Onko tässä mitään järkeä?

[vierailija]

lemme 29-vuotias pari ja olemme nyt asuneet kaksi vuotta saman katon alla kahdestaan. Lapsia ei ole. Emme ole naimisissa eikä kihloissa. Asuntomme koko on 72 m2. Rivitalokolmio. Vuokra on 1000 euroa kuussa, jonka maksamme puoliksi siten, että 500 euroa ja 500 euroa. Kämppä on rakennettu vuonna 2013 eli on melko uusi.

Poikaystävälleni ei tahtonut kelvata oikein mikään muu kämppä. Kävimme katsomassa muutamaa asuntoa, mutta ne eivät häntä miellyttäneet. Yksi niistä oli 90-luvun, mutta se oli kyllä melkoisen huonossa kunnossa. Muut olivat pääsääntöisesti 2000-luvulla rakennettuja. Hän sanoo, että on valmis maksamaan siitä, että ei tarvitse missään homeisessa kämpässä asua. Mietin vaan, että onko tässä mitään järkeä, kun olen ollut itse nyt vuoden työttömänä ja töitä ei vaan saa lukuisista hakemuksista huolimatta. Poikaystäväni on vakityössä ja tienaa hyvää palkkaa. Maksamme kaiken puoliksi, asuntoon hankituista huonekaluista lähtien. Olemme hankkineet kaikki uudet huonekalut muuttaessamme (lähinnä Ikeasta ja Sotkasta). Vuodesohvan, tv-tason, kirjoituspöydän, kaasugrillin, puutarhakalusteet, parisängyn ja yöpöydät. Kaikki maksoimme puoliksi.

Nyt kuulemma konkurssi uhkaa, kun olen pari kuukautta ollut maksamatta vuokran hänen tililleen. Hän ei kuulemma voi sponsoroida kaikkea eikä hänen rahansa riitä (tilillä joku 40 000 euroa). Minulle olisi kelvannut vaatimattomampikin kämppä ja aloin jo hermostua kämppää hakiessamme kun ei vaan löytynyt asuntoa... kaikissa oli aina jotain vikaa ja niitä käänneltiin ja väänneltiin moneen kertaan...

 

[viera s]

Mä en onneksi ikinä ole ollut suhteessa missä kaikki pitäisi maksaa tasan puoliksi. Kyllä se on aina mennyt niin, että se kummalta juuri sillä hetkellä löytyy rahaa, niin maksaa.
Tai sitten on voitu sopia että toinen maksaa asumiskulut ja toinen ostaa ruoat. Ja tätäkin rahatilanteen mukaan vaihdellen.

 

[vierailija]

Eihän tossa ole järkeä! Se, joka tienaa enemmän niin maksaaa myös enemmän. etenkin jos on itse halunnut juuri tämän kalliimman asunnon. Jos hän on valmis maksamaan siitä, niin kantakoon vastuun sitten. Sun kannattaisi vaan ottaa asia rohkeati puheeksi, kertoa, että olet työtön ja pienituloinen eikä sinun rahat riitä niin paljoon kuin hänen. Jos hän on sitä mieltä, ettei voi maksaa kaikkea, hänen pitää olla valmis etsiä uutta,halvempaa asuntoa. Ota asia esille rohkeasti mutta rauhallisesti.

 

[........]

Miten ihmeessä et ole saanut suuta auki siinä vaiheessa, kun asuntoa on hankittu ja ostoksia tehty???
Jos johonkin ei ole varaa, niin kai nyt aikuinen ihminen sen osaa ääneen sanoa.