asuvat kerrostalossa niin sitten on musta vähän outoa. Vai onko niin, että vanhemmat sitten ehkä käyvät keskenään vaikka ulkona, syömässä, leffassa, ihan vaan kävelemässä ja saavat sitten hengähtää, kun isovanhemmat katsovat sillä aikaa lasten perään? Sitten voisi olla ihan ymmärrettävää. Jos koko vklopun kykkivät sisällä kerrostalossa/vähän pihalla, niin sitten vähän outoa musta. Itse en jaksaisi, koska kerrostalossa kauheasti mitään omaa tilaa edes ole.

 

[QUOTE="heps";28346716]Minun korviin se, että ihminen ei jaksa tehdä arkena mitään kuulostaa varsin kummalliselta.
Tänään olen työpäivän päälle käynyt jumpassa, laittanut ruoan, pessyt pyykkiä ja tavannut äitini Voin tavata heitä hyvin myös viikonloppuna, en mä niin uupunut ole.[/QUOTE]

Musta on vähän törkeää arvostella toisen väsymystasoa ilman edes tietämättä mitä toinen tekee työkseen, työpäivän pituus, perheen koko ja muuten. Eikä alkaa selittää "kyllä minä ehdin ja jaksoin tänään vaikka mitä, mikset sinä". Kunhan nyt pisti silmään ja piti kommentoida Ei tarkoitus tapella.

 

[QUOTE="vieras";28346741]Musta on vähän törkeää arvostella toisen väsymystasoa ilman edes tietämättä mitä toinen tekee työkseen, työpäivän pituus, perheen koko ja muuten. Eikä alkaa selittää "kyllä minä ehdin ja jaksoin tänään vaikka mitä, mikset sinä". Kunhan nyt pisti silmään ja piti kommentoida Ei tarkoitus tapella.[/QUOTE]

No, minusta on vähän törkeää väittää, että niillä jotka viihtyvät vähän laajemman perheen kanssa, on napanuora katkaisematta Ei munkaan ole tarkoitus tapella. Mut pidän oikeesti enemmän omituisena jatkuvaa väsymistä kuin oman perheen tapaamista.

 

Mun mielestä on tärkeää näyttää lapsillekin, miten ollaan oman perheen kesken kotona. Tehdään arkiaskareita, ulkoillaan, laitetaan ruokaa, saunotaan jne. Välillä voi toki käydä kylässä ja pyytää vieraita kotiin (lasken myös isovanhemmat vieraiksi vaikka toki sukua ovat, en tarkoita tällä nyt mitään läheisyys-asiaa vaan ihan sitä että jos perhesuhteita kysytään en kyllä vanhempiani siinä luettele vaan mieheni ja lapset). Menee helposti hälinäksi jos porukkaa on enemmän ja musta lapsillekin on tärkeä antaa sitä aikatauluttamatonta aikaa jolloin saavat rauhassa leikkiä kotonaan omilla leluillaan. Aika isot kerrostalokämpät pitää isovanhemmilla olla jos sinne perhe mahtuu joka viikonloppu asumaan. Kyllä mä ainakin omaa tilaa kaipaan sen verran ettei ikimaailmassa tommosta jaksais.
Ja kyllähän tossa sitten kaikki muut ystävyyssuhteet kärsii jos aina kökkii vanhempiensa luona, ei kai sinne voi vieraita pyytää. Kuulostaa teinimeiningiltä.

 

[QUOTE="heps";28346747]No, minusta on vähän törkeää väittää, että niillä jotka viihtyvät vähän laajemman perheen kanssa, on napanuora katkaisematta Ei munkaan ole tarkoitus tapella. Mut pidän oikeesti enemmän omituisena jatkuvaa väsymistä kuin oman perheen tapaamista.[/QUOTE]

NO minä en pidä oman perheen tapaamista enkä jatkuvaa väsyvistä kumpaakaan outona asiana

 

No me käydään miehen kanssa usein hänen vanhempien luona, mennään siis koko viikonlopuksi. He asuvat melkein pienellä kylällä, syrjäisessä paikassa omakotitalossa. Mun mielestä sinne on ihan kiva välillä mennä rentoutumaan, varsinkin kesäisin. Tosin ei me nyt sentään joka viikonloppu sinne mennä, ehkä 6 viikon välein suunnilleen.

 

Musta ei ole yhtään normaalia tuollainen. Ymmärrän satunnaiset vierailut, mutta että joka viikonloppu!

