Meidän rutiinit tässä, tyttö on 6-vuotias:
Iltapalan jälkeen purkka suuhun, ja sillä välin sillon tällön katotaan cakewrecks.com-sivuilta hassuja kakkuja. Sitten hammaspesu, jonne mennään aina niin, että tyttö huutaa lällättelysävyyn, että "kumpi istuu eeeka, vessan penkillä", ja sitten juostaan.
Sitten tyttö menee karhukävelyä portaat yläkertaan. (niiiiin raivostuttavaa, ja joskus hoputan). Sitten iltapesut ja yökkäri päälle. Meillä mä useimmiten luen iltasadun ja unilaululle huudetaan mies alakerrasta mukaan.
Meillä kanssa mennään piiloon. Aika usein mä istun jalat koukussa siinä sängyllä ja tyttö menee sinne mun jalkojen alle piiloon. Joskus tyttö menee myös pöydän alle tai vaatekaappiin. Ja miehen pitäis olla ihan kun ei tietäis missä se on. Mies ettii tyttöä usein sitten mun suusta tai korvista yms. Ja on hassua.
Unilaulujen sanoja joskus vähän muutellaan, mutta ei sillon jos tyttö käy kierroksilla. (Jos kierroksia on havaittavissa, ylipäätään hulluttelua vähemmälle) Sillon ei voi edes vaihtaa sen omaa nimeä jonkun sanan tilalle... Sitten unilaulujen jälkeen mä annan "pusuhalin" ja lähden. Sitten mies kysyy, "onko vielä asioita?". yleensä niitä on ja alkaa papatus kuulua, kun pitää vielä kerran kertoa ne päivän jännimmät jutut.
Ja sitten on aika paljon ihan kummallisa lallatuksia ja lorutuksia, mitä on tullut tässä vuosien varrella keksittyä. Niitä tulee hoettua itsekin ihan huomaamatta... Kuten: oppista oppaa bonbawii, "Maija" on rakas tyttö gumbawii. Niin, eihän tossa ole mitään järkeä, mutta toi neiti taisi olla ihan vauva, kun sitä lauloin.