Onko täällä yhtää kotiäitiä, jolla ei ystäviä tässä elämäntilanteessa?

Keskimmäisen lapsen synnyttyä jäin äitiyslomalle, jonka aikana määräaikainen työsuhteeni loppui. Kolmannen lapsen synnyttyä huomaan olevani ihan yksin, vailla aikuista ystävää. Nyt pyöritän arkea kotona, vailla aikuista seuraa. Onneksi on edes mies, mutta ystävää kaipaisin.

Raskaana ollessani kävin perhekerhossa, jossa oli mukava tavata muita äitejä ja rupatella niitä näitä mutta väsyttävä loppuraskaus ja nyt tämä vauva-arki ja toisen vaippaikäisen taaperon yhdistelmä on niin uuvuttava, että minulle on suuri saavutus että päivittäin käydään ulkoilemassa. Olen kertakaikkiaan niin väsynyt, etten jaksa ajatella raahautuvani vielä edes perhekerhoon (vauva 2kk).

Yksi ystävä lähipiirissä asuu, jonka kanssa tapaan tosi harvoin nykyään, hänellä aivan erilainen elämäntilanne eikä ole kiinnostunut minua tapaamaan. Muut ystävät jääneet syntymäkaupunkiin, joita tulee myös tosi harvoin tavattua.

Keväällä lenkkeillessä näkee paljon äitikavereita vaunuineen lenkkeilemässä ja tulee surullinen olo, kun minulle ei tällaista vaunuttelukaveria ole.

 

Täällä yksi. Ystäviä on, mutta niillä ei ole vielä lapsia. Ikää löytyy 23v ja poika nyt 2kk mustakin olis kiva vaunutella jonkun kanssa ja vaihtaa ajatuksia vauva-arjesta. Mies on, mutta tällä hetkellä paljon töissä. Ja kun on vapaalla niin remontoi meidän tulevaa kotia.

 

Kun aloin esikoistani odottaa, niin kukaan kavereista/tutuista ei ollut samassa elämäntilanteessa. Nyt kohta 4v kotona olleena ja kahden lapsen äitinä, mulla on valtava määrä uusi kavereita/ystäviä, johon olen tutustunut pyistoissa, kerhoissa jne.
Eli jos seuraa haluaa, pitää vaan itsekin olla aktiivinen ja osallistua mahdollisimman paljon eri juttuihin vaikka aina ei jaksaisi tai huvittaisi.

 

Minäkin olen kotona kolmen lapsen kanssa. Ei haittaa. Puhelimessa juttelen jonkin verran vanhojen kavereiden kanssa... aika harvoin ketään tapaan. En kaipaa tämän enempää sosiaalisia kontakteja. Voi olla, että sinua väsyttääkin, kun vauva on vielä noin pieni. Ulkoilukin voi tuntua raskaammalta, mikäli teillä ei ole omaa pihaa...?

 

Mistäpäin oot

 

Täälläkin yksi yksinäinen kotiäiti. Lapset 2,5v ja 4kk, Pohjois- Pohjanmaalla asustellaan. Mistäpäin muut olette?

 

Täällä on yksi samanlainen! Lähellä asui yksi kaveri, sekin muuttaa ulkomaille. Toisaalta olen sosiaalinen, mutta kuitenkin pärjään yksikseni. Väsynyt olen, voi olla että sekin verottaa energiaa luoda kontakteja muihin. Mistä päin olet ap?

 

minä myös. olen kahden ihan pienen lapsen äiti, ja yksinhuoltaja. lasten isä käy täällä parin viikon välein lapsia katsomassa, ja sillon minulla on pari päivää seuraa. muuten en juurikaan muita näe kun äitiäni. aika yksinäistä on.. varsinkin illat : / ja vaikka minua yrittäisi joku lähestyä, en jotenkin osaa hänestä kaveria/ystävää tehdä. en tiedä sitten olenko niin mökkihöperöitynyt jo vai mitä on..

 

Oisko täällä ketään pk-seudulta?

 

Mun (lapsettomat) ystävät jotenki hävis, ku sain lapsen. Aika vähän on tullu nähtyä enää. Olen onneksi ystävystynyt muihin lapsiperheisiin puistoissa, perhekerhossa ja lapsellekaveri.fi -palvelussa.

 

Täällä kans yksi. Mulla on kaksi kaveria, mutta molemmat käy nykyään töissä niin ehtivät tapaamaan harvoin. Muutin maalle miehen kotiseudulle ennen kuin eka lapsi syntyi, ja täällä keskellä-ei-mitään on tosi vaikea tutustua tai ylipäätään tavata ketään. Perhekerhoja on tietysti kauempana, mutta koen ne äärimmäisen kaoottisiksi ja uuvuttaviksi paikoiksi ja siinä hötäkässä on vaikea päästä kenenkään kanssa kunnolla juttusille, kun esikoinen on vielä niin vilkas ja villiintyy ihan sekopäiseksi siellä kaaoksessa... Lisäksi inhoan sitä lasten autoon pakkaamista ym. ja matkoihinkin menee aikaa. Kaduttaa kun suostuin muuttamaan. Haaveilen siitä että saisi vaan pakata lapset rattaisiin, mennä puistoon jossa on muitakin ja kävellä sieltä kotiin, samalla saisi liikuntaakin. Nyt jos haluaa noita paria kaveria tavata, täytyy aina nähdä jomman kumman kotona, enkä oikein jaksaisi sitäkään

 

Täällä myös sama homma. Olen muuttanut töiden vuoksi viitisen vuotta sitten uudelle paikkakunnalle ja yksinäistä on. En ole koskaan ollut hyvä rupattelemaan puhelimessa jonnin joutavia ja nyt kun ystävät ovat toisella paikkakunnalla yhteydenpito on jäänyt vähiin. Tapaan heitä kuitenkin silloin tällöin mutta arki on yksinäistä. Uusia "tuttavuuksia" olen saanut myös, mutta mutta...

 

Täällä kans yksi ystävätön kotiäiti.

 

mullaki oli yksinäinen olo mut aloin sitten raahaantua perhekahvioon pääsee siel rupattelemaan mutta siihen se sitten jääkin haluisin lähemmän ystävän mutta jotenkin olen vaan ulkopuolinen

 

täällä jyväskylässä yksi äiti vailla kavereita

 

[QUOTE="Jops";28366113]Mun (lapsettomat) ystävät jotenki hävis, ku sain lapsen. Aika vähän on tullu nähtyä enää. Olen onneksi ystävystynyt muihin lapsiperheisiin puistoissa, perhekerhossa ja lapsellekaveri.fi -palvelussa.[/QUOTE]

Ketju ei varsinaisesti koske minua mutta pojalle kaipailisin kaveria, ja tuo lapsellekaveri.fi linkki oli tosi hyvä. En ole koskaan kuullutkaan tuosta linkkistä. Kiitos siitä!

 

Eipä minullakaan ole samassa elämäntilanteessa olevia kavereita, mutta toki vanhat kaverit ovat edelleen ja heitä tapaan kyllä mahdollisuuksien mukaan (tosin eipä heitä arkipäivisin tapailla..).

 

Täällä yksi yksinäinen neljän (kesällä viiden) lapsen kotiäiti. Ystävät kaikkosi erisuuntiin opiskelujen päätyttyä, viimeinenkin lähti kun sain esikoiseni (hän itse lapseton edelleen). Mies löytyy, ja hän onkin usein ainoa aikuiskontaktini viikkoihin, jos ei ole neuvola- tms. asiointia. En kovin helposti "osaa" tutustua uusiin ihmisiin, joten ehkä senkin takia kaikki perhekerhot tms. ei ole tuottaneet tulosta ystävien saannin suhteen. Lisäksi asun sellaisella kylällä jossa piirit on pienet ja ellet niihin sovi niin ulkona olet kuin lumiukko.
Itä-Suomesta oon, löytyneekö muita lähimailtakaan...?

 

[QUOTE="Poitsunäiti";28366101]Oisko täällä ketään pk-seudulta? [/QUOTE]
täällä ois missäpäin asut?

 

Yksi Satakunnassa :wave:

 

Minä myös melko yksinäinen ihanan pienen tyttövauvan äiti. Mies ja ystäviä sekä perhettä on, mutta samassa elämäntilanteessa olevia ystäviä ei ole kuin muutama.. Mistä päin itä-suomea olet Yksi ystävätön?

 

[QUOTE="one";28366085]Täälläkin yksi yksinäinen kotiäiti. Lapset 2,5v ja 4kk, Pohjois- Pohjanmaalla asustellaan. Mistäpäin muut olette?[/QUOTE]

Olen myös Pohjois-Pohjanmaalta! Lapset 6v ja kohta 3v Eri elämäntilanteiden takia vanhoja ystäviä ei tule enää tavattua ja läheistä ystävää ei ole, vaikka sellaista kaipaisinkin

 

Täällä kans yks yksinäinen äiti-ihminen...

Lapsia tuli kerralla kaksi, mies petti, kuitenkin aika pian huomasin olevni taas raskaana ja lapsille tuli 1v5kk ikäeroa. Ei vain jaksanut siitä rumbasta irrottautua 1-2h kahvittelulle perhekerhoon, koska kaikki syli-ikäisiä/vaippaikäisiä tms. Koko se aika mikä siellä olisi mennyt, olisi mennyt siihen että istun vauvojen kanssa yksin / syöttäen tms. Kerran kokeilin ja aika yksin siellä sai olla. Muilla oli kaksi lasta, toinen 3-4v ja sitten vastasyntynyt. Helppohan sellasten kanssa sielä oli olla. Vielä kun matkaa 15km suuntaansa niin ei vain jaksanut.

Nyt huomaan, ettei ole paljoa äitikavereita. Toki olen jo töissä ja sekin vie omaa aikaansa, mutta olisi se ihan kiva.

Huomaan, että minun on vaikea ystävystyä uusien ihmisten kanssa. Enkä jaksa sitä ainaista lapsi-sitä-ja-tätä keskustelua...

mutta aika yksin olen.

 

[QUOTE="aisha12";28367257]täällä ois missäpäin asut?[/QUOTE]

Me asutaan nurmijärvellä, missä päin te? voit laittaa myös yksityisviestiä nimimerkille: Hannasi

Vastailen vaikka sieltä, kun kumminkin kadotan tän ketjun

 

:wave: Kait tää on nyt jotenkin häpee myöntää, etenkin näin jopa mustana. Mie oon asunu tässä kaupungissa kohtalailla 5 vuotta. Yhtään ystävää ei ole. Aikuiskontaktit on kaupan kassa ja oma mies. Satunnaisesti ovella käy muksujen kavereiden äiti.

Eikä se sinällään maalimaa kaada. Mutta ehkä se ois kiva joku saman moinen mammakin tuntee.