Onko tämä synnytyspelkoa?

[vierailija]

Olen synnyttänyt nyt 2 lasta alakautta. Molemmissa lapsi jäänyt jumiin ponnistusvaiheessa. Repeämiä, imukuppia, episitomia, kuukausien kipuja emättimessä, (peräpukamissa puhutaan vuosista mutta se on jo toinen tarina) jne. Ihan kauheaa tuskaa siis synnytysten jälkeen, ja pitkään. Istua ei voi, ei kävellä, maata vain joissain asennoissa. En varsinaisesti pelkää kai synnytystä, mutta en kestä ajatusta siitä toipumisesta enää. En halua ponnistaa enää koskaan enkä revetä enkä menettää litratolkulla verta enkä kärsiä kipua ja heikotusta.

Haluaisin kuitenkin kolmannen lapsen. Sektiolla. Riskeistä huolimatta. Olenko pelkopotilas? Millä perusteella voisin saada sektion? En ala lasta edes yrittämään ennenkuin tietäisin että se olisi mahdollista.

Mitä mieltä olette? Pitääkö tyytyä kahteen lapseen jos ei kestä synnytystä luomusti?

 

[vierailija]

Ei jumalauta.

 

[vierailija]

Ei jumalauta.

Niin mitä?

 

[Ap.]

Eikö kellään ole mielipidettä/tietoa?

 

[Echo]

Kai sut ohjataan enste pelkopolille, mutta uskon että kun oikein vaadit, niin saat sektion. Ei äiti saa ihan fyysisesti riekaleina olla joka kerta.

 

[vierailija]

Kai sut ohjataan enste pelkopolille, mutta uskon että kun oikein vaadit, niin saat sektion. Ei äiti saa ihan fyysisesti riekaleina olla joka kerta.

Näin itsekin järkeilen, mutta silti tuntuu sille että äidillä ei ole oikeutta valittaa, jos lapset on terveitä ja jotenkuten on ne maailmaan onnistuttu alakautta runnomaan. Että se kuuluu asiaan ikäänkuin... Jotenkin hävettää alkaa vaatimaan sektiota, jos epäilen että asiaan ja kokemuksiini ei suhtauduta vakavasti.

 

[Echo]

Näin itsekin järkeilen, mutta silti tuntuu sille että äidillä ei ole oikeutta valittaa, jos lapset on terveitä ja jotenkuten on ne maailmaan onnistuttu alakautta runnomaan. Että se kuuluu asiaan ikäänkuin... Jotenkin hävettää alkaa vaatimaan sektiota, jos epäilen että asiaan ja kokemuksiini ei suhtauduta vakavasti.

Mutta jos ylipäätään on kova synnytyspelko -syystä tai toisesta-, niin eikös se ole hyvä syy saada sektio?

 

[vierailija]

Vaikka olen toisinaan sektiota synnytyspelon vuoksi haikailevista sitä mieltä, että turhaan kehittelevät ongelmaa (jotkut hyvin harvat) niin sinun ehdottomasti mielestäni kuuluisi saada sektio eikä mikään häpeä sitä sinun tilanteessa vaatia. Onhan tuollanen synnytys iso riski sekä idille&vauvalle, onko kuitenkin lantiosi sen verran ahdas ettei meinaa mahtua kunnolla.

Voimia ja rohkaisu hali.❤ Rogkeasti otat neuvolaan yhteyttä ja kerrot tilanteen, toivottavasti kohdallesi osuu ymmärtäviä ihmisiä.

 

[vierailija]

Vaikka olen toisinaan sektiota synnytyspelon vuoksi haikailevista sitä mieltä, että turhaan kehittelevät ongelmaa (jotkut hyvin harvat) niin sinun ehdottomasti mielestäni kuuluisi saada sektio eikä mikään häpeä sitä sinun tilanteessa vaatia. Onhan tuollanen synnytys iso riski sekä idille&vauvalle, onko kuitenkin lantiosi sen verran ahdas ettei meinaa mahtua kunnolla.

Voimia ja rohkaisu hali.❤ Rogkeasti otat neuvolaan yhteyttä ja kerrot tilanteen, toivottavasti kohdallesi osuu ymmärtäviä ihmisiä.

Kiitos ihanasta vastauksesta. Tuosta lantion mahdollisesta ahtaudesta en tiedä, kukaan ei ole koskaan missään vaiheessa epäillyt että olisi.

Kauheaa jos lapsi jää haaveeksi tällaisen takia, koen hyvin vaikeana puhua tällaisesta toiveesta neuvolassa tai muuallakaan. Vaatii rohkeutta, sitä pitää vielä kerätä. Hävettää jotenkin.

