Onko teistä jotenkin outoa? Mitä ajattelette? En siis ole appivanhempieni kanssa juurikaan tekemisissä

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "Larppa"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
L

"Larppa"

Vieras
Mieheni kanssa olen ollut yhdessä 6v ja appivanhemmat asuvat 26km päässä.
Mulla ei ole anopin, eikä apin puhelinnumeroa edes, enkä ole koskaan puhunut heidän kanssaan puhelimessa.
Yhdessä olen asunut mieheni kanssa 5,5v ja appivanhemmat ovat käyneet meillä kylässä yhteensä viisi kertaa.
Joulun alla, synttäreinä, äitienpäivänä ja isänpäivänä käydään anoppilassa kylässä ja muuten ehkä 2-3krt vuodessa tuon lisäksi.
Ollaan väleissä, mutta ei juurikaan tekemisissä. Ovat ihan mukavia ihmisiä kyllä, eikä heissä mitään vikaa ole.
Mies käy vanhempiensa luona noin pari kertaa kuussa äkkiseltään.
 
Ei minusta ole outoa. 13v ukon kanssa yhessä, käyn 2-3v välein heillä, he ehkä joka toinen vuosi meillä tai harvemmin.. Mies ja poika käy heillä ehken joka kolmas kuukausi muutaman tunnin. En tunne heitä juuri lainkaan eikä mua se häiritte. Ovat omituista väkeä ei oikein synkkaa eikä kuitenkaan mitenkään huonot välitkää.
 
Riippuu tilanteesta onko tuo nyt sitten outoa vai ei.

Tuskin nykyperhemuodoissa harvinaista. Itse olen ollut mieheni kanssa 10v. ja anoppini asuu 160 km päässä, ja biologinen appi on haudassa. Kasvattiappi on 70 km päässä. Mullakaan ei ole anopin eikä kasvattiapen puhelinnumeroita, enkä ole puhunut heidän kanssaa puhelimessa. Kumpikaan noista ihmisistä ei ole käynyt meillä koskaan. Käymme anopin luona noin kolme-neljä kertaa vuodessa, ja kasvattiapen luona ehkä yhdessä noin neljä kertaa vuodessa, mies siellä käy lisäksi yksin noin toiset neljä kertaa vuodessa.

Olen 50 v. mies 60v. anoppi ja kasvattiappi 90 v.
 
Minä olen ollut mieheni kanssa 13 v,meillä on 3 lasta.
olen mahdollisimman vähän tekemisissä appivanhempien kanssa nykyään,miel.pari kertaa vuodessa...

Aiemmin oltiin tekemisissä päivittäin,mutta erinäisten kiistojen ja hankaluuksien jälkeen päätettiin miehen kanssa tehdä näin.
 
Minusta normaalia. En itsekään ole koskaan soitellut anopille tai apelle eivätkä hekään minulle. Anoppi on sen verran hankala persoona (haukkuu kaikki miniät selän takana), joten hiukan etäiset, asialliset välit ovat paras vaihtoehto. Jos juttelisin anopin kanssa niitä näitä puhelimessa, niin ties mitä juoruja niistä saisi kehitettyä, kun laittaisi asioihin toisen puolen lisää.
 
Ei minusta ole outoa. 13v ukon kanssa yhessä, käyn 2-3v välein heillä, he ehkä joka toinen vuosi meillä tai harvemmin.. Mies ja poika käy heillä ehken joka kolmas kuukausi muutaman tunnin. En tunne heitä juuri lainkaan eikä mua se häiritte. Ovat omituista väkeä ei oikein synkkaa eikä kuitenkaan mitenkään huonot välitkää.

jatkoa. Ei mullakaan ole heidän puhelinnumeroita, enkä soita heille koskaan.
 
mulla on kyllä anopin ja apen numerot, muttei soitella, jos ei ole jotain akuuttia asiaa. tai mies ai vastaa puhelimeen, niin anoppi saattaa soittaa minulle.

nähdään kerran kuussa tai harvemmin.

en sanois oudoksi, ettette ole vaihtaneet edes numeroita.
 
Appi ei käynyt meillä koskaan sen 25 vuoden aikana, mutta ei hän käynyt oikein muuallakaan. Mun oma isä on yhden ainoan kerran soittanut minulle ja silloinkin oli asia, että hän ei enää jaksa tuon yhden kanssa. Kyse oli siis äidistäni.
 
[QUOTE="vieras";28027515]Appi ei käynyt meillä koskaan sen 25 vuoden aikana, mutta ei hän käynyt oikein muuallakaan. Mun oma isä on yhden ainoan kerran soittanut minulle ja silloinkin oli asia, että hän ei enää jaksa tuon yhden kanssa. Kyse oli siis äidistäni.[/QUOTE]
Tämä jos mikä on synkkä viesti, mutta onhan tuo lohdullista, että isälläsi oli joku, jolle soittaa.
 
En ole missään tekemisissä, ei myöskään poikani, eivätkä tulevat yhteiset lapset jos niitä joskus siunaantuu. Mies soittaa vanhemmilleen kerran parissa viikossa ja käy pakollisina juhlapyhinä. Omien vanhempieni kanssa ollaan useinkin yhteyksissä, mutta he ovatkin normaaleja ihmisiä.
 

Yhteistyössä