Onko teillä pienten äidit?

[huono olo]

Onko teillä pienten lasten äidit sellaista ollut, että heräätte nukuttuanne 1-3h siihen että teillä on huono olo. Herään, nyt tosin en niin useasti, mutta joskus siihen, että on huono olo. Herään joko lapsen ääntelyihin tai johonkin nukuttuani useimmin n.2h. Kun herään niinkuin nytkin niin olo on huono. Sydän tykyttelee nopeeta ja ressaava olo. Tiedän että on ollut kiire päivä ja oon hommaillut liikaa ja nyt kaiten tää taas kostaantuu. Silloin kun on rauhallinen ja tasainen päivä niin nukun paremmin. Jos kiire, touhuun paljon päivällä tai muuten ressaava olo jostain niin sitten herään huonoon oloon.

Mitä te teette jos on huono olo ja pukkaa vähän onko se ns. paniikkia / ressiä ja uni katkeaa?
Olen valvonut paljon vauva-aikana, nyt jo taapero ja silloin nää alkoi.
Vähenemään päin mutta ei yhtään kivoja, onko muilla samoja tuntemuksia ollut?
Jos jollain asiallisia neuvoja tai omia kokemuksia niin kiitos jo etukäteen..

 

[einiintäydellinen]

No en yritä väkisin saaha unta.. Lueskelen jtn tylsää kirjaa ja juon yleensä teetä (kamomilla)
Itellä vähän pahempi tilanne niin vaikea neuvoa. Koska itellä taas paha unettomuus... Mut samoja oireita on mitä kerroit paniikkia ja sydämen tykytystä. Mutta kannattaa levätä päivälläkin ja kaikkea kotihommia ei tarvitse tehdä yksin?

 

[yöpöllö]

oletko kokeillu rauhoittaa iltapuolta, että olet sitten tehokas päivällä ja annat stressitason pudota iltaa kohti?

Onko asiat muuten kunnossa kuin tuo kiirejuttu? Sellainen huonoudentunteen ja kiireen yhdistelmä syö lopulta sielua paljon tehokkaammin kuin kiire itse.

Mulla on ruvennu stressitaso laskemaan vasta kun olen ruvennu järjestelemään parisuhdetta parempaan kuosiin, ja saanu hiukan elämää muutenkin hallintaan paremmin - päättänyt luopua liioista odotuksista ja opettanut lapsenkin siihen, että välillä en huomiota anna koska se on muualla. Kun eihän se pelkkä lepokaan illalla minua riittäny rentouttamaan, kun sielussa koko ajan kalvoi. Se kaikki muu roska kun yhdistyy siihen äitiyden aiheuttamaan huolen ja uusien velvollisuuksien ja hormonisotkun aiheuttamaan univajeeseen, niin kyllä siinä läpättää kenen vaan sydän.

Mulle se on ollut pahin stressinlähde se tarve keskittyä herkeämättä lapseen ja siihen ettei kämppä ajaudu kaaokseen. Olen siis joutunut opettamaan itteni siihen oman ajan ottamiseen lyhyinä pätkinä pitkin päivää. Tuntuu että se pitää stressitason jossain tolkussa. Sittenhän sitä on vaikea laskea jos se pääsee nousemaan liian korkealle. Kiire itsessään saattaa jopa olla hyväksi, koska silloin ei ehdi miettiä sitä kiirettä. Kunhan on silloin se tunne, että homma on hallussa kuitenkin.

 

[aloittanut]

No en yritä väkisin saaha unta.. Lueskelen jtn tylsää kirjaa ja juon yleensä teetä (kamomilla)
Itellä vähän pahempi tilanne niin vaikea neuvoa. Koska itellä taas paha unettomuus... Mut samoja oireita on mitä kerroit paniikkia ja sydämen tykytystä. Mutta kannattaa levätä päivälläkin ja kaikkea kotihommia ei tarvitse tehdä yksin?

no voi, onko sulla kauan jo jatkunut unettomuus ja mistä se lähti?
Mulla lähti vauva-ajasta ja valvomisista kun nukkui huonosti.
Mulle huonoin aika on yrittää nukahtaa tää 01-04 lähempänä 05-06 sitten nukahtaa mutta kohta pitääkin jo herätä klo 7 kouluun laittaan isommat.
Hyvä vinkki et kaikkia kotitöitä ei tarviis tehdä yksin.. totta.