 

[vierailija]

Itsellä ensimmäinen oli hätäsektio ja toinen alakautta imukupilla, kahden kätilön painaessa mahasta ja repeämillä joita nyt koitettiin fysioterapialla ja sähköstimulaattorilla hoitaa ja parhaillaan on menossa lähete gastrokirurgille.... eli voin ymmärtää osan tuntemuksistasi..

Ongelma on siinä, että ainakaan meidän sairaanhoitopiirissä pelkopolille ei pääse ennen kuin jo on raskaana. Ja tämähän on aivan naurettava asia. Koska mulla hätäsektio, hoitovirheen vuoksi haava repesi, paha 2kk kestänyt rintatulehdus ja todella vaikea vauva-aika teki sen etten edes uskaltanut tulla raskaaksi vaikka halusin.. joten en myöskään päässyt keskustelemaan peloista koska en ollut raskaana.

Tokan kanssa olin r-diabeteksen vuoksi äitiyspolilla ja pyysin samalla synnytystapa-arvioo (tämä tehtiin "pelkopoliasiakas-ajatuksella") ja silloin todettiin että häpyluu on kuulemma jotenkin jyrkkä/kallistunut, mikä vaikeuttaa vauvan tuloa ja johtaa usein imukuppeihin.. Ja tätä en todellakaan olisi halunnut... no, kätilö lohdutti että eri synnytysasennolla vauva kyllä tulisi hyvin ulos... No ei, kun synnytys oli, nii siinähän sitä oltiin jalat pystyssä ponnistamassa eikä siitä mitään tullu.. Yli tunti oli virallinen ponnistusvaihe.

Kysyin vuodeosastolla lääkäriltä (kun jo huomattiin ettei toipuminen tule tapahtumaan helpolla), että voisinko saada kolmannen sektorilla, ja sairaalan jälkitarkastuksessa kysyin samaa, niin sanoivat että ei mielellään, mutta tällaisissa tapauksissa (2vaikeaa synnytystä takana) sektioon voidaan suostua. Eli tilanne jäi taas vähän auki... niin kuin kaikki muutkin asiat...

 

[vierailija]

Sektion saa mikäli semmoisen oikeasti haluaa. Pysyt mielipiteesi takana etkä anna ylipuhua itseäsi niin ei sitä kielletä. Tsemppiä.

 

[vierailija]

Itsellä ensimmäinen oli hätäsektio ja toinen alakautta imukupilla, kahden kätilön painaessa mahasta ja repeämillä joita nyt koitettiin fysioterapialla ja sähköstimulaattorilla hoitaa ja parhaillaan on menossa lähete gastrokirurgille.... eli voin ymmärtää osan tuntemuksistasi..

Ongelma on siinä, että ainakaan meidän sairaanhoitopiirissä pelkopolille ei pääse ennen kuin jo on raskaana. Ja tämähän on aivan naurettava asia. Koska mulla hätäsektio, hoitovirheen vuoksi haava repesi, paha 2kk kestänyt rintatulehdus ja todella vaikea vauva-aika teki sen etten edes uskaltanut tulla raskaaksi vaikka halusin.. joten en myöskään päässyt keskustelemaan peloista koska en ollut raskaana.

Tokan kanssa olin r-diabeteksen vuoksi äitiyspolilla ja pyysin samalla synnytystapa-arvioo (tämä tehtiin "pelkopoliasiakas-ajatuksella") ja silloin todettiin että häpyluu on kuulemma jotenkin jyrkkä/kallistunut, mikä vaikeuttaa vauvan tuloa ja johtaa usein imukuppeihin.. Ja tätä en todellakaan olisi halunnut... no, kätilö lohdutti että eri synnytysasennolla vauva kyllä tulisi hyvin ulos... No ei, kun synnytys oli, nii siinähän sitä oltiin jalat pystyssä ponnistamassa eikä siitä mitään tullu.. Yli tunti oli virallinen ponnistusvaihe.

Kysyin vuodeosastolla lääkäriltä (kun jo huomattiin ettei toipuminen tule tapahtumaan helpolla), että voisinko saada kolmannen sektorilla, ja sairaalan jälkitarkastuksessa kysyin samaa, niin sanoivat että ei mielellään, mutta tällaisissa tapauksissa (2vaikeaa synnytystä takana) sektioon voidaan suostua. Eli tilanne jäi taas vähän auki... niin kuin kaikki muutkin asiat...

