Ai sää olet NIIN vanha.En täysin ymmärrä, miksi suomalaisnaiset ovat ottaneet ilmeisesti jostain USA:n viihdesarjasta tutun tavan ja kuvaston käsitellä intensiivistä tai intuitiivista kiinnostusta vastakkaiseen sukupuoleen. Tämä kyyninen asennoituminen ei ainakaan edistä romantiikan kasvua meillä.
Esimerkiksi näillä kriteereillä vanhan Suosikki-lehden Etsintäkuulutus-palstalla kaikki olisivat "stalkkereita" tms. Itsekin laitoin sinne ilmoituksen ja sain vastauksenkin aikanaan kyseiseltä naiselta
Eli mistä tämä uusi pelko tällaiseen tutustumistapaan oikein tulee?
Ei pelota enkä pidä stalkkauksena. Muistan kyllä kyseisen palstan - teininä haaveilin, että joku hakis mua siellä!En täysin ymmärrä, miksi suomalaisnaiset ovat ottaneet ilmeisesti jostain USA:n viihdesarjasta tutun tavan ja kuvaston käsitellä intensiivistä tai intuitiivista kiinnostusta vastakkaiseen sukupuoleen. Tämä kyyninen asennoituminen ei ainakaan edistä romantiikan kasvua meillä.
Esimerkiksi näillä kriteereillä vanhan Suosikki-lehden Etsintäkuulutus-palstalla kaikki olisivat "stalkkereita" tms. Itsekin laitoin sinne ilmoituksen ja sain vastauksenkin aikanaan kyseiseltä naiselta
Eli mistä tämä uusi pelko tällaiseen tutustumistapaan oikein tulee?
OkeiEi pelota enkä pidä stalkkauksena. Muistan kyllä kyseisen palstan - teininä haaveilin, että joku hakis mua siellä!
Jostain syystä en näe tässä jutussa samaa romantiikkaa kuin sinä. Ja jos joku mies hakis mua lehdessä tähän tyyliin, epäilisin ihmisen arvostelukykyä ja juttu tyssäis siihen.
Ehkäpä siitä, että se etsijä on todennäköisesti joku sinunkaltaisesi hourupää?Esimerkiksi näillä kriteereillä vanhan Suosikki-lehden Etsintäkuulutus-palstalla kaikki olisivat "stalkkereita" tms. Itsekin laitoin sinne ilmoituksen ja sain vastauksenkin aikanaan kyseiseltä naiselta
Eli mistä tämä uusi pelko tällaiseen tutustumistapaan oikein tulee?
M.O.T.Ehkäpä siitä, että se etsijä on todennäköisesti joku sinunkaltaisesi hourupää?
mä syön sitruunoita, ne on hyviä. :xmas:Eikö täällä saa enää edes hymyillä ilman, että saa peräänsä stalkkereita. Just tän takia mä näytän aina siltä kuin olisin nielly sitruunan.
En tiedä, jokin tässä häiritsee, ehkä se, että asiasta on tehty lehtijuttu osastoon Rakkaus ja seksi. Jotenkin ällöttävän proosallistaOkei
En ymmärrä miksi et. Samasta tunneskeemastahan tässä on kyse eli tehdään hölmöjäkin asioita oman tunteen perässä. Mitä arvostelukyvyllä on asian kanssa tekemistä? Laskelmointi ei kuulu vilpittömyyteen, vaan _eniten_ merkkaa oma tuntemus ja sen mukainen toimiminen. Ihastumisessa pitääkin olla "kreisi" - ellei haluta palata järki-/kulissiliittojen aikaan, joita taitaa nykyisin olla enemmän kuin lähihistoriassa.
Mä uskon että meille tekisi hyvää vähän irrottautua pessimistisestä ja kyynisestä mielenmaisemasta, joka lepää tällä hetkellä aika vahvana ja vahvistui persujen voiton myötä, vaikken itse olekaan persuvastainen. Tästä nyky-Suomen mielentilasta oon nähnyt kirjoituksia etenkin HS:ssa, vaikken senkään näkemyksiä täysin allekirjoita. Se näkyy käytännössä just tällaisessa suhtautumisessa koskien optimistisia/idealistisia tunteita ja toiveita. Ihmiset tuntuu silti hirveesti kaipaavan juuri sitä sisimmässään.
Mä ymmärrän tuonkin pointin Mutta mä näen että "mediahuoraus" on TÄSSÄ vain väline, ei itsessään se juttu. Sinänsä kuuluisuuden tavoittelua ja tunteiden liian näkyvää kaupallistusta pitääkin arvostella. Mutta mä erotan sen tällaisista keisseistä koska nää ihmiset on tosissaan, ja on hyvä olla tosissaan tässä kohtaa.En tiedä, jokin tässä häiritsee, ehkä se, että asiasta on tehty lehtijuttu osastoon Rakkaus ja seksi. Jotenkin ällöttävän proosallista
Itse asiassa eräs entinen pitkäaikainen kumppanini haki mua ensitapaamisen jälkeen aika hullulla tavalla, joten periaatteessa en ole "kreisiä" vastaan, mutta toteutuksen täytyy olla tyylikäs.
Olen nähnyt sen melkein 20 vuotta sitten, mutta eikö siinä ollut enemmän kyse siitä, että rakkaus menee muiden asioiden edelle - päähenkilö hylkäsi ylemmän keskiluokkaisen elämänsä ja otti köyhemmän naisen vanhempiensa toiveen vastaisesti - sen lisäksi, että se oli sellainen klassinen traaginen rakkaus? Ei siis ollut kyse jostain "rakkautta ensisilmäyksellä" -kultista. Noissa on täysin erilainen idea romantiikasta.Ilmiö sopii suomalaisnaisten romantiikan aallonpohjaan, jonka olen havaitsevinani. Ero on kyllä melkoinen 1970-luvun pop-kulttuuriin, joka nimenomaan painotti aitoa, yksilökohtaista sydämen seuraamista omassa henkisessä viehätyskokemuksessa (esim. Love Story -kulttileffa).
Mistä sä tiedät, että toi nainen on tosissaan? Ihan yhtä hyvin se voi epätoivosesti haluta naamansa lehteen, eikä keksinyt mitään muuta keinoa.Mä ymmärrän tuonkin pointin Mutta mä näen että "mediahuoraus" on TÄSSÄ vain väline, ei itsessään se juttu. Sinänsä kuuluisuuden tavoittelua ja tunteiden liian näkyvää kaupallistusta pitääkin arvostella. Mutta mä erotan sen tällaisista keisseistä koska nää ihmiset on tosissaan, ja on hyvä olla tosissaan tässä kohtaa.