Joudutko valvoon yksin ja jos tulee tykytys olo niin mitä teet? mun on pakko nousta ylös ja rauhallisesti yrittää kävellä/liikkua ja ns. tasoitella.. useesti meen lastenhuoneisiin katseleen kaikkea kivaa tai kiertelen kotosalla huoneissa ja yritän ajatella kivoja asioita..

Onko sulla neuvoa mitään mistä olisit lukenut jotain neuvoja?
nettisivuja josta sais tukee näihin oloihin ja rauhoittavia ohjeita?

 

[aloittanut]

oletko kokeillu rauhoittaa iltapuolta, että olet sitten tehokas päivällä ja annat stressitason pudota iltaa kohti?

Onko asiat muuten kunnossa kuin tuo kiirejuttu? Sellainen huonoudentunteen ja kiireen yhdistelmä syö lopulta sielua paljon tehokkaammin kuin kiire itse.

Mulla on ruvennu stressitaso laskemaan vasta kun olen ruvennu järjestelemään parisuhdetta parempaan kuosiin, ja saanu hiukan elämää muutenkin hallintaan paremmin - päättänyt luopua liioista odotuksista ja opettanut lapsenkin siihen, että välillä en huomiota anna koska se on muualla. Kun eihän se pelkkä lepokaan illalla minua riittäny rentouttamaan, kun sielussa koko ajan kalvoi. Se kaikki muu roska kun yhdistyy siihen äitiyden aiheuttamaan huolen ja uusien velvollisuuksien ja hormonisotkun aiheuttamaan univajeeseen, niin kyllä siinä läpättää kenen vaan sydän.

Mulle se on ollut pahin stressinlähde se tarve keskittyä herkeämättä lapseen ja siihen ettei kämppä ajaudu kaaokseen. Olen siis joutunut opettamaan itteni siihen oman ajan ottamiseen lyhyinä pätkinä pitkin päivää. Tuntuu että se pitää stressitason jossain tolkussa. Sittenhän sitä on vaikea laskea jos se pääsee nousemaan liian korkealle. Kiire itsessään saattaa jopa olla hyväksi, koska silloin ei ehdi miettiä sitä kiirettä. Kunhan on silloin se tunne, että homma on hallussa kuitenkin.

Ihan kuin herätit ajattelemaan asioita.. noinhan se on.. niin totta mun arjessa.
Ei mulla pitäis olla kiire, joo ja koen jotenkin huonommuuden tunnetta.
Että se mitä teen ei riitä ja jokapäivä pitäis tehdä jotain enemmän.. en kaiten oo laskenut kotia ylläpitäviä töitä miksikään, laiskana mua on omassa kotona aina pidetty jos olen sohvalle istunut.
Nytkin muuten kun äitini tulee käymään, (asuu kaukana tosin joten harvemmin käy) mutta jos istun sohvalle tai luen lehteä niin sanoo, etteikö sulla o mitään tekemistä.
Tuntuu muuten nyt sille, että minäkö se olen joka en riitä minulle?

Voisin kyllä varmasti kokeilla hidastamista iltaa kohti, mutta kun tuntuu että jokapuolelta tulee pyyntöjä äiti sitä äiti tätä.. Rakastan kyllä olla äiti ja olenkin ollut paljon/lähes aina kotosalla mutta nuo omat hetket mistä puhuit niin niitä mulla ei ole. Mulle käy aina yleensä kaikki ja tilanteet muuttuu, se mistä liisin niin kun on ilta niin olen monesti niin väsynyt että jätän oman suihkun huomiseen kun en jaksa sitä palelua suihkun jälkeen enää illalla ja nukahdan vielä huonommin. Yhdessä välissä kävin joskus saunassa kun pikkuinen oli päiväunilla, mutta talvisin ei tee mieli lähteä enää koko loppupäivänä ulos jos niin teen..
Aivan ihanaa tekstiä kirjoitit ja laittoi miettimään mitä nyt oikein tekisin koska haluun paremman olon ja unet vähän paremmaksi..

