V
"vilperin äiti"
Vieras
Lapsi odotti vielä tovi sitten innolla tulevaa vauvaa ja toki vaikuttaa vieläkin tietysti innokkaalta, mutta hänelle on alkanut silti tulla puheita vauvan kuolemasta tai siitä, että vauva viihtyy mahassa tuhansia vuosia, syntyy ja kuolee.
Ei näitä viitsi henkilökohtaisesti ottaa, vaan yritän realistisesti ajatella, että kyse on jo nyt mahd. alkavasta mustasukkaisuudesta.
Eikä se nyt mikään ihme olekaan. Lapsi on tässä saanut 8 vuotta kasvaa ja olla ainokaisena. Onhan uusi tulokas hänelle tietysti jännittävä, hämmentävä ja uusi juttu. Ei tiedä mitä on tulossa.
Sitä kieltämäti itsekin hieman jännitän, miten yhdistää kahden tenavan tarpeet? Eka tenavamme, kun on koko ikänsä ollut kauhean huomionhakuinen tapaus. Jos ei heti huomiota saa ja hällä on ns. huonompi päivä, niin kiljuu ja möykkää, niin kauan, että huomiota tulee. Kun kuitenkin pyrimme, että ei ihan heti voi aina välttämättä hänen juttuihinsa vastata. Pitää oppia odottamaan vuoroaan. Sanoinkin tässä hälle yksi päivä, että sitten kun vauva on kanssamme, niin et voi noin käyttäytyä. Vauva jos itkee, niin hänen tarpeisiinsa on ekana vastattava ja sitten on sinun vuorosi.
Eka on myös sellainen, että hänen kanssaan on koko ajan oltava tietyssä yhteydessä ja juteltava niitä näitä. Tälläkin tavoin hän pysyy suht' rauhallisena ja hyväntuulisena. Jos hänet ja varsinkin hänen huonona päivänä jättää liiaksi itsekseen, herkästi hän alkaa tehdä metkuja ja kepposia. Tosin tuon olen nyt huomannut vähentyneen - onneksi. Mutta vauvan tulon myötä, on odotettavissa, että tuo ongelma lisääntyy.
Toki olen suunnitellut, mutta eiväthän suunnitelmat aina toteudu, että antaisin yhtä paljon huomiota ekalla mitä hän on tähänkin asti saanut, vaikka vauvakin on kesällä kanssamme täällä. Paitsi eihän sitä tiedä onnistuuko tuo. Riippuen siitä millainen vauva on. Olen kyllä ekalle luvannut, kun hän puhuu noita kuolemajuttujaan, että yhtä lailla saat huomiota mitä tähänkin asti, vaikka vauvakin on talossa kesällä.
Ja olen luvannut, että hän pääsee jonnekin pienelle reissulle täällä koti-Suomessa kesällä. Eihän se ole oikein isompaa kohtaan, että hän joutuisi koko kesänsä kotona kökkimään, kun talossa on pienempi jäsen. Luulen, että pienen vauvan kanssa on suht' mukavaa kesällä reissata jokin pikku reissu (esim; viikonlopun verran). Tietenkin sitten reissu pitää miettiä uudestaan, jos tämä tulokas olisikin vaikka koliikkitapaus. Ei kukaan nauti reissusta, jos perheen pienin iltakaudet karjuu naama punaisena. Mieluummin sitä on sitten tietysti kotona.
Ei näitä viitsi henkilökohtaisesti ottaa, vaan yritän realistisesti ajatella, että kyse on jo nyt mahd. alkavasta mustasukkaisuudesta.
Eikä se nyt mikään ihme olekaan. Lapsi on tässä saanut 8 vuotta kasvaa ja olla ainokaisena. Onhan uusi tulokas hänelle tietysti jännittävä, hämmentävä ja uusi juttu. Ei tiedä mitä on tulossa.
Sitä kieltämäti itsekin hieman jännitän, miten yhdistää kahden tenavan tarpeet? Eka tenavamme, kun on koko ikänsä ollut kauhean huomionhakuinen tapaus. Jos ei heti huomiota saa ja hällä on ns. huonompi päivä, niin kiljuu ja möykkää, niin kauan, että huomiota tulee. Kun kuitenkin pyrimme, että ei ihan heti voi aina välttämättä hänen juttuihinsa vastata. Pitää oppia odottamaan vuoroaan. Sanoinkin tässä hälle yksi päivä, että sitten kun vauva on kanssamme, niin et voi noin käyttäytyä. Vauva jos itkee, niin hänen tarpeisiinsa on ekana vastattava ja sitten on sinun vuorosi.
Eka on myös sellainen, että hänen kanssaan on koko ajan oltava tietyssä yhteydessä ja juteltava niitä näitä. Tälläkin tavoin hän pysyy suht' rauhallisena ja hyväntuulisena. Jos hänet ja varsinkin hänen huonona päivänä jättää liiaksi itsekseen, herkästi hän alkaa tehdä metkuja ja kepposia. Tosin tuon olen nyt huomannut vähentyneen - onneksi. Mutta vauvan tulon myötä, on odotettavissa, että tuo ongelma lisääntyy.
Toki olen suunnitellut, mutta eiväthän suunnitelmat aina toteudu, että antaisin yhtä paljon huomiota ekalla mitä hän on tähänkin asti saanut, vaikka vauvakin on kesällä kanssamme täällä. Paitsi eihän sitä tiedä onnistuuko tuo. Riippuen siitä millainen vauva on. Olen kyllä ekalle luvannut, kun hän puhuu noita kuolemajuttujaan, että yhtä lailla saat huomiota mitä tähänkin asti, vaikka vauvakin on talossa kesällä.
Ja olen luvannut, että hän pääsee jonnekin pienelle reissulle täällä koti-Suomessa kesällä. Eihän se ole oikein isompaa kohtaan, että hän joutuisi koko kesänsä kotona kökkimään, kun talossa on pienempi jäsen. Luulen, että pienen vauvan kanssa on suht' mukavaa kesällä reissata jokin pikku reissu (esim; viikonlopun verran). Tietenkin sitten reissu pitää miettiä uudestaan, jos tämä tulokas olisikin vaikka koliikkitapaus. Ei kukaan nauti reissusta, jos perheen pienin iltakaudet karjuu naama punaisena. Mieluummin sitä on sitten tietysti kotona.