Onko tämä oikea tapa korjata avioliittoa?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "vieras"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

"vieras"

Vieras
Eli moninaisista syistä oltiin tuossa kesällä eroamassa, mutta otettiin sitten vielä vähän jatkoaikaa. Yksi syistä tai sanotaanko liiton epäkohdista oli se, että mies ei ole halunnut halailua ja läheisyyttä jne muuta kuin lähinnä vain seksiä halutessaan. Paljon painavapiakin syitä oli kuten miehen minuun kohdistama henkinen väkivalta sekä se, että on pettänyt kerran.

Itseäni vain rassaa ihan tajuttomasti se, että mies on nyt KOKO AJAN silittelemässä, halailemassa ja pussailemassa. Itse tuon eroprosessin tullen rakastuin toiseen mieheen ja tunteet ei ole kadonneet, mieskin tietää sen. Eli se jo vaikeuttaa toisen lähellä oloa, kun tuo oma mies on tuntunut jo vuosikaudet lähinnä vain kaverilta. Ja sitten se, että tuollaista jatkuvaa läheisyyttä ei ole ollut muutenkaan meillä.

Mutta onko tuo ihan "oikea" tapa yrittä lähentyä ja korjata suhdetta, että on koko ajan ns. iholla? Seksiä meillä ei ole, koska en koe pystyväni siihen tällä hetkellä. Mutta minusta pitäisi antaa ajan kulua ja ottaa hiukan iisimmin noiden halailujen kanssa. Nyt tuntuu, että olen melkein jatkuvan lääpinnän kohteena. Ja jos sitten liukenen paikalta niin mies hermostuu, koska hänen mielestään minä en edes yritä, jos en tahdo halailla. Ja mies on kuulemma kuin uudelleen rakastunut, vastarakastunut, minuun ja tekee ihan hirveästi kuulemma mieli halailla ja pussailla.

Onko tässä mitään tulevaisuutta?
 
Pahapa täällä on varmaan neuvoa "mutu" tuntumalta. Kyselkää vaikka kotiseurakunnasta tai kunnalta/kaupungilta perheneuvontaa tms. jos kahden kesken asiallinen keskustelu on vaikeaa tai junnaa paikallaan.

Aika lienee paras ratkaisija. Jos koskettelut ällöttää, se sitten on niin. Tuollaisia isoja kuvioita ei varmaan korjata hetkessä. Ja haluatteko molemmat "uutta alkua" ylipäänsä.

Itsellä menis varmaan sata vuotta ennenkuin antaisin pettämistä avioliitossa anteeksi. Hölmöilyt pitää hölmöillä ennen sitoutumista.
Mitä tarkoitat henkisellä väkivallalla? Ei kuulosta hyvälle näin vaan luettunakaan.
 
Pahapa täällä on varmaan neuvoa "mutu" tuntumalta. Kyselkää vaikka kotiseurakunnasta tai kunnalta/kaupungilta perheneuvontaa tms. jos kahden kesken asiallinen keskustelu on vaikeaa tai junnaa paikallaan.

Aika lienee paras ratkaisija. Jos koskettelut ällöttää, se sitten on niin. Tuollaisia isoja kuvioita ei varmaan korjata hetkessä. Ja haluatteko molemmat "uutta alkua" ylipäänsä.

Itsellä menis varmaan sata vuotta ennenkuin antaisin pettämistä avioliitossa anteeksi. Hölmöilyt pitää hölmöillä ennen sitoutumista.
Mitä tarkoitat henkisellä väkivallalla? Ei kuulosta hyvälle näin vaan luettunakaan.

Monenlaista vähättelyä ja mollaamista. Esim. kun minä hoidan meill kaikki ruokaostokset ja teen ruuat niin jos joskus (kolme kertaa vuodessa) pyysin miestä kaupasta tullessani tyhjentämään kauppakassit niin mies sanoi töykesti, että "kai sä helvetti ne itsekin voit tyhjentää, kun tänne asti ne sait". Ja aina siis pyysin apua ihan ns. oikean syyn nojalla enkä laiskuuttani.

Keskusteluyhteyttä ei ollut. Minä halusin jutella vaikka ihan tyhjänpäiväisiäkin niin mies kuittasi, että hittoako utelen.

Lisäksi puhui lapsille tyyliin "nyt saatana turpa kiinni" tai "oletko tyhmä kun et tajua lopettaa".
 
[QUOTE="vieras";22070815]... Itse tuon eroprosessin tullen rakastuin toiseen mieheen ja tunteet ei ole kadonneet, mieskin tietää sen. Eli se jo vaikeuttaa toisen lähellä oloa, kun tuo oma mies on tuntunut jo vuosikaudet lähinnä vain kaverilta....Mutta onko tuo ihan "oikea" tapa yrittä lähentyä ja korjata suhdetta, että on koko ajan ns. iholla? Seksiä meillä ei ole, koska en koe pystyväni siihen tällä hetkellä. ...Onko tässä mitään tulevaisuutta?[/QUOTE]

Olet rakastunut toiseen ja kysyt, onko vanhalla suhteella tulevaisuutta?
 
Puhdas mutu-vastaus jos lapsille puhuu noin. Tyhmä mies. Miten olet sen ottanut...? Enkä tarkoita loukata, oikeasti...

No en voinut tietää miten muuttuu ajansaatossa. On aina ollut mitä fiksuin ja rauhallisin ja on sitä edelleen, mutta lasten kanssa menettää hermonsa. Ehdittiin olla yhdessä 8 vuotta ennen esikoisen syntymää ja tuo puhetapa tuli esille vasta siitä vuosien päästä eli vaikea oli ennustaa.
 

Yhteistyössä