 

[QUOTE="vieras";28346727]No jos nämä isovanhemmatkin asuvat kerrostalossa niin sitten on musta vähän outoa. Vai onko niin, että vanhemmat sitten ehkä käyvät keskenään vaikka ulkona, syömässä, leffassa, ihan vaan kävelemässä ja saavat sitten hengähtää, kun isovanhemmat katsovat sillä aikaa lasten perään? Sitten voisi olla ihan ymmärrettävää. Jos koko vklopun kykkivät sisällä kerrostalossa/vähän pihalla, niin sitten vähän outoa musta. Itse en jaksaisi, koska kerrostalossa kauheasti mitään omaa tilaa edes ole.[/QUOTE]

Kerrostaloasuntohan tarkoittaa samaa kuin pieni asunto :headwall:

 

Aatelkaa, joissain kulttuureissa on jopa tapana asua isovanhempien kanssa samassa talossa :O :O Ihan hulluja siis kaikki ihmiset tietyissä maissa!

 

[QUOTE="heps";28346716]Minun korviin se, että ihminen ei jaksa tehdä arkena mitään kuulostaa varsin kummalliselta.
Tänään olen työpäivän päälle käynyt jumpassa, laittanut ruoan, pessyt pyykkiä ja tavannut äitini Voin tavata heitä hyvin myös viikonloppuna, en mä niin uupunut ole.[/QUOTE]

Mulla on raskas ja stressaava työ. Opiskelen työn ohessa. On selkäsairaus ja huolia elämässä. Olen vasta paranemassa masennuksesta.

 

Minun lapsuudessani lähes joka sunnuntai olimme mummolassa ja siellä olivat myös serkkuni perheineen. Kaipaan kovasti, nykyään ei ole niin tiivistä suhdetta sukulaisiin. Aamusta mentiin ja mummolassa syötiin ja iltasella kotiin. Usein oltiin yötäkin, mentiin jo lauantaina jos oli jotain hommaa, vaikkapa heinätöitä.

 

Mulla on raskas ja stressaava työ. Opiskelen työn ohessa. On selkäsairaus ja huolia elämäss. Olen vasta paranemassa masennuksesta.

Anteeksi, ei ollut tarkoitus olla tökerö! Olen itsekin nuorempana kärsinyt masennuksesta, inhottava sairaus. Toipumista sulle

 

[QUOTE="heps";28346912]Anteeksi, ei ollut tarkoitus olla tökerö! Olen itsekin nuorempana kärsinyt masennuksesta, inhottava sairaus. Toipumista sulle[/QUOTE]

Kiitos, et ollut tökerö. Eipä sitä voi tietää jonkun taustoja. =)

 

Meillä normaalia. Mutta, en nyt joka viikonloppu kehtais vanhempieni ja heidän uusien kumppaniensa kotirauhaa mennä häiritsemään. Kerran kuussa tai kerran kahdessa kuukaudessa menen tyttäreni kanssa ja ollaan perjantaista sunnuntaihin. On pitkä välimatka ja toisinaan ollu jopa mulla puolenvuoden taukokin. Yleensä isä soittaa ja pyytelee, että tultais käymään . Mulla on hyvät välit kumpaankin vanhempaan ja heidän uusiin kumppaneihinsa. Isäni luona mun pikkusisko puolet leikkivät tyttäreni kanssa, joten tyttärelläkin on seuraa. Toki itse kuitenkin vastaan tyttärestäni ja hoidan hänen hyvinvointiinsa liittyvät asiat. Äitini on kyllä innokas mummu ja komentaa mut välillä sivuun, kun haluaa itse hyysätä tyttöä ja selittää, että nään niin vähän tätä mummin kultaa, että nyt otan kaiken ilon irti ja nautin. Mun biologiset sisarukseni ovat myös innokkaita hyysääjiä.

 

Mun mielestä on outoa.
Itse en missään nimessä nouhoisi muiden nurkissa joka viikonloppuna.

Meillä on perheen kanssa ohjelmaa viikonloppuisin ihan riittämiin ilman mitään jatkuvaa kyläilyä.
saatetaan kyllä tehdä jotain yhdessä niin että isovanhempia on mukana; käydä näyttelyissä, laskettelemassa tms.

Meidän molempien vanhemmat asuvat muutaman kilsan päässä,
kyläillään koko perhe harvakseltaan isovanhemmilla.
Molemmilla kerrostaloasunnot ( ei kovin isot).
Meillä kotona on paljon enemmän tilaa, joten ei oo mitään syytä mennään ahtaampiin paikkoihin.

 

No on outoa. Ei ole napanuora katkennut, jos ei keksi viikonlopuiksi muuta seuraa kuin äidin ja isän. Haluan viikonloppuisin levätä, hoitaa omaa kotia, tavata ystäviä, harrastaa. En todellakaan ole innostunut viettämään vapaa-aikaani noin runsaasti lapsuudenkodissani, enkä myöskään pidä sitä ihan normaalina. Ei sitä muuta verkostoa tulekaan, jos äidin helmoissa aikuiset ihmiset nyhjäävät.

 

Kyllä mä vähän ihemttelen jos JOKA VIIKONLOPPU menevät vanhemmille. Siis kun perheessä on kaksi vanhempaa. Mulle ainakin oma koti on niin kiva ja tärkeä etten tosiaan haluais joka viikonloppu olla jossain muualla. Kiva olla oman perheen kanssa vaan.

