Onko tämä vaan joku ohimenevä kriisi vai pitäiskö tässä oikeesti jo erota

Jo useamman kuuakuden ajan mennyt huonosti. Vaikka luulisi, että kun meille syntyi vauva, kaikki olisi entistä paremmin. Ensimmäiset kuukaudet vauvan kanssa olivat aika hankalia, melkoista huutoa Se tietysti kiristi hermoja ja vei voimia, mutta oikeastaan silloin miehen kanssa puhallimme yhteen hiileen ja vuorotellen esim. yöllä nousimme hoitamaan vauvaa.

Noin 3kk:n iässä helpotti vauvan kanssa ja yötkin saatiin kaikki nukkua. Kaikki oli siis paremmin, mutta minun ja miehen välit alkoivat huonontua. Koko ajan on sellaista pientä riitaa ja nalkutusta (mieskin nalkuttaa, en vain minä) . Tuntuu, että joka asiasta tulee toiselle sanomista.

Onhan meillä välillä toki hyviäkin aikoja ja mukavaa perhe-elämää ja iloitsemme yhdessä esim. vauvan uusista taidoista jne... Mutta tuntuu, että päällimmäisenä tulee vaan mieleen nuo riidat.

Olen päivisin kaksin vauvan (nyt 8kk) kanssa kotona ja meillä menee tosi hyvin. Tuntuu, että vauvakin varmaan aistii ilmapiirin muutoksen, kun isä tulee kotiin ja vanhemmat alkavat riidellä. Oisko tässä myös yksi syy siihen, ettei vauva jää mielellään isän hoitoon...?

Pelkään tosiaan, että tämä vaikuttaa vauvaan. Ja olen tosissani miettinyt eroa. Mies vaan sanoo, että mikäs siinä sitten, jos kerta haluat. Hänelle siis ihan sama! Tai sitten hän ei ota minua tosissaan, kun olen niin monesti eron mahdollisuutta väläytellyt...

Ja vaikea tässä on erotakin, kun on pieni lapsi... ja mitä kaikki ajattelee, vasta pari vuotta sitten oli hienot häät, ostettiin omakotitalo, syntyi lapsi... kaikki siis päällisin puolin ok. Ja kaikki onkin ollut ok, ennen kuin nyt vatsa lapsen syntymän jälkeen...

Olisikohan tämä kriisi tullut, vaikkei meillä olisi lastakaan? Vai onko tämä normaali vauvaperheen kriisi eikä vielä kannata eroa hakea?

On tämä kyllä niin uuvuttavaa...

 

perheneuvolaan keskustelemaan miehen kanssa

 

perheneuvolaan keskustelemaan miehen kanssa

Mies ei varmaan lähde...

 

Puhukaa asiat selväksi, päättäkää tehdä asialle jotain... Lopettakaa riitely. Keksikää yhdessä jotain mukavaa tekemistä.

 

perheneuvolaan keskustelemaan miehen kanssa

Mies ei varmaan lähde...

niin meilläkin yritti ettei lähde,mutta mieli muuttui kun minä lähdin.

 

Neuvoisin kuitenkin katsomaan tilannetta rauhassa ensin, tuo pikkulapsi aika on melko uuvuttavaa, myös se että olet itse ollut kotosalla voi vaikuttaa siihen että olet kenties hieman turhautunut, hormoni heilahtelujen lisäksi, jolloin helpommin reagoi turhankin voimakkaasti.
Arvioi tilanne uudestaan sitten kun lapsi hieman vanhempi ja sinulla mahdollisuus "omaankin" elämään, nythän vielä mennään lähes täysin lapsen ehdoilla joka on yllättävänkin raskasta vaikke sitä silloin välttämättä huomaa.
Helposti sitten purkautuu miehelle, joka taasen ärhäkästi vastaa purkaukseen...

Minusta naapureiden tai sukulaisten ajatuksilla ei kuitenkaan tule päätään vaivata, päätökset teidän parisuhteestanne eivät kuulu muille eikä heidän mielipiteilleen tule antaa painoarvoa.

 

Neuvoisin kuitenkin katsomaan tilannetta rauhassa ensin, tuo pikkulapsi aika on melko uuvuttavaa, myös se että olet itse ollut kotosalla voi vaikuttaa siihen että olet kenties hieman turhautunut, hormoni heilahtelujen lisäksi, jolloin helpommin reagoi turhankin voimakkaasti.
Arvioi tilanne uudestaan sitten kun lapsi hieman vanhempi ja sinulla mahdollisuus "omaankin" elämään, nythän vielä mennään lähes täysin lapsen ehdoilla joka on yllättävänkin raskasta vaikke sitä silloin välttämättä huomaa.
Helposti sitten purkautuu miehelle, joka taasen ärhäkästi vastaa purkaukseen...

Minusta naapureiden tai sukulaisten ajatuksilla ei kuitenkaan tule päätään vaivata, päätökset teidän parisuhteestanne eivät kuulu muille eikä heidän mielipiteilleen tule antaa painoarvoa.

No kai tässä vielä pitäisi yrittää keskustella...

Ja on me keskusteltukin ja monet kerrat mietitty, että miksi me oikein aina riidellään. Mutta silti vaan sama homma jatkuu...

Ehkä tosiaan tämä kotona oleminen vaikuttaa asiaan.. vaikken tätä niin hirmu raskaaksi koekaan.

katsotaan nyt...

 

Sun pitää saada mies keskustelupöydän ääreen. Ja kerrot, että olet tosissasi haluamassa muutosta. Mutta älä pidä eroa ainoana vaihtoehtona. Kummankin pitää haluta muutosta ja sitoutua muuttumaan itsekin. Muutos ei ala sillä, että vaan odotetaan, että toinen muuttuisi ensin.
Jos haluatte rakastaa toisianne, sen eteen pitää tehdä töitä!

 

Lainaus" Ehkä tosiaan tämä kotona oleminen vaikuttaa asiaan.. vaikken tätä niin hirmu raskaaksi koekaan. "

Ei se fyysisesti niin kovin raskasta olekaan, eli asiaa ei välttämättä tiedosta ennenkuin jälkeenpäin kuinka tiukalla pinna lopultakin saattoi pidemmän "neljän seinän sisällä" olon jälkeen olla, luulisin että täältä voisi hyvinkin löytyä kokemuksia asiasta??

 

Lainaus" Ehkä tosiaan tämä kotona oleminen vaikuttaa asiaan.. vaikken tätä niin hirmu raskaaksi koekaan. "

Ei se fyysisesti niin kovin raskasta olekaan, eli asiaa ei välttämättä tiedosta ennenkuin jälkeenpäin kuinka tiukalla pinna lopultakin saattoi pidemmän "neljän seinän sisällä" olon jälkeen olla, luulisin että täältä voisi hyvinkin löytyä kokemuksia asiasta??

No minä voin kokemuksesta sanoa, että vaikka meillä on todella "helppo" lapsi, jonka kanssa ei ole päivisin mitään ongelmia (viihtyy hyvin myös itsekseen, että ehdin tehdä omia hommiakin) niin silti iltaisin miehen tullessa kotiin toivoisin, että hän hoitaisi vauvaa ja minä saisin levätä. Ja siitäkös riita syntyy, kun mies valittaa väsymystään raskaan työpäivän jälkeen ja käskee minun hoitaa vauvan , kun minä olen ollut koko päivän VAAN kotona!

 

No ihan tilastotietona - alle kolmivuotiaiden lasten vanhemmat eroavat herkimmin ja ne ovat myös niitä eroja, joita eniten kadutaan. Kyllä tuo musta kuulostaa enemmän uuden elämänvaiheen eli vauvan tuomalta muutoskriisiltä kuin siltä, että liitossanne olisi "oikeasti" joku vakava ongelma, jonka yli ei pääse ja ero on edessä.

 

Kyllä meidänkin avioliitto oli koetuksella ekan lapsen syntymän jälkeen, oikeastaan siihen asti, että palasin työelämään. Parisuhde muuttui radikaalisti, kun ei enää oltukaan kaksin...

Minusta teidän kannattaa sinnitellä tämän vaikean ajan yli, tosiaan pariskunnat eroaa herkästi, kun on pieniä lapsia, mutta katuvat sitä myös jälkeenpäin. Lapset muuttavat ihmistä ja suhdetta, täytyy vain löytää uusi tapa hoitaa sitä parisuhdetta muuttuneessa tilanteessa...

Tsemppiä ja toivottavasti saat miehesi keskustelemaan ongelmista avoimesti, kyllä ne solmut siitä lähtevät avautumaan! :hug:

 

Onko pakko laittaa heti avioero paperit vireille?
Jos ottaisitte aikalisää ihan "muuten vaan" hetkeksi ja mahdollisuuksien mukaan asuisitte jonkun aikaa erillään.

 

..että ÄLKÄÄ EROTKO liian helposti,tehkää kaikkenne,jonain päivänä huomaatte että koko entinen maailma on poissa eikä mitään iloa enää elämässä.Minä erosin ja tää on yhtä kärsimystä ja helvettiä kun en saa ikinä enää takaisin mulle rakkaimpia asioita.Tässä mun neuvo ja mielipide.Älä eroa ellet ole oikeasti valmis luopumaan siitä kaikesta,mitä sun elämään nyt kuuluu.

 

Ystävä kallis!

Ihan tutkittu tosiasia on, että ensimmäisen lapsen syntymä altistaa parisuhteen kriisille. Siinä ei ole mitään uutta. Kaikki vanha tavallaan murtuu ja tilalle tulee uutta. Vaikka ollaankin onnellisia, tiettyä turhautumista puolin ja toisin on helposti ilmassa. Vauvaa on kuitenkin hoidettava koko ajan, vaikka hän olisi ns. helppokin tapaus.