Otan osaa! Itsekin vielä olen toipumassa, hidasta on, eikä varmasti ole paluuta ennalleen, mutta kun nyt edes kuntoon tulisi eikä olis kipuja ja vaivoja. Samaa toivon sinulle

Tuossa edellinen sanoikin sen mitä pelkään/toivon, että se joka osaa ja jaksaa vaatia niin saa sektion kyllä. Sepä onkin hankaluus, että pitäisi pitää pintansa vaan vaikka mitä sanottaisiin. Ois ihanaa kun joku henkilö terveydenhuollosta vain yksinkertaisesti ymmärtäisi asian ja auttaisi äitiä sen kanssa, oikein tarttuisi siihen hommaan, ilman että itse pitää "taistella" ja vakuuttaa henkilö toisensa jälkeen.

 

[vierailija]

Otan osaa! Itsekin vielä olen toipumassa, hidasta on, eikä varmasti ole paluuta ennalleen, mutta kun nyt edes kuntoon tulisi eikä olis kipuja ja vaivoja. Samaa toivon sinulle

Tuossa edellinen sanoikin sen mitä pelkään/toivon, että se joka osaa ja jaksaa vaatia niin saa sektion kyllä. Sepä onkin hankaluus, että pitäisi pitää pintansa vaan vaikka mitä sanottaisiin. Ois ihanaa kun joku henkilö terveydenhuollosta vain yksinkertaisesti ymmärtäisi asian ja auttaisi äitiä sen kanssa, oikein tarttuisi siihen hommaan, ilman että itse pitää "taistella" ja vakuuttaa henkilö toisensa jälkeen.

Mulla ehti olla synnytyksen aikana 3 vuoroa töissä. 2 ensimmäistä oli ihan ett "joo joo on eri asentoja ja joo kyllä kaikki menee hyvin", mut sit tämä viiminen ohjaaja/opiskelijapari, "Joo ei tuolla sun teksteissä ollut kyllä mitään mainintaa mistään häpyluusta". En edes ymmärtänyt mitä hän tarkoitti, ja mitä siitä seuraisi, eli asiaani ei noteerattu sen jälkeen enää ollenkaan. Aha!?!! No ihan päästänikö sen sitten osasin keksiä, ja senkö takia tässä nyt on pakko olla tässä asennossa kintut pystyssä. Sanoin koko ponnistusvaiheen ajan (koko sen 1,5tuntia etten tunne mihin suuntaan muka pitäisi ponnistaa.

Imukupilla avustanut lääkäri jäi heti siinä synnytyksen jälkeen puhumaan ja sanoi samaa että kyllä todellakin oli jyrkässä kulmassa, vauva oli hieman huonossa asennossa, mutta että onneksi häntäluu jousti ja taakse päin oli hyvin tilaa (sama mitä se arvion tehnyt lääkärikin alunperin sanoi..).

Että niin se vaan täytyy... pitää puolensa.. otat jonku tukihenkilön mukaan pitämään sun puolia ja avaamaan suunsa silloin kun itse alat heltymään...

 

[vierailija]

Mulla ehti olla synnytyksen aikana 3 vuoroa töissä. 2 ensimmäistä oli ihan ett "joo joo on eri asentoja ja joo kyllä kaikki menee hyvin", mut sit tämä viiminen ohjaaja/opiskelijapari, "Joo ei tuolla sun teksteissä ollut kyllä mitään mainintaa mistään häpyluusta". En edes ymmärtänyt mitä hän tarkoitti, ja mitä siitä seuraisi, eli asiaani ei noteerattu sen jälkeen enää ollenkaan. Aha!?!! No ihan päästänikö sen sitten osasin keksiä, ja senkö takia tässä nyt on pakko olla tässä asennossa kintut pystyssä. Sanoin koko ponnistusvaiheen ajan (koko sen 1,5tuntia etten tunne mihin suuntaan muka pitäisi ponnistaa.

Imukupilla avustanut lääkäri jäi heti siinä synnytyksen jälkeen puhumaan ja sanoi samaa että kyllä todellakin oli jyrkässä kulmassa, vauva oli hieman huonossa asennossa, mutta että onneksi häntäluu jousti ja taakse päin oli hyvin tilaa (sama mitä se arvion tehnyt lääkärikin alunperin sanoi..).

Että niin se vaan täytyy... pitää puolensa.. otat jonku tukihenkilön mukaan pitämään sun puolia ja avaamaan suunsa silloin kun itse alat heltymään...

Voi ei, kuulostaa kamalalle. Tuo tukihenkilö on hyvä idea. Mutta hulluna ne kai pitää jos tukihenkilön kanssa lähden kyselemään sektiota vaikka en olisi edes raskaana

 

[vierailija]

Ja lisään vielä, että itsekin synnytyksessä ja sen jälkeen koin, että tietoihin jotkut henkilöt perehtyivät hyvin heppoisesti jos ollenkaan, tai sitten ehkä unohtivat ne.

 

[vierailija]

Ottamalla tukihenkilön mukaan haluat vain osoittaa kuinka paljon tarvitset sektioo... näinhän sen asian voi ajatella