Onko tämä normaali kehitysvaihe?

Meidän parivuotiaasta on tullut väkivaltainen. Yhtäkkiä saattaa lyödä, varsinkin jos turhautuu jostain.

Meillä kielletään kyllä, väkivaltaa ei hyväksytä missään tilanteessa.

Kai tämä on vaan ohimenevä vaihe? Kokemuksia?

 

Meijän 2v tytöllä on nyt semmonen vaihe, että kun ei mene asiat hänen mielen mukaan, niin alkaa lyödä ja karjua. Jos ei oo lähellä ketään ketä lyödä, niin hakkaa käsiään yhteen tai heittäytyy lattialle ja takoo lattiaa.. Esikoisella (poika) ei ollu mitään tämmöstä, mutta luulen ja toivon, että tää on vaan ohimenevä vaihe.

 

Meidän juuri 2 täyttäneellä pojalla tällä hetkellä myös läpsimistä, nipistelyä, joskus puremistakin. Kaikkeen puututaan johdonmukaisesti.
Siskollaan nyt 4v oli myös kausi pari vuotta sitten, ohi se menee kun vaan puuttuu/kieltää -> ohjaa muihin hommiin. Jos läpsii esim. Sylissä niin laskee maahan.

 

Helpottavaa kuulla että muillakin on tällaista. Välillä tulee mietittyä olenko tehnyt jotain väärin :O

 

Kyllä se parivuotiaalla saattaa nyrkki heilahtaa kun ei vielä pelaa itsehillintä ja tunteiden käsittelytaito. Joka kerta kielto ja tunteiden sanoitus. Omallani oli myös se vaihe. Jos kovasti sille tuntuu niin vaikka tyynyä voi lyödä.*

 

Juu, ihan normaali vaihe monella. Nyt poika jo liki 3 v ja lyöminen ym on huomattavasti jo vähentynyt, kun on aina puututtu tiukasti.

 

Niin ja siis tiukalla tarkoitan sitä että asiaa ei hyväksytä, mutta kuitenkin itse toimitaan asiassa hyvin rauhallisesti, määrätietoisesti. Mies jossain kohtaa hermostui noista tilanteista ja se selvästi vaan pahensi asiaa kun oli kovaa kovaa vastaan. Eihän tuo lapsen ilkeydestä johdu, vaan kyvyttömyydestä säädellä vielä itse tunteitaan. Aikuisen sitten pitää rauhallisesti tehdä selvästi että ookoo sua suututtaa nyt, mutta silti et saa lyödä.

 

Mä olen pyrkinytkin olemaan itse rauhallinen niissä tilanteissa. Miehelle se on selvästi haastavampaa. Hän menee helposti samalle tasolle ja jopa viskoo tavaroita samanlailla. Tästä olen miehelle yrittänyt kyllä puhua.

 

Joo, tuttua on. Parivuotiaana ei lapsella oikein toiminut tuo säätely. Siitä on kasvettu kovasti pois, onneksi.

Yritä saada se miehesi kuriin. Vanhempien esimerkki noissa tilanteissa on kuitenkin kaikkein tärkein.