Onko tämä hyväksikäyttöä vai olenko vain liian herkkä?

[normaaliako]

Minulla on yksi kaveri. Hän on luonteeltaan hyvin ekstrovertti, aina äänessä ja mahdollisimman suureen ääneen vielä. Itse taas olen hiljainen enkä halua herättää huomiota. Silti minusta tuntuu, että kaverini on kovin yksinäinen loppujen lopuksi, tai ettei hänellä ole kavereita esim lenkkiseuraksi tms.

No, asiaan... Kaverini pyytää tosi usein palveluksia. Tyyliin "voisitko katsoa lasteni korvat/ihottumaa/muita oireita" (olen sh). Pyytää lastenhoitoapua, muttei koskaan itse tarjoa sitä minulle spontaanisti. On tyrkyttämässä lapsiaan luokseni leikkimään pitkäksikin aikaa, että pääsee itse käymään kaupassa/kampaajalla tms. hänellä on kyllä mieskin, muttei halua kuormittaa miestään yhteisillä lapsillaan (lapset 3-, 6- ja 8-v) ja kokee ettei mies "osaa" hoitaa. Usein mies pelaa tietokoneella tai katsoo formuloita eikä silloin "voi" katsoa lapsia. Oma lapseni taas eivät yleensä voi mennä heille leikkimään. Hänen lapsilleen tarjoan aina syötävää, välipalaa, päivällistä tms jos on sen aika heidän meilläollessaan, mutta minun lapselleni ei ikinä tarjota kaverin luona syötävää vaikka olisi ruoka-aika.

Kaveri on aina ottamassa vastaan palveluksia, tavaraa, apua ties missä, mutta koskaan ei oma-aloitteisesti tarjoa sitä minulle. Itse siis saatan spontaanisti tarjota apua esim siivouksessa, kun hänellä tuntuu olevan niin raskasta kun mies ei auta kotitöissä. Jotenkin minusta on alkanut tuntua, että meidän kaverisuhteemme pyörii paljolti kaverin navan ympärillä hänen viedessä huomion, mutten itse saa siitä oikeastaan mitään. Valitusta vain elämän raskaudesta.

 

[Anatolia]

On se hyväksikäyttöä, mutta mahdollistat sen ihan itse olemalla...no, sellainen jota voi käyttää hyväksi.

 

["vieras"]

Luota itseesi, jos susta siltä on alkanut tuntumaan niin kyllä sua silloin hyväksikäytetään.

 

["aapee"]

On se hyväksikäyttöä, mutta mahdollistat sen ihan itse olemalla...no, sellainen jota voi käyttää hyväksi.

Olen siis itse tietoinen siitä, että olen tällainen tossukka.

 

[fdg]

No lopeta sinä se avun tarjoaminen. Älä tarjoudu avuksi siivoamaan tai mitään muutakaan. Vähennät ainakin puoleen niiden kertojen määrän kun teille sopii lasten tulla.

 

[niih]

Joo. laita omat rajat ystävällisesti. se on oikein.

 

[Itse teet]

Sanotaan että on kahdenlaisia ihmisiä. Niitä jotka pyytävät, ja luottavat siihen että toinen kieltäytyy jos ei sovi. Ja niitä, jotka odottavat että toinen tarjoaa, ja jos ei tarjoa sen oletetaan tarkoittavan että ei sovi. Selkeästi te kuulutte kaverinne kanssa eri ryhmiin tässä asiassa.

Mielestäni on väärin loukkaantua, jos suostuu toisen pyyntöihin ja lisäksi ITSE tarjoutuu auttamaan, ja sitten ei kuitenkaan itse osaa pyytää mitään takaisin. Et voi odottaa, että toinen osaisi lukea ajatuksiasi ja tarjoutua. Hän varmaankin tuon "pyydetään kun halutaan" -sortin ihmisenä olettaa, että sinäkin osaat aukaista suusi ja PYYTÄÄ mitä haluat. Mielestäni et siis ole hyväksikäytetty, vaan käyttäydyt kuin marttyyri. Teet kaikkesi ja OLETAT toisen käyttäytyvän samalla lailla kuin itse, ja sitten hiljaa loukkaannut kun ystäväsi onkin erilainen.

Jatkossa siis:

a) Älä tarjoudu jos et vilpittömästi halua jotain apua tarjota. Vilpittömästi = et odota vastatarjousta.
b) Kieltäydy ystävän avunpyynnostö silloin kun et halua/pysty/jaksa auttaa.
c) Pyydä itse ystävältä sellaista apua jota toivoisit hänen tarjoavan.

Jos ystävä ei ikinä auta sinua ja/tai loukkaantuu kun et suostu kaikkiin hänen pyyntöihinsä, SITTEN voit puhua hyväksikäytöstä.