Onko tämä nyt sitä rajojen testailua? Mikä oikea tapa reagoida siihen? (Lapsi 1 v.)

["vieras"]

Joko tosiaan 1-vuotiaatkin alkavat kokeilla, mitä saavat tehdä ja mitä eivät? Meillä ainakin näin tuntuu olevan, pohdin vain että onko tosiaan kyse tuosta rajojen testailusta.

Lapsi tietää sanan "Ei" merkityksen ja ymmärtää kyllä, kun häntä kielletään. Silti yrittää uudelleen - tänäänkin erästä asiaa montakymmentä kertaa. Kiellon ja puuttumisen jälkeen (yritti kiivetä syöttötuolista pöydälle, jolloin tietysti puutuin asiaan laittamalla lapsen istumaan tuoliinsa uudelleen) suuttui ja raivosi hetken, kunnes taas yritti vähän ajan päästä uudelleen. Eli näinkö se tapahtuu, tätäkö se on? Se omien rajojen testailu?

Välillä nauroin makeasti, mutta kun tätä touhua oli jatkunut montakymmentä kertaa, jatkuva kieltäminen/istuttaminen/lyhyt raivokohtaus alkoi jo tympäistä, ja ärähdin lapselle. Teinkö tuossa väärin, vai miten tällaisessa tilanteessa PITÄISI reagoida?

 

["vieras"]

Meidän 1-vuotias ei tahdo uskoa mitään kieltoja kerrasta, vaan aina kokeilee monta kertaa ja raivostuu keiltämisestä. Usein alkaa viimein uskoa kun samaa asiaa on jauhettu sen 4021 kertaa, mutta jos käännän hetkeksi selkäni, lapsi ilmeisesti ajattelee, ettei kielto enää ole voimassa kun äiti ei katso. Siinä vaiheessa mä jo karjaisen aika kovaa sen ein, kun ei normaalilla äänellä sanottuna kerran mene perille. Aika vähän tarvitsee sinänsä kyllä kieltää, koska meillä ei juurikaan ole esimerkiksi tavaroita joihin ei saisi koskea (lapsen ulottuvilla), mutta niistä muutamasta asiasta saakin sitten aina olla sanomassa.

 

[4021 kertaa jauhajalle]

Ensin naurat ja sitten ärähtelet? Oletpa määrätietoinen kasvattaja. Mulla on 1 vuotias tyttö ja se on ihan vauva vielä ja kuuluukin olla, ei sen tarvi tajuta vielä kaikkea. Kannattaa vähän relata. Laita vaikka vyöllä syöttötuoliin niin pysyy paremmin.

 

[Mesore]

En jaksa uskoa, että noin pieni ymmärtää rajoista pätkän vertaa. Pöydälle on vaan hauska kiivetä. Aika kohtuutonta muutenkin istuttaa 1-vuotiasta syöttötuolissa, jos lapsi ei enää jaksa. Meillä tekee samaa, ja olen tulkinnut sen niin, ettei syöminen enää kiinnosta kun aletaan pomppia pöydälle. Nostan lapsen lattialle, ja joskus käännän vielä syöttötuolin pöytäasentoon (on sellanen taitettava) ja annan syödä lattialla omalta matalalta pöydältään.

 

[huumoria]

Ensin naurat ja sitten ärähtelet? Oletpa määrätietoinen kasvattaja. Mulla on 1 vuotias tyttö ja se on ihan vauva vielä ja kuuluukin olla, ei sen tarvi tajuta vielä kaikkea. Kannattaa vähän relata. Laita vaikka vyöllä syöttötuoliin niin pysyy paremmin.

AP ei mitään hätää, luulen että kaikkia äitejä välillä vähän nauraa kun lapsey on vähän 'madottomia', mua ainakin välillä naurattaa, hyvä että osaat ottaa huumorilla, toisin kun jotkut.

Mä luulen ettei tähän b ns. Ongelmaan ole muuta ratkaisua kun sana ei sen 400 miljoonaa kertaa, ja saa välillä äräht, mun mielestä ainakin! Ei tarvii välttis huutaa, mut tiukasti saa kieltää

 

[Tuttua...]

Kuulostaa tutulta. Ja kyllä se rajojen testaamista taitaa meillä ainakin olla: jos jotain kielletään erityisesti (esim. kissanruokien syöminen tai syöttötuolissa rimpuilu), sitä pitää testata ja testata. Ja kun ei saa, tulee huuto. Ja aina, kun tulee esim. mummu hoitamaan, napero ensimmäisenä käy läpi kaikki asiat, joita ei saa tehdä - katsoo, että päteekö rajat, kun hoitaja on eri.

Välillä itseäkin naurattaa pienen kikkailut, mutta pyrin pitämään pokerinaaman mahdollisimman tiukkaan, ettei toinen saisi väärää käsitystä: että olisikin ok pelleillä tällä tavalla. Ja kyllä minun mielestä yksivuotiaalle saa näyttää, että jatkuva yhden asian toisto alkaa suututtaa vanhempaa. Pitää vaan ottaa huomioon, että toinen on pieni ja säätää se tunteen ilmaisu sen mukaan: käyttää tiukkaa ilmettä ja äänenpainoa. Huutaa ei saa eikä missään nimessä reuhtoa tietenkään.

Valitettavasti tässä vaiheessa ei auta kuin aika ja toisto.

 

[Mesore]

En jaksa uskoa, että noin pieni ymmärtää rajoista pätkän vertaa. Pöydälle on vaan hauska kiivetä. Aika kohtuutonta muutenkin istuttaa 1-vuotiasta syöttötuolissa, jos lapsi ei enää jaksa. Meillä tekee samaa, ja olen tulkinnut sen niin, ettei syöminen enää kiinnosta kun aletaan pomppia pöydälle. Nostan lapsen lattialle, ja joskus käännän vielä syöttötuolin pöytäasentoon (on sellanen taitettava) ja annan syödä lattialla omalta matalalta pöydältään.