Onko tämä aina väärää kasvatusta?

["Äiti81"]

Oltiinpa tossa kavereiden mökillä ja siellä meitä oli muutama lapsiperhe. Lapset 1-4v. Isäntäperheen vanhin lapsi oli kohta 4 täyttävä lievästi kauhukakara. Pääosin meni hyvin, mutta sitten usein iski semmoinen töniminen, peloittelu ja asioiden haaliminen... No ei mitään ihmeellistä.

Kun sitten oltiin koko porukka lähdössä, niin muistan kun tää vintiö oli ottanut sellaisen jättikarkkipussin käteensä (Siitä oli lapset saaneet karkkia) ja ei suostunut sitä äidilleen antamaan. Oli kai tarkoitus jättää se mökkipussiksi. No äiti rauhallisesti sanoi lapselleen, että pussi jää tänne, sitten lähdemme. Ajattelin, että noin sen pitääkin mennä.

No jäimme laittamaan tavaroita autoomme ja isäntäperhekkin sieltä tuli. Vintiökin oli tyytyväisen näköinen. Ja jättikarkkipussi kädessä.

Onko tuo aina virhe vai onko se joskus ok antaa periksi? Minun mielestä ei missään nimessä olisi saanut antaa periksi, koska kakara sai nyt tahtonsa raivoamalla läpi. Eikä olisi ollut edes paha paikka, ihan hyvin olisi voinut jäädä sinne mökille setvimään ton jutun. Mutta mitäs mieltä muut?

Itse meinaan olen sellainen, että jos joku on kielletty tai sovittu se pitää lähes 100 pros (on niitä poikkeuksiakin ollut). Oonko liian tiukka?

 

["ap"]

Niin näinkö kaikki muut tekee kans? Toki mä ymmärrän, että joskus kaupassa voi olla hankalampi järjestää "koulutustaistelu", mutta tuo tilanne oli ihan eri. Tosin en mä kaupassakaan ole itse joutunut koskaan antamaan periksi. Muutaman kerran kyllä ollut paha tilanne.

 

[Erin-]

Turha sitä nyt on mitään mellakkaa jostain pussista alottaa. Tietty vois ostaa pienempii pussei.

 

["jaa"]

Minä en ainakaan olisi antanut periksi. Jos tämä lapsi muutenkin käyttäytyi huonosti on periksi annettu varmaan useamminkin. En edes kaupassa taivu lapsen tahtoon. Vaikka millaisen raivarin saisi, eikä niitä sitten ole montaa tullutkaan.

 

[waninka]

Mielestäni oli väärin. En olisi antanut periksi todellakaan. Eräs tuttavalapsi pitää kaiken aikaa juuri tuommoista lähes mistä vain asiasta ja aina saa tahtonsa läpi, vaikka välillä on epäselvää mitä se edes haluaa kitinällään. Esim. kysytään mitä haluaa syödä välipalaksi, mikään tarjottu ei kelpaa, vaan vastauksena on epämääräistä kitinää, niin tätä seuraa pitkä "keskustelu" mitä lapsi mahdollisesti haluaisi ja kaikkea ehdotetaan ja vastaukset ovat muminaa ja kitinää josta ei saa selvää. Ei ole välttämättä väärin joskus antaa periksi tilanteen mukaan, mutta asiasta ei saisi tulla normikäytäntö jossa lapsen jokaista oikkua totellaan, vaikka mielihalut vaihtuis viiden minuutin välein päinvastasiks.

 

[Kotilohikäärme]

Minä en ainakaan anna millään vinkunalla periksi. Joskus voin antaa jos lapsi onnistuu perustelemaan jonkun jutun hyvin. Se ei kylläkään ole silloin mikään karkin kinuamistapaus.

 

[Kumikameli]

Oma 3,5v poika yrittää tuollaista välillä, en anna periksi, koska sittenhän se huutaisi/riehuisi/räyhäisi aina niin kauan kunnes saisi tahtonsa läpi :O

 

[kaffetauko]

en antaisi (teoriassa ainakaan, laps ei vielä tuossa iässä , enkä pidä hyvänä.

jos kokee ettei jaksa vängätä, pitäisi 'antaa periksi' ennenkuin taisto on päällä -> senhän tietää että jos karkkipussin kieltää niin siitä nousee sota: antaa siis ottaa heti alkuun ilman mitään kieltämistä. muuten mennään sitte huutaen kotimatka.

 

[Marthe]

Jos vanhemmat on sitä mieltä että karkkipussi jää, niin miksi sitä ei voi viedä sinne mökkiin ja kantaa lasta autoon? Pettymys ei vahingoita lasta, eikä siitä mahdollisesta huudostakaan ole vielä kukaan vahempi tietääkseni kuuroutunut.

Eli siis ei, todellakaan en olisi antanut periksi. Tottakai jonkinlaista tilannekohtaisuutta pitää harrastaa, mutta tuo nyt oli sellainen tilanne että ihan hyvin siitä olis selvinnyt ja sen jälkeen seuraavat kerrat olis helpompia.

 

[Killii]

Minä kannatan selkeitä rajoja, johdonmukaisuutta ja mahdollisimman vähäistä sakkaroosin tarjoilua. Mutta, ihmiset tekevät virheitä ja virhearviointeja, ja pakkomielteinen päänsä pitäminen ei ole hyvää kasvatusta.

Aloittajan esimerkissä todennäköisesti annettiin vain turhaan periksi. Mutta. Jos aikuinen huomasikin että edellisestä ruokailusta on aikaa ja lapsi tarvitsee jotain nälkäänsä automatkalle, niin päätös saattoi olla oikea (vaikka karkki onkin surkea ruoan korvike niin parempi kuin nälkä). Tai jos vaikka lapsi muistuttikin aikuista jostain aiemmin sovitusta (saat karkit sitten...) jonka aikuinen oli ehtinyt unohtaa. Eli ei periksi antaminen tai mielensä muuttaminen AINA ole virhe.

 

[kaffetauko]

hienointa on seurata kun vanhempi sitten kieltojen ja komennusten jälkeen neuvottelee lapsen kanssa että okei, saat tämän kerran jos lupaat että ensi kerralla pussi jätetään kiltisti mökkiin niin varmaan.