Onko teillä pelot lisääntyneet lapsi lapselta?

[nyt rv 30+2]

Vähitellen tässä loppuraskauteen siirryttäessä on taas tullut pelkoja lapsen terveydestä. Alkuraskaudessa mietin sitä paljon, mutta keskiraskaudessa se jäi.

Nyt näin jotain unia ja jossain unessa lapsella oli down. Aamulla ihan ahdisti ja piti nousta nopeasti ettei jää miettimään ja vatvomaan asiaa. Pelkään kauheasti, että olen jotenkin itse sairastuttanut vauvan. Tokso tms. ://

Esikoista odottaessa otin rennosti ja kakkosesta mietin vain pikkasen jotain juttuja. Nyt sitä sitten miettii,että voiko sitä saada vielä kolmannen terveen lapsen yms.

Onko teillä muilla tälläiset pelot lisääntyneet raskaus raskaudelta?

 

[vieras]

On. Esikoisen odotusaikana oli paljon vähemmän pelkoja kuin toisen lapsen..

 

[mää]

Ei ku päinvastoin joka raskaus olu aina helpompi kun on jo tienny mitä tuleman pitää. Ja noi varsinki loppuraskauden painajaiset vaivaa kai useimpia, hormoneista ja katkonaisista unista varmaan johtuu.

 

[Scala]

Kyllä. Kun oli viisi lasta saanut, ja kaikki terveitä. Kävi useasti mielessä, että voiko yhtä hyvä onni/tuuri jatkua. Kävinkin sitten muutamassa ylimääräisessä ultrassa ikäänkuin varmistelemassa ja rauhoittelemassa itseäni.

Eihän siinä sitten hyvin käynyt.

 

[alkup.]

nosto

 

[Keittiönoita]

Ei. Mulla esikoinen on vammainen, joten seuraavassa raskaudessa en sitten edes pelännyt mitään. Kun kerran pärjäsin jo yhden kanssa, olisin varmasti pärjännyt kahdenkin kanssa.

 

[Madicken04]

Samansuuntaisia ajatuksia kuin Keittiönoidalla.

Tai siis oikeastaan ensimmäisen raskauden aikana en osannut edes lapsen vammaisuutta pelätä, muuta kuin sitä että vammautuisi tai menehtyisi synnytyksessä. Muutama tuollainen tapaus lähipiirissä ja siksi se mietitytti. Muutoin suhtauduin vammaisuuteen asiana joka sattuu harvan kohdalle enkä jaksanut uskoa kuuluvani näihin harvoihin.

Kun ensimmäinen sitten oli down, ei vammaisuus enää tuntunutkaan niin pelottavalta mtä aiemmin. Toki noita ajatteli ennen, sillä nyt oli jo ajatus siitä että tuo voi osua omalle kehdalle tuntuikin jo realistiselta. Toisaalta samalla oli tullut usko että jos jotain kävisi niin kyllä sen kanssa pärjättäisiin. =) Tarjotusta lapsivesipunktiosta kieltäydyttiin, koska nähtiin keskenmenon riski isompana mitä todennäköisyys että siinä selviäisi lapsella olevan kuolemaan johtava vamma (downia ei kuitenkaan oltaisi abortoitu).

Toinen lapsi siis kuitenkin terve ja nyt tuntuu ettei seuraavakaan raskaus pelottaisi.