 

[einiintäydellinen]

Mulla on ollut unettomuutta ihan 6-vuotiaasta asti (äitini on kertonut) ja mitä enemmän ikää tulee vaan pahenee. Mutta siittä mitä ite muistan on ollut pahana 14-vuotiaasta asti..
Ja tuo ettei kaikkea tarvi tehdä yksin, on oman äitini sanoma mulle.. Kun joskus alan liikaa touhuta / siivota niin sanoo että anna miehenkin tehdä töitten jälkeen jotain.
No ei sullakaan sitten tule paljon nukuttua Pitemmän päälle tuo vähä uni tekee niin paljon muitakin oireita.
Ja kun ite tulee tuoho "paha olo" niin lähen käyttämään koiraa pihalla.

Ja neuvoja en ole netistä lukenut vaan ihan lääkäriltä olen kysynyt ja joskus soittanut auttavaan puhelimeen

 

[einiintäydellinen]

ap onko sulla minkä ikäsiä lapsia?

 

[yöpöllö]

Ihan kuin herätit ajattelemaan asioita.. noinhan se on.. niin totta mun arjessa.
Ei mulla pitäis olla kiire, joo ja koen jotenkin huonommuuden tunnetta.
Että se mitä teen ei riitä ja jokapäivä pitäis tehdä jotain enemmän.. en kaiten oo laskenut kotia ylläpitäviä töitä miksikään, laiskana mua on omassa kotona aina pidetty jos olen sohvalle istunut.
Nytkin muuten kun äitini tulee käymään, (asuu kaukana tosin joten harvemmin käy) mutta jos istun sohvalle tai luen lehteä niin sanoo, etteikö sulla o mitään tekemistä.
Tuntuu muuten nyt sille, että minäkö se olen joka en riitä minulle?

Voisin kyllä varmasti kokeilla hidastamista iltaa kohti, mutta kun tuntuu että jokapuolelta tulee pyyntöjä äiti sitä äiti tätä.. Rakastan kyllä olla äiti ja olenkin ollut paljon/lähes aina kotosalla mutta nuo omat hetket mistä puhuit niin niitä mulla ei ole. Mulle käy aina yleensä kaikki ja tilanteet muuttuu, se mistä liisin niin kun on ilta niin olen monesti niin väsynyt että jätän oman suihkun huomiseen kun en jaksa sitä palelua suihkun jälkeen enää illalla ja nukahdan vielä huonommin. Yhdessä välissä kävin joskus saunassa kun pikkuinen oli päiväunilla, mutta talvisin ei tee mieli lähteä enää koko loppupäivänä ulos jos niin teen..
Aivan ihanaa tekstiä kirjoitit ja laittoi miettimään mitä nyt oikein tekisin koska haluun paremman olon ja unet vähän paremmaksi..

Kuulehan, jos sulla on tuommoinen äiti, niin olet siunattu että se asuu kaukana! Eiköhän se äitisi epäluuloinen ja tuomitsevakin näkemys kuitenkin asu sun päänupissa senverran lujassa, että saat ankarasti opetella rakastamaan itseäsi ja antamaan itsellesi luvan olla olemassa muutenkin kuin äitinä.

Jos et edes huushollinylläpitotyötä ole tottunut ottamaan huomioon, niin nyt mulla on sulle hirmuinen pommi takataskussa: sun tehtäviin nimenomaan äitinä kuuluu huolehtia siitä omasta jaksamisesta jossain määrin ennen lastenkin tarpeita. Eikä sekään riitä, että nääntymyksen rajoilla selviydyt päivästä toiseen, vaan sun pitäis pystyä tarjoamaan lapsille myönteinen malli ja hyvä syy aikuiseksi kasvamiseen: koska elämä on kivaa. Ethän sä voi selvitä siitä, jos et ala ottaa enemmän tilaa. Äitiäiti-huutelijoille voi opettaa, että kun äiti laittaa punaisen pipon päähän niin se tarkoittaa että mulle ei saa nyt edes puhua ellei tukka ole tulessa.

Villi teoria: mitä paremmin opit ottamaan riittävästi tilaa, sitä enemmän ihailua ja arvostusta saat lapsiltakin. On vaikea olla roolimalli ja orja samaan aikaan.

Hyviä unia!