Kyllä mekin ollaan välillä viikonloppu appivanhemmilla ja mä tapaan mun vanhempia lähes päivittäin silloin kun mun mies on reissussa.

 

En minä tuota epänormaalina pitäisi. Jospa he auttavat isovanhempia jossain asiassa, vaikkapa remontissa, viikonloppuisin. Toisaalta itselläkin tuli käytyä vanhempieni luona tosi usein silloin kun sisaruksiani asui vielä lapsuudenkodissamme. Ei nyt ihan joka viikko kun asuvat kuitenkin kolmen tunnin ajomatkan päässä. Ennen lapsia kävimme miehen kanssa siellä tosi usein myös harrastuksen takia.

 

Meille suomalaisille tekisi hyvää asua vähän tiiviimmin ja nähdä läheisiä useammin. Miksi haluamme olla niin erillään fyysisesti kuin henkisestikin? Me ollaan epänormaaleja, kun kysellään tällaisia ja vielä epänormaalimpia kun vastataankin näihin kyselyihin.

 

Meille suomalaisille tekisi hyvää asua vähän tiiviimmin ja nähdä läheisiä useammin. Miksi haluamme olla niin erillään fyysisesti kuin henkisestikin? Me ollaan epänormaaleja, kun kysellään tällaisia ja vielä epänormaalimpia kun vastataankin näihin kyselyihin.

Miksi juuri sukulaisia pitää nähdä?
Eikö läheiset ystävät ole kuitenkin vähintään yhtä tärkeitä?

Suku on pahin ja heitä et voi valita.
Ystävät ovat valittuja juuri omiksi ystäviksi.

 

Mielestäni on "normaalia" ja aika suloistakin tavallaan.

 

Miksi juuri sukulaisia pitää nähdä?
Eikö läheiset ystävät ole kuitenkin vähintään yhtä tärkeitä?

Suku on pahin ja heitä et voi valita.
Ystävät ovat valittuja juuri omiksi ystäviksi.

En tiedä kuka tuon suku on pahin -latteuden on keksinyt, mutta meidän suku on aikas hauska. Joskus on myös valintakysymys yrittää tulla toimeen ja luoda yhteys sukulaisten kanssa. Puhuin kuitenkin läheisistä yleensä, oli ne ystäviä, mummoja, siskoja tai setiä.

 

Kuulostaa ihan normaalilta

 

Ei, napanuora ei ole katkennut vielä. Tiedän tällaisia tapauksia, ja kyllä siellä jonkinlaista riippuvuutta on takana. Läheisriippuvuutta, taloudellista, emotionaalista, sosiaalista... Itsenäistyminen kesken. Moderniin yhteiskuntaan kuuluu itsenäisyys ja riippumattomuus, se, että on oma perhe keskiössä ja sitten kavereita, sukua jne. siinä vähän kauempana ympärillä. Mutta eihän siitä kauan ole, kun varsinkin maalla asuttiin useampi sukupolvi saman katon alla ja monissa yhteiskunnissa ne isovanhemmat jne. asuvat edelleen yhdessä lastensa ja lastensa kanssa.

 

Jos tuo nyt on oikeasti joka viikonloppu niin herää kysymys onko siihen joku erityinen syy, esim isovanhempi sairas ja tarvii apua tms.

Mutta muuten, mietin myös onko tuo kaikille osapuolille mieleinen ratkaisu. Ymmärrän vielä että joku haluaa viettää kaiken vapaa-aikansa vanhemmillaan/lapsuudenkodissaan ja ehkä hänellä ei ole sitten omia kavereita tai harrastuksia mille haluaisi omistaa noita viikonloppujaan. Onko se samalla ok sille puolisolle? Haluaako tämä myös viettää kaikki viikonloppunsa anoppilassa sen sijaan että saisi olla rauhassa kotona tai vierailla välillä omilla vanhemmillaan tai muilla läheisillään? Entä ne isovanhemmat, haluavatko he lapsensa perheen kylään joka ikinen viikonloppu vai olisiko heistä ehkä kiva olla joskus kaksin, lähteä jonnekin reissuun tai kutsua siihen omia ystäviään viettämään aikaa?

Normaalista en tiedä, mutta jos tuo on kaikille mieluinen ratkaisu niin ei kai siinä mitään vikaakaan ole. Tapoja on monia ja noiden joka viikonloppuisten kyläilyjen ja sen että nähdään kerta, pari vuodessa jos sitäkään väliin mahtuu monenlaisia ratkaisuja.


Itse edustan vissiin toista ääripäätä. Äitini näin viimeksi aika tarkkaan 3v sitten eikä hän ole koskaan nähnyt kahta nuorinta lastamme. En muista millään koska näin isäni mutta kyllä siitäkin varmaan jo vähintään vuosi on. En tiedä onko tuo epänormaalia, ehkä. Ainakin epätavallista, luulisin.