Raskas
Jo useamman kuuakuden ajan mennyt huonosti. Vaikka luulisi, että kun meille syntyi vauva, kaikki olisi entistä paremmin. Ensimmäiset kuukaudet vauvan kanssa olivat aika hankalia, melkoista huutoa Se tietysti kiristi hermoja ja vei voimia, mutta oikeastaan silloin miehen kanssa puhallimme yhteen hiileen ja vuorotellen esim. yöllä nousimme hoitamaan vauvaa.
Noin 3kk:n iässä helpotti vauvan kanssa ja yötkin saatiin kaikki nukkua. Kaikki oli siis paremmin, mutta minun ja miehen välit alkoivat huonontua. Koko ajan on sellaista pientä riitaa ja nalkutusta (mieskin nalkuttaa, en vain minä) . Tuntuu, että joka asiasta tulee toiselle sanomista.
Onhan meillä välillä toki hyviäkin aikoja ja mukavaa perhe-elämää ja iloitsemme yhdessä esim. vauvan uusista taidoista jne... Mutta tuntuu, että päällimmäisenä tulee vaan mieleen nuo riidat.
Olen päivisin kaksin vauvan (nyt 8kk) kanssa kotona ja meillä menee tosi hyvin. Tuntuu, että vauvakin varmaan aistii ilmapiirin muutoksen, kun isä tulee kotiin ja vanhemmat alkavat riidellä. Oisko tässä myös yksi syy siihen, ettei vauva jää mielellään isän hoitoon...?
Pelkään tosiaan, että tämä vaikuttaa vauvaan. Ja olen tosissani miettinyt eroa. Mies vaan sanoo, että mikäs siinä sitten, jos kerta haluat. Hänelle siis ihan sama! Tai sitten hän ei ota minua tosissaan, kun olen niin monesti eron mahdollisuutta väläytellyt...
Ja vaikea tässä on erotakin, kun on pieni lapsi... ja mitä kaikki ajattelee, vasta pari vuotta sitten oli hienot häät, ostettiin omakotitalo, syntyi lapsi... kaikki siis päällisin puolin ok. Ja kaikki onkin ollut ok, ennen kuin nyt vatsa lapsen syntymän jälkeen...
Olisikohan tämä kriisi tullut, vaikkei meillä olisi lastakaan? Vai onko tämä normaali vauvaperheen kriisi eikä vielä kannata eroa hakea?
On tämä kyllä niin uuvuttavaa...
Noin 3kk:n iässä helpotti vauvan kanssa ja yötkin saatiin kaikki nukkua. Kaikki oli siis paremmin, mutta minun ja miehen välit alkoivat huonontua. Koko ajan on sellaista pientä riitaa ja nalkutusta (mieskin nalkuttaa, en vain minä) . Tuntuu, että joka asiasta tulee toiselle sanomista.
Onhan meillä välillä toki hyviäkin aikoja ja mukavaa perhe-elämää ja iloitsemme yhdessä esim. vauvan uusista taidoista jne... Mutta tuntuu, että päällimmäisenä tulee vaan mieleen nuo riidat.
Olen päivisin kaksin vauvan (nyt 8kk) kanssa kotona ja meillä menee tosi hyvin. Tuntuu, että vauvakin varmaan aistii ilmapiirin muutoksen, kun isä tulee kotiin ja vanhemmat alkavat riidellä. Oisko tässä myös yksi syy siihen, ettei vauva jää mielellään isän hoitoon...?
Pelkään tosiaan, että tämä vaikuttaa vauvaan. Ja olen tosissani miettinyt eroa. Mies vaan sanoo, että mikäs siinä sitten, jos kerta haluat. Hänelle siis ihan sama! Tai sitten hän ei ota minua tosissaan, kun olen niin monesti eron mahdollisuutta väläytellyt...
Ja vaikea tässä on erotakin, kun on pieni lapsi... ja mitä kaikki ajattelee, vasta pari vuotta sitten oli hienot häät, ostettiin omakotitalo, syntyi lapsi... kaikki siis päällisin puolin ok. Ja kaikki onkin ollut ok, ennen kuin nyt vatsa lapsen syntymän jälkeen...
Olisikohan tämä kriisi tullut, vaikkei meillä olisi lastakaan? Vai onko tämä normaali vauvaperheen kriisi eikä vielä kannata eroa hakea?
On tämä kyllä niin uuvuttavaa...