onko täällä yhtään äitiä joka ei asu lastensa kanssa?

Niin, kun minä en asu. Enkä oikein..haluaisin jakaa kokemuksia ja tuntemuksia muiden kanssa. Syyllä ei väliä, miksi et asu lastesi kanssa, kaikki tapaukset kiinnostaa.
Oman tarinani voin jakaa mikäli kohtalotovereita löytyy.

 

:wave: Muttta nyt pitää lähteä töihin

 

no harmi, olisin halunnut kuulla. lehdessä oli jotain äitienpäivä juttua ja tulin kauhean vihaiseksi niistä, tunne enää itseäni edes äidiksi. tämä elämä mennyt ihan oudoksi. lasta tavatessa se halaa tiukkaan ja sanoo "äiti olet arvokas, minä rakastan sinua" mutta minä olen jossain poissa, omissa maailmoissa. kyllä se sattuu kun lapsi puhuu siitä, miten se kaipaa ja miten on ikävä ja haluaa olla minun kanssa, minä vaan en pysty.

 

Joskus on parempi, että äiti asuu muualla. Jos äiti on mielenterveydellisesti sairas, lapselle ei ole hyvä olla liikaa tekemisissä. On rakkautta ajatella lapsen parasta.

 

Suhde josta lapsi sai alkunsa oli kyllä rakkaussuhde ja saman miehen kanssa elin pitkään, rakastamme toisiamme edelleen. Kiitos ei_yksinkertaista. Lapsen vuoksi muutenkin pois.

 

En ole, mutta halusin vaan sanoa, että tsemppiä sulle! Älä välitä lehtien stereotypioista, ihan yhtä äiti sinä olet kuin lapsen kanssa asuvatkin. Joskus on parasta vanhemmuutta pysyä kauempana.

 

Joskus on parempi, että äiti asuu muualla. Jos äiti on mielenterveydellisesti sairas, lapselle ei ole hyvä olla liikaa tekemisissä. On rakkautta ajatella lapsen parasta.

Tai fyysisesti sairas... Oikeastaan kun tarkemmin miettii, onko yhdenkään lapsen hyvä olla ei-täydellisen äidin kanssa?

 

täällä myös yksi.

 

Joskus on parempi, että äiti asuu muualla. Jos äiti on mielenterveydellisesti sairas, lapselle ei ole hyvä olla liikaa tekemisissä. On rakkautta ajatella lapsen parasta.

Taidat olla itse yksinkertainen. Oletko ajatellut että lapsi/lapset voivat asua isällään myös siksi että se on käytännön kannalta järkevämpää. Oma poikani asui isällään kaksi vuotta 3-4-vuotiaana, koska jouduin tekemään vuorotyötä ja lapseni isällä taas oli mahdollista olla kokonaan kotona. Ja en ole mielenterveysongelmainen, huumeidenkäyttäjä enkä mitenkään muutenkaan vinksahtanut, vaikka sitä monelta taholta epäiltiinkin kun ihmisille asiasta kerroin. Kaikista eniten ottaa päähän tuollaiset ihmisten päähänpinttymät että äidissä on jotain vikaa jos lapsi ei asu hänen kanssaan.

No nyt poika asuu minun kanssani, joten olen päässyt täysjärkisten äitien kerhoon mukaan, appajee!

 

minä myös etä äiti en omasta tahdosta....

 

ei täydellistä äitiä olekaan. se aika mikä lapsen kanssa olen onkullan arvoista, mutta olen levoton ja epävakaa, minun on paha olla itseni kanssa, se väkisin heijastuu lapseeni, hänen on parempi olla isänsä kanssa. en minä kokonaan poissa ole!
Itselleni en saa apua haettua, yritykset on tyssänneet viime hetkeen kun olenkin perunut tapaamiset ammattilaisten kanssa. Toivon että joskus uskallan ja opin olemaan läsnä.

 

ei täydellistä äitiä olekaan. se aika mikä lapsen kanssa olen onkullan arvoista, mutta olen levoton ja epävakaa, minun on paha olla itseni kanssa, se väkisin heijastuu lapseeni, hänen on parempi olla isänsä kanssa. en minä kokonaan poissa ole!
Itselleni en saa apua haettua, yritykset on tyssänneet viime hetkeen kun olenkin perunut tapaamiset ammattilaisten kanssa. Toivon että joskus uskallan ja opin olemaan läsnä.

Onko tuo sinun, isän vai jonkun muun mielipide?

 

ei täydellistä äitiä olekaan. se aika mikä lapsen kanssa olen onkullan arvoista, mutta olen levoton ja epävakaa, minun on paha olla itseni kanssa, se väkisin heijastuu lapseeni, hänen on parempi olla isänsä kanssa. en minä kokonaan poissa ole!
Itselleni en saa apua haettua, yritykset on tyssänneet viime hetkeen kun olenkin perunut tapaamiset ammattilaisten kanssa. Toivon että joskus uskallan ja opin olemaan läsnä.

Tuon perusteella lapsen on TODELLAKIN PAREMPI OLLA ISÄNSÄ KANSSA!!!!!!!!!!
Jos äiti on kerta noin saamaton ihminen.

 

[QUOTE="Jep Jep";23700703]Tuon perusteella lapsen on TODELLAKIN PAREMPI OLLA ISÄNSÄ KANSSA!!!!!!!!!!
Jos äiti on kerta noin saamaton ihminen.[/QUOTE]

HV.
Tässä taas yks huutelija,kuka ei tiedä masennuksesta mitään vaan pitää sitä laiskuutena ja saamattomuutena.
Phyi!

 

meillä lapsen asuminen määrättiin isän luokse oikeudessa. kummallakin oli mahdollisuus mutta isä voitti paskan jauhannalla. itken itseni uneen melkein joka ilta kun on ikävä lasta ja päivittäin hän on melessäni. ikävintä tässä on se että en näe kuinka hän aloittaa koulun ja ym muut jutut... asun sadan kilsan päässä ja nyt isä ei halua olla minun kanssani missää yhteydessä. valehteli oikeudssa että haluaa olla minun kans mut ei... lähetin pojalle myös synttäri kortin ja hän ei koskaan saanut sitä.

 

ei täydellistä äitiä olekaan. se aika mikä lapsen kanssa olen onkullan arvoista, mutta olen levoton ja epävakaa, minun on paha olla itseni kanssa, se väkisin heijastuu lapseeni, hänen on parempi olla isänsä kanssa. en minä kokonaan poissa ole!
Itselleni en saa apua haettua, yritykset on tyssänneet viime hetkeen kun olenkin perunut tapaamiset ammattilaisten kanssa. Toivon että joskus uskallan ja opin olemaan läsnä.

haluaisin rohkaista sinua vielä yrittämään ammattilaisavun pariinkin...uskon, että siitä olisi apua. ei voi rakastaa oikein ketään muutakaan ellei opettele rakastamaan myös itseään...

 

Täällä kans.. kaksi lastamme asuu isänsä luona, käräjäoikeuden päätös tämäkin.. meillä välimatkaa 550km.. asiat kun eivät aina mene niinkuin on kirjoihin kirjoitettu!! voin sanoa että yli vuoden kestävät käräjät, ja päätös pysyi että pojat asuvat isällään.. mutta periksi ei anneta, uusia käräjiä ootellessa, itse tyhmyyksissäni yksinhuoltajuuden isälle annoin, ymmärtämättä seurauksia.. pitkä tarina.. mutta kohtalotovereille voin sanoa että äitejä me ollaan jokainen, vaikka lapsi/lapset eivät asuisikaan meidän luonamme <3

 

Palaan nyt asiaan. Lapset jäivät asumaan omaan kotiinsa isänsä kanssa ja minä muutin pois. Yksin en olisi pystynyt omakotitaloa huoltamaan ja vuorotöiltä en myöskään lapsia. Eli ratkaisu oli meillä tämä. Lapsilla pysyi koulut ja kaverit.

Ihme hommaa ettei etäisää leimata heti mielenterveysongelmaiseksi jos lapset asuvat äitinsä kanssa!

 

no minä olen etä-äiti, ja mielenterveysongelmainen. Mitäs mun nyt pitäis tehdä?

 

Voimia teille etä-äideille :hug:

Itse olen aina ajatellut että jos poikani multa otettaisiin pois, maailmani kaatuisi siihen. Jos esim oiekuden kautta päätettäisiin että lapsi asuu isän kanssa. Se tuntuu todella pahalta edes ajatella... Mutta toisaalta, en osaa kuvitella mikä tilanne se silloin olisi. Kai siitä selviää ajan kanssa. Suurin haaste ehkä oppia olemaan vihaamatta itseään...

 

Minusta te äidit, jotka myönnätte, että lapsillanne voi olla hyvä, jopa parempi myös isänsä luona, olette todella urheita ja rohkeita.

 

Hyvää tulevaa äitienpäivää, myös teille etä-äideille!
Meille vielä ainakin toistaiseksi koko perhe kasassa, mutta jos ero on tullakseen lapsi jäisi varmasti miehenkanssa asumaan työni takia. Tosin jo ajautuskin herättää paljon tunteita ja surua mutta se olisi lapsen kannalta parasta. Luultavasti näkisin lasta kuitenkin viikoittain useana päivänä.
Ap, ota ihmeessä apua vastaan LAPSESI TAKIA! Ei ongelma itsestään katoa pois ja ehkäpä niin saat itsellesikin paremmat elämän. Voimia ja hyvää äitienpäivää.