Mulle tuo oli aikuisen tekemä sitoutuminen. Vähän sama tunne kuin oman lapsen kanssa, kun lapsi on sairas, uhmaikäinen tai tarvitsee vaikkapa kuntoutusta. Silloin aikuinen toimii, on tukena ja välittää. En mä tiedä rakastinko mä tukilasta heti ekana päivänä, mutta sitoutunut olin alusta asti. Mä tein mitä piti ja välitin. Siitä kai se 'tottuminen' tuli. Lasta ei ollut vaikea rakastaa, mutta toki se kaikki muu vaatii sitten sitä tottumista.