Kummankin puolison pitäisi jaksaa ymmärtää toinen toistaan ja sallia kummallekin esim. muutama harrastus viikossa, jolloin toinen hoitaa lasta. Hoidon tulisi siis olla ns. vuorovetoista.

Lapsenhoito ja kotonaolo ovat henkisesti raskaita hommia, jota monen miehen on vaikea ymmärtää. Sitten mies puolestaan on väsynyt työpäivän jälkeen. Jos siinä sitten aletaan päivittäin nalkuttamaan toinen toisilleen, tulee helposti inhon kierre, joka syvenee muiden juttujen myötä.

Eli pitäisi jaksaa olla aikuisia, tiedostaa perhe-elämän sudenkuoppia ja tehdä sopimuksia sinun-ja minun vapaa-ajasta.

Pikkulapsiajan takia ei tosiaankaan kannata edes harkita eroa, vaan yhdessä mennään lapsiajat yli ja ohi vaikka hammasta purren. Ja jos vaikka saisi välillä lastenhoitajan, että pääsisi syömään ja humputtelemaan yhdessä...

 

Olen huomannut, että olin melkein kuin eri ihminen vauvan ollessa alle 1v. Nyt kun 1,5 v. tuli lapselle täyteen, alan olla enempi oma itseni. Nainen saa enemmän tilaa ajatella ja vapauttakin kun lapsi kasvaa. Siinä on sitten miehen tilaisuus antaa apuaan ja sitä kautta meillä ainakin parani parisuhdekin. Se vauva-aika oli niin vaativaa minulle, että en jaksanut miestä edes huomioida. Minun neuvoni olisi että keskustelisitte asioista (se ei aina helppoa, mutta ajan kanssa tulosta voi tulla). Ja mulle on sanottu, että ei kannata erota ennen kun lapsi on yli 2v. koska silloin kun talossa on pieni lapsi, tilanne on aivan eri kuin muulloin. Tapauskohtaistahan tämä on. Kenenkään ei kuitenkaan tarvitse sietää ruumiillista tai henkistä väkivaltaa. Sellaisissa tapauksissa ero voi mielestäni tulla kysymykseen.

 

Jotkut vain eivät opi toisten virheistä.

 

Mulle tuli sellanen olo, että tämä kriisi johtuu sun miehestäsi. Onko hän stressaantunut?

 

Älä missään nimessä heti harkitse eroa, koska ei ole muuta syytä kuin molemmipuolinen nalkutus. Siitä pääsee irti, ihan varmasti.

vanhakin koira oppii uusille tavoille, jos joku opettaa ja tahtoa on.

 

Rippikoulusta mieleen jäänyt elämän viisaus. Kun lapset ovat pieniä, parisuhde ei koskaan ole normaali. Lasten kasvaessa parisuhde normalisoituu. Silloisen papin mielestä pienten lasten vanhemmat eroavat liian helposti. Mitäköhän mieltä pappi tästä päivästä.

 

No minä voin kokemuksesta sanoa, että vaikka meillä on todella "helppo" lapsi, jonka kanssa ei ole päivisin mitään ongelmia (viihtyy hyvin myös itsekseen, että ehdin tehdä omia hommiakin) niin silti iltaisin miehen tullessa kotiin toivoisin, että hän hoitaisi vauvaa ja minä saisin levätä. Ja siitäkös riita syntyy, kun mies valittaa väsymystään raskaan työpäivän jälkeen ja käskee minun hoitaa vauvan , kun minä olen ollut koko päivän VAAN kotona!

Meillä ihan sama juttu! Tosi ymmärrän miehen väsymyksen, ja miehellä kotonakin paljon hommia tehtävänä. Meillä on myös kaksi hevosta jotka vievät paljon aikaa, minä hoidan hevoset aamulla ja mies illalla töistä tultuaan. Sillä aikaa minä teen ruoan.

ap:lle voimia! Ei nuo riidat vielä eroon syyksi riitä, turhan moni eroaa niin helposti. Teillä vielä noin pieni vauvakin, niin toki teitä molempia väsyttää ja se aiheuttaa turhia riitoja! Koittakaa saada kahdenkeskeistä aikaa ja järjestä vaikka miehelle joku romanttinen ilta, jos saat lapsen johonkin hoitoon siksi aikaa. Tiedän kokemuksesta, että on rankkaa olla kotona lapsen kanssa, itselläni uskon asian helpottavan kunhan pääsen töihin takaisin. Meillä nyt 10kk lapsi ja toinen tulossa.

 

Niin ja itse luin vasta vanhasta Meidän perhe lehdestä, että todellisen kriisin parisuhteessa aiheuttaa toinen lapsi. Kriisiä odotellessa..