Onko teistä monikin niin tossun alla, että mies saa päättää kenen kanssa olette ystäviä?

[ketjun nähnyt]

Ei mun mies puutu siihen, kenen kanssa oon ystävä ja kenen kanssa en.

Mielipiteensä on toki joskus vuosien varrella kertonut, mutta mitään uhkavaatimuksia tai "loukkaannun jos et tee kuten sanon"- juttuja ei oo ollut.

tykkäiskö nykyinen miehesi kyttyrää ?

 

[PipariSuu]

Ei mies sellasta päätä jos kyseessä on ihan normaali kaveri. Mulle ei tulis mieleenkään lähtii kahvittelemaan exien kans koska se olis jo ehdotuksena loukkaus miestä kohtaan

se on loukkaus jos siinä on mukana jotain hämärää kuten tunteita jostai suunnasta toisella osapuolella eli jos se itsestäsi tuntuu hämärältä

Se on myös silloin loukkaus, jos exä menee toisen edelle ja välittämisen tunteita on enemmän exäänä kuin omaan nykyiseen kumppaniinsa. Seksitunteita ei tarvitse olla, että on aihetta loukkaantua.

HOX! Sinä et tasan tarkkaan tiedä kenenkään toisen tunteista yhtään mitään, joten turha viittailla aikaisempaan ketjuuni

Ja sinäkö tämän aloitit, joka käyt exäsi kanssa sukuloimassakin vai?

 

[Minerva McGarmiwa]

Ja vaikkei se suoraan sanelisikaan, niin jos taustalla on joku "suutun/loukkaannun jos tapaat exääsi kaverimielessä"-mentaliteetti, niin se on mielestäni aivan sama asia... Manipuloimista, vaikkei suoraan kieltämistä olisikaan.

Minä olen todella, todella yllättynyt tuon toisen ketjun johdosta. Koska ei minulle ole juolahtanut mieleenikään, että on ihan yleistä alistua toisen ylikäveltäväksi.

Sä voit pitää sitä manipulointina ku mä pidän sitä nykyisen kumppanin kunnioittamisena ja huomioon ottamisena. Meillä pätee suhteessa sääntönä sellanen ajatus et jos se loukkais toisen tekemänä niin sillon se on syytä jättää väliin ja näistä on keskusteltu sen verran et tiedetään molemmat mitä toinen on mieltä ja molemmat haluaa toisen toiveita kunnioittaa.

Entä, jos toisen tunteet on aivan päättömiä, perättömiä ja hakoteillä, ja epäilykset mielivaltaisia?

Sitli ne on tunteita ja niihin on oikeus kaikilla. Jos ne tuntuu toisesta päättömiltä, perättömiltä jne niin sit niistä pitää keskustella ja musta ne tunteet on sen verran tärkeitä et jos niiden kunnioittaminen ei sido kohtuuttomasti niin sillon suhteessa on syytä niitä kunnioittaa. Varsinki jos meinaa et omat tunteet joskus saa jonku arvon toisen silmissä.

 

[Merlion]

Ei tietystikaan. Enka mina maaraa keta mieheni tapaa.

 

[Minerva McGarmiwa]

Ei mies sellasta päätä jos kyseessä on ihan normaali kaveri. Mulle ei tulis mieleenkään lähtii kahvittelemaan exien kans koska se olis jo ehdotuksena loukkaus miestä kohtaan

se on loukkaus jos siinä on mukana jotain hämärää kuten tunteita jostai suunnasta toisella osapuolella eli jos se itsestäsi tuntuu hämärältä

Se on myös silloin loukkaus, jos exä menee toisen edelle ja välittämisen tunteita on enemmän exäänä kuin omaan nykyiseen kumppaniinsa. Seksitunteita ei tarvitse olla, että on aihetta loukkaantua.

HOX! Sinä et tasan tarkkaan tiedä kenenkään toisen tunteista yhtään mitään, joten turha viittailla aikaisempaan ketjuuni

Eihän tossa viitata mihinkään ketjuun suoraan, nyt vieras luki mitä oma mieli sano

 

[Vieras]

Ja vaikkei se suoraan sanelisikaan, niin jos taustalla on joku "suutun/loukkaannun jos tapaat exääsi kaverimielessä"-mentaliteetti, niin se on mielestäni aivan sama asia... Manipuloimista, vaikkei suoraan kieltämistä olisikaan.

Minä olen todella, todella yllättynyt tuon toisen ketjun johdosta. Koska ei minulle ole juolahtanut mieleenikään, että on ihan yleistä alistua toisen ylikäveltäväksi.

Sä voit pitää sitä manipulointina ku mä pidän sitä nykyisen kumppanin kunnioittamisena ja huomioon ottamisena. Meillä pätee suhteessa sääntönä sellanen ajatus et jos se loukkais toisen tekemänä niin sillon se on syytä jättää väliin ja näistä on keskusteltu sen verran et tiedetään molemmat mitä toinen on mieltä ja molemmat haluaa toisen toiveita kunnioittaa.

Entä, jos toisen tunteet on aivan päättömiä, perättömiä ja hakoteillä, ja epäilykset mielivaltaisia?

Jos molemmat oikeasti ajattelisivat kuten tuo Minerva sanoisi, niin olisi molemmilla helpompi olla. Toisen tunteet ovat siltikin tunteita vaikka ne olisikin päättömiä. Sitten kannattaa yhdessä miettiä miksi toinen tuntee niin kuin tuntee yms.

Ehkäpä sinun suhteessasi sitten. Minun ei, koska jos miesystävä alkaa jo puolen vuoden tuntemisen jälkeen sanella etten saa lasteni isää tavata lainkaan, niin kyllä se on silloin jotain muuta kuin toisen kunnioittamista, enkä minäkään kunnioita ellei minua kunnioiteta

Joku sanoi jotain jälkien peittelemisestä... Siis minähän kirjoitin jo heti ensimmäisessä viestissä, että tämä liittyy toiseen ketjuun... Siltä pohjalta sitten

 

[in love]

Ja kenen kanssa tapaatte mitenkin usein? Kenen kanssa kahvittelette? Jne.
Saako teidän puolisonne todella päättää moiset asiat puolestanne? Olen järkyttynyt tuon toisen ketjun tuloksena. Ihan vain siitä syystä, millaisiksi kynnysmatoiksi jotkut suostuvat

tässä halutaan antaa kuva, jossa olet alistettu jos teet kuten toinen haluaa. Näinhän se ei todellakaan välttämättä ole, toisen mieliksi voi tehdä myös ihan vapaasta tahdostaan, jota rakkaudeksikin kutsutaan.

 

[PipariSuu]

Ehkäpä sinun suhteessasi sitten. Minun ei, koska jos miesystävä alkaa jo puolen vuoden tuntemisen jälkeen sanella etten saa lasteni isää tavata lainkaan, niin kyllä se on silloin jotain muuta kuin toisen kunnioittamista, enkä minäkään kunnioita ellei minua kunnioiteta

Joku sanoi jotain jälkien peittelemisestä... Siis minähän kirjoitin jo heti ensimmäisessä viestissä, että tämä liittyy toiseen ketjuun... Siltä pohjalta sitten

Eli sää olet sama heppu. Sulla on niin vääränlainen asenne. Kunnioitus lähtee ihan itsestä eikä siitä, että eka toisen tulee kunnioittaa ennenkuin minä kunnioitan.

Ei kukaan oikeasti hyvässä suhteessa olevan jätä omaa nykyistään varjoon, kun käy exänsä kanssa YHDESSÄ sukuloimassa. Koita nyt hieman miettiä itsekin järkevästi. Exä on exä, eikä silloin enää perhettä leikitä, jos on ero tullut.

 

[no jooo]

Ja vaikkei se suoraan sanelisikaan, niin jos taustalla on joku "suutun/loukkaannun jos tapaat exääsi kaverimielessä"-mentaliteetti, niin se on mielestäni aivan sama asia... Manipuloimista, vaikkei suoraan kieltämistä olisikaan.

Minä olen todella, todella yllättynyt tuon toisen ketjun johdosta. Koska ei minulle ole juolahtanut mieleenikään, että on ihan yleistä alistua toisen ylikäveltäväksi.

Sä voit pitää sitä manipulointina ku mä pidän sitä nykyisen kumppanin kunnioittamisena ja huomioon ottamisena. Meillä pätee suhteessa sääntönä sellanen ajatus et jos se loukkais toisen tekemänä niin sillon se on syytä jättää väliin ja näistä on keskusteltu sen verran et tiedetään molemmat mitä toinen on mieltä ja molemmat haluaa toisen toiveita kunnioittaa.

Entä, jos toisen tunteet on aivan päättömiä, perättömiä ja hakoteillä, ja epäilykset mielivaltaisia?

Jos molemmat oikeasti ajattelisivat kuten tuo Minerva sanoisi, niin olisi molemmilla helpompi olla. Toisen tunteet ovat siltikin tunteita vaikka ne olisikin päättömiä. Sitten kannattaa yhdessä miettiä miksi toinen tuntee niin kuin tuntee yms.

Ehkäpä sinun suhteessasi sitten. Minun ei, koska jos miesystävä alkaa jo puolen vuoden tuntemisen jälkeen sanella etten saa lasteni isää tavata lainkaan, niin kyllä se on silloin jotain muuta kuin toisen kunnioittamista, enkä minäkään kunnioita ellei minua kunnioiteta

Joku sanoi jotain jälkien peittelemisestä... Siis minähän kirjoitin jo heti ensimmäisessä viestissä, että tämä liittyy toiseen ketjuun... Siltä pohjalta sitten

nimenomaan tarkoitin sitä, että yrität turhaan selitellä tiettyjä lausahduksiasi ed.ketjussa jossa selväksi tuli miten paljon tärkeämpi sun exäsi on verrattuna nykyiseen mieheesi. Ja kaikenlisäksi et tajua millään mitä "ihmeellistä" siinä on....

 

[PipariSuu]

Ja kenen kanssa tapaatte mitenkin usein? Kenen kanssa kahvittelette? Jne.
Saako teidän puolisonne todella päättää moiset asiat puolestanne? Olen järkyttynyt tuon toisen ketjun tuloksena. Ihan vain siitä syystä, millaisiksi kynnysmatoiksi jotkut suostuvat

tässä halutaan antaa kuva, jossa olet alistettu jos teet kuten toinen haluaa. Näinhän se ei todellakaan välttämättä ole, toisen mieliksi voi tehdä myös ihan vapaasta tahdostaan, jota rakkaudeksikin kutsutaan.

Just näin. Eikä kaikki ole aina valtapeliä miehen ja naisen kesken.

Valtapelit yms kannattaa samantien keskustella ja unohtaa vallan tuollainen. Hyvän parisuhteen etuna on se, että molemmat haluavat uhrautua toisen vuoksi ja haluaa toisen onnen eteen tehdä työtä. Kun molemmat ajattelee näin, ei tule kilpahenkeä, ja molemmat katsoo yhteistä etua. (ja toki lapsien etu tulee vielä suuremmaksi).

 

[Kowalski]

tykkäiskö nykyinen miehesi kyttyrää ?

Ei mulla ole ex-miestä :saint:
Eikä mun miehellä ex-vaimoa.
Ei me oltaisi toistemme kanssa, jos olisi...tai siis ainakaan mä en olisi ottanut aviomiehekseni miestä, jolla on jo "painolastia" :snotty:

 

[tähdenlento09]

En ole.
Ystävät jäi tosin entiseen kotikaupunkiin, mutta äkkiäkös sinne hurauttaa kyläilemään, varsinkin nyt kun bensa on taas halvempaa.

 

[hebba]

Ei tietenkään päätä, mutta perheellisen ihmisen ajankäytöstä voidaan kyllä tarvittaessa keskustella. Jos toinen luuhaa kaverillaan kaiken vapaa-aikansa, niin että perhe ja/tai parisuhde kärsivät, on varmaan aihetta keskusteluun.

 

[Rukoilijasirkka]

Saan olla kenen kaveri haluan paitsi hyvästä